Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ahmojen katselua ja kuvausta Erä-Eerolla

Jo maailmanympärimatkan aikana puhuimme siitä, että kun palaamme Suomeen, haluamme lähteä tutkailemaan Suomen kaunista luontoa ja eläimistöä. Pari vuotta takaperin olimme katsomassa ja kuvaamassa villikarhuja Suomussalmella. Tällä kertaa päädyimme Lieksaan Erä-Eeron luo ahmojenbongausretkelle.

Erä-Eeron petojen katselu- ja kuvauspaikka sijaitsee vajaat 30km Lieksasta kaakkoon. Yrittäjä Eero Kortelainen on pyörittänyt paikalla petojen katselua ja kuvausta kuuden vuoden ajan. Päävetonaulana ovat ahmat, joita tullaan katsomaan Suomen lisäksi muualtakin maailmasta aina Yhdysvalloista saakka. Tämä paikka onkin Eeron mukaan yksi maailman parhaimmista paikoista tutustua luonnonvaraiseen ahmaan. Alueella pyörii myös muita petoja, kuten karhuja ja kettuja. Majavista ja susistakin on tehty havaintoja. Lisäksi kasvavaa kiinnostusta on ollut lintujen katselua ja kuvausta kohtaan. Tämä lieneekin Eeron mukaan alue, jolla saattaa tulevaisuudessa olla suurtakin kysyntää.

Saavuimme Erä-Eeron tuvalle torstaina 19.7 klo 14 maissa. Eero esitteli meille ensin hiukan toimintaansa. Näimme myös ahmoista ym. eläimistä otettuja valokuvia. Kolmen jälkeen olimme valmiita lähtemään kopille. Kuvauskoppi ja katselumökit sijaitsevat noin seitsemän kilometrin päässä Eeron tuvasta. Siirryimme paikalle Eeron autolla. Muita osallistujia ei sinä päivänä ollut, joten saimme olla kopilla ihan kahdestaan. Valitsimme bongauspaikaksemme ammattikuvaajien kopin, joka on hyvin pelkistetty verrattuna varsinaisiin katselumökkeihin. Katselumökit ovat suurempia ja niissä on muun muassa sauna. Me olimme tulleet tänne kuitenkin ainoastaan ja vain kuvaamaan ja seuraamaan eläimiä, joten paremmalla kuvauspaikalla sijaitseva ammattikuvaajien koppi oli oikea valinta meille.

Tältä näyttää katselukoppi sisältäpäin.

 

Koppi ja mökit sijaitsevat hienolla paikalla keskellä metsää lammen rannalla. Eero piilotti puunrunkoihin makupaloja sekä heitteli niitä myös maahan ympäri kopin edustalla olevaa heinikkoa. Sitten hän lähti pois ja jätti meidät kahdestaan kopille odottelemaan ahmoja. Takaisin hän aikoi tulla seuraavana aamuna kahdeksan maissa, joten meillä olisi 16 ja puoli tuntia aikaa olla kopilla.

Käpytikka omissa puuhissaan.

Alkuun emme nähneet muita eläimiä kuin lokkeja ja korppeja, jotka tulivat harmillisesti repimään osan ahmoille tarkotetuista makupaloista puusta. Lopulta keksimme, että saimme häädettyä linnut pois heilauttamalla kopin kuvausaukon suojakangasta. Kello 17 havaitsimme lähipuussa käpytikan, joka ensin maisteli ahman herkkuja, mutta siirtyi sen jälkeen omiin puuhiinsa eli nakuttelemaan hyönteisiä puunrungosta.

Kolmen ja puolen tunnin odottelun jälkeen eli klo 19.10 näimme viimein toivottua liikettä lammen vastarannalla. Sieltä tulla viipotti ahma. Se siirtyi lammen paremmalle puolelle lammessa olevaa puunrunkoa pitkin ja löysi maasta makupaloja. Ahma liikkui vikkelästi, eikä se oikein tahtonut pysyä paikallaan. Tämän vuoksi kuvien ottaminen siitä osoittautui melkoisen haastavaksi puuhaksi. Pete oli kuitenkin tarkkana ja onnistui nappaamaan ahmasta pari hyvää kuvaa. Ahma ruokaili jonkin aikaa kopin lähettyvillä, nappasi sitten suuhunsa lisää makupaloja ja poistui paikalta lammen yli samaan suuntaan, josta se oli tullutkin. Epäilimme kyseessä olevan naarasahman, jolla oli pentuja lähistöllä.

Ahma poistumassa paikalta eväät suussaan.

 

Viidentoista minuutin päästä ilmeisestikin sama ahma tuli kopeille toista kautta. Se kiipeili puihin etsien makupaloja. Harmi, että korpit olivat ehtineet napata osan ruuista! Taas sama kuvio toistui – ahma ruokaili itse, jonka jälkeen se keräsi suunsa täyteen ruokapaloja ja poistui lammen yli puunrunkoa pitkin. Ajattelimme, että kunpa vain näkisimme ne pennut!

Ahma innostui kiipeilemään puissa etsimässä ruokaa.

 

Tämän jälkeen jouduimme odottelemaan tunnin ennen ahman seuraavaa visiittiä. Ahma tuli vielä kolme kertaa illan aikana hakemaan ruokaa. Näimme myös toisen ahman vastarannalla. Kyseessä taisi olla pentu, jota ahma ei syystä tai toisesta halunnut tuoda ruuan ääreen, vaan katsoi parhaimmaksi kuskata ruuat itse lammen yli. Se tähyili levottoman oloisesti metsikköön. Epäilimme, että se vainusi jonkin toisen eläimen, mahdollisesti karhun, eikä tämän vuoksi uskaltanut ottaa riskejä pentujensa suhteen.

Ahma oli valppaana kaiken aikaa.

 

Aurinko alkoi jo laskea ja lopulta pieni hämärä laskeutui metsikköön. Ahmaa ei näkynyt, ja muutenkin alueella näytti olevan hiljaista. Söimme välillä Eeron mukaamme laittamia eväitä, jotka kuuluivat retken hintaan. Anu nukkui joitakin hetkiä katseluikkunan äärellä olevassa penkissä. Pete puolestaan otti tunnin unet sängyssä, jossa oli myös tyynyjä ja makuupusseja vieraita varten. Vahdimme vuorotellen metsää ja lampea, mutta liikettä ei näkynyt.

Ahma oli oikea ikiliikkuja, mutta tässä kohtaa se pysähtyi paikalleen ehkä sekunniksi.

 

Melkein yhdeksän tunnin odottelun jälkeen klo 5.35 näimme tutun hahmon vastarannalla. Ahmahan se sieltä taas tulla tepasteli vikkelästi lammen yli ruokien ääreen. Se teki aamuvarhaisella yhteensä neljä eri vierailua kopin eteen, joten pääsimme seuraamaan sen puuhia aika mukavasti. Kyllä se oli hauskannäköinen vipeltäjä! Kuuden maissa näimme vastarannalla myös kolme muuta ahmaa. Äitiahman pentue se siellä leikki ja temmelsi metsärinteessä. Äiti ei harmiksemme tuonut pentuja ollenkaan kopin edustalle, mutta onneksi näimme pennut sentään lammen toisella puolella! Kaiken kaikkiaan olimme kuitenkin tyytyväisiä iltaan ja aamuun, sillä näimme kuitenkin ahman useita eri kertoja ja saimme siitä myös ihan hyviä kuvia. Pennuistakin Pete onnistui räpsäisemään muutaman otoksen. Villieläinten kanssahan on aina se varaus, että ne eivät tulekaan paikalle, vaikkakin useimmiten ne tulevat, jos vain jaksaa odottaa kopissa hiirenhiljaa. Karhua ja kettua emme nähneet, vaikka molemmista on tehty havaintoja alueella. No, ahmat olivat kuitenkin tällä kertaa se pääasia!

Ahmaemo pentueineen lammen vastarannalla. Pennut olivat jo ehtineet kasvaa emon kokoisiksi. Emo on kuvassa kapean puun oikealla puolella.

 

Eero haki meidät kopilta kahdeksan maissa aamulla. Suuntasimme tuvalle aamupalalle, jonka jälkeen olikin kotiinlähdön aika. Eero antoi meille molemmille diplomit Lieksan Kontiovaarassa vietetystä ”petojen yöstä.” Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä tähän paikkaan ja yöhön sekä Eeron toimintaan. Voimmekin lämpimästi suositella Erä-Eeroa kaikille Suomen luonnosta kiinnostuneille. Tämä ahmojenkatselupaikka tarjoaa kyllä ikimuistoisen elämyksen!

Sateinen keli ei ahmaa tuntunut haittaavan.

 

Lisää tietoa Erä-Eerosta ja hänen toiminnastaan löytyy osoitteessa www.eraeero.com.

Erä-Eero eli Eero Kortelainen

 

 

Facebooktwitterby feather
Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply