Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kenian safari alkaa

Päivä 1: Nairobi – Masai Mara

Lähdimme matkaan aamulla vähän ennen kahdeksaa. Tämä oli privaattisafari. Meidän lisäksemme Toyota Hiace- pakettiautossa matkaa taittoivat opas ja kuski. Ajomatka Masai Maran luonnonpuistoon kesti yli viisi tuntia. Pysähdyimme matkalla näköalapaikalle, jossa suuri laakso (The  ennen kahdeksaa. Tämä oli siisGreat Rift Valley) avautui alapuolellemme. Siellä näimme myöskin tämän safarin ensimmäiset karvapallot. Kivitamaaneilla oli hyvinvoivan näköinen populaatio näköalapaikan viereisessä rinteessä ja läheisessä metsikössä.

Kivitamaani kiven päällä.

 

Ensimmäiset suuret nisäkkäät näimme jo ennen kuin olimme päässeet lähellekään Masai Maran suojelualuetta. Seeprat, antiloopit ja kirahvit olivat tulleet alueen ulkopuolelle ruokailemaan. Saavuimme leiripaikalle ja asetuimme taloksi. Majoituimme kahdeksi yöksi isoon betonilattiaiseen telttaan, jossa oli kaksi sänkyä sekä oma ”kylpyhuone.” Ihmisten lisäksi alueella eleli lehmiä, vuohia, lampaita ja koiria.

Majapaikkamme Masai Marassa.

 

Puhveli on aika järkäle.

Pääsimme iltapäivällä jo ensimmäiselle kierrokselle. Näimme paljon ruohonsyöjiä, kuten antilooppeja, gaselleja, seeproja, gnuita ja impaloita. Maailman suurin lintu strutsi esittäytyi myös meille. Isommista otuksista liikenteessä näkyi olevan puhveleita ja leijonia. Iso leijonalauma kyttäsi selvästi runsaslukuisempaa puhvelilaumaa aikomuksenaan saalistaa sieltä itselleen aterian. Ne tarkkailivat puhveleita etäisyyden päästä ja ottivat yksi toisensa jälkeen muutamia lähestymisaskeleita. Leijonathan saalistavat ryhminä paljon itseään isompia puhveleita, eikä tehtävä ole helppo. Puhvelikaan kun ei ole mikään eläin ystävällisimmästä päästä. Yksi leijonista teki jo pienen hyökkäysyrityksen tai –kokeilun, mutta siitä ei seurannut mitään sen kummempaa. Leijona luopui leikistä pian. Tilanne jatkui kutkuttavanjännittävänä, mutta mitään radikaalia ratkaisua leijonat eivät vielä tuohon aikaan päivästä kehittäneet. Ehkäpä ne hyökkäsivät sitten hämärän aikaan.

Leijonalauma vaanii.

 

Päivä 2: Masai Mara

Nukuimme telttamökissämme makuupusseissa hyttysverkon alla. Kuulimme yöllä leirin koirien haukkuvan vimmatusti. Ne vainusivat kotieläimistä kiinnostuneen/kiinnostuneet pedon/pedot. Muuten makuupusseissa nukutti oikein hyvin. Aamulla lähdimme koko päivän kestävälle ajelulle. Masai Mara on pinta-alaltaan suuri, ja alue on yhteydessä Tansanian puolella olevaan vielä suurempaan suojelualueeseen Serengetiin. Eläimet tietysti siirtyvät maasta toiseen mielensä mukaan. Kuuluisin siirtyminen lienee heinäkuussa alkava suuri vaellus, jolloin miljoonat ruohonsyöjät tulevat Masai Maran puolelle mehevän ruohon perässä. Me siirryimme tänään pakettiautolla hetkeksi aikaa Tansanian puolelle. Puistojen ja maiden rajalla on kivipaaluja, joiden toisessa reunassa on kirjain T (Tansania) ja toisessa K (Kenia). Viisumeja ei tällä alueella tarvita, kyseessä on ikään kuin ei kenenkään maa.

Kenian ja Tansanian rajalla.

 

Tämä lisko oli tainnut lainata Hämähäkkimiehen asua.

Toisesta safaripäivästämme tuli loppujen lopuksi todella hyvä. Aamupäivällä näimme paviaaneja sekä samoja eläimiä kuin eilen. Lounasaikaan pääsimme erään joen rantaan. Joella elelee noin 2000 virtahepoa, joten niiden näkemiseen sai suhtautua asenteella ”mennään katsomaan niitä virtahepoja.” Näimme kymmeniä virtahepoja, jotka olivat vedessä paossa auringonpaahdetta. Jotkut niistä ääntelivät ja uhittelivat toisilleen. Samassa joessa eleli myös Niilinkrokotiileja. Joskus nämä kaksi lajia tappelevat keskenään. Virtahepo vie yleensä voiton. Virtahepo on yksi maailman vaarallisimmista eläimistä, jota myös hurjan krokotiilin on syytä varoa. Onneksi virtahevot eivät yleensä nouse vedestä kuin vasta auringonlaskun aikaan, joten meidän ei joen varrella kävellessämme tarvinnut noita hirviöitä pelätä. Meillä oli myös metsänvartija aseineen turvanamme. Suurimman Niilinkrokotiilin näimme kylläkin ilman vartijan läsnäoloa matalalta sillalta kävellessämme sinne lounaan jälkeen. Onneksi krokotiili vain lämmitteli auringossa, eikä välittänyt meistä.

Niilinkrokotiili

 

Iltapäivällä hyvä vire jatkui. Näimme apinoita, kirahveja, leijonia sekä paljon norsuja ja sakaaleja.Päivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti kahden gepardiuroksen näkeminen lähietäisyydeltä. Gepardit makailivat heinikossa ja lähettyville kerääntyi paljon autoja seuraamaan näitä upeita kissaeläimiä. Gepardit tähyilivät kauas leijonien suuntaan. Leijona voi vahingoittaa gepardia, mutta koska gepardi on leijonaa nopeampi, se pääsee kyllä yleensä karkuun, tosin valppaana on oltava. Seurasimme gepardeja pitkän aikaa. Kyllä ne olivat kauniita!

Gepardiveljekset tähyilemässä leijonien suuntaan.

 

Päivä 3: Masai Mara – Lake Nakuru

Tänään vaihdoimme maisemia. Istuimme kuusi tuntia autossa ja taitoimme matkaa kohti Lake Nakurun kansallispuistoa. Matkalla näimme monia ruohonsyöjälaumoja, myös kirahveja. Nakurun kansallispuisto on Masai Maran aluetta selvästi pienempi, joten iltapäivän ajelu siellä riitti mainiosti. Jo aiemmin näkemiemme eläinten lisäksi bongasimme täällä paljon erilaisia lintuja, kuten pelikaaneja ja flamingoja sekä sarvikuonoja. Osa sarvikuonoista oli lyöttäytynyt puhvelilaumoihin, osa ruokaili omalla porukalla. Täällä näkemämme sarvikuonot olivat vaaleampia kuin Etelä-Afrikan lajitoverit, johtuen kuulemma maaperästä. Kaikki näkemämme sarvikuonot ovat olleet ns. valkoisia sarvikuonoja, mustia sarvikuonoja emme ole onnistuneet vielä näkemään.

Sarvikuonoemo poikasineen.

 

Lake Nakurun kansallispuistossa näimme ensimmäistä kertaa elämässämme eläimen saalistavan ja tappavan saaliinsa. Sakaalipariskunta oli löytänyt loukkaantuneen thomsoningasellin. Ensin näytti siltä, että ne leikkivät gasellin kanssa. Sitten huomasimme, että tästä onkin leikki kaukana. Sakaalit näykkivät gasellia eri suunnista ja saivat lopulta vahingoitettua gasellia niin paljon, ettei se enää noussut maasta. Ne alkoivat syödä gasellia sen vielä eläessä. Tämä on tyypillistä hyeenalle ja sakaalille. Esimerkiksi leijona on siinä mielessä armollinen saalistaja, että se tappaa saaliinsa, ennen kuin iskee hampaat sen lihaan, mutta nämä viheliäiset sakaalit söivät gasellin elävänä. Tosin jossain vaiheessa  toinen sakaaleista kävi gasellin kaulapuolessa ja tämän jälkeen gaselli ilmeisesti lopullisesti kuoli. Muu gasellilauma seurasi tilannetta etäämmältä. Tällaista on luonnon kiertokulku Afrikassa.

Sakaalikaksikko hyökkäämässä thomsoningasellin kimppuun eri suunnista.

 

Tulimme myöhemmin katsomaan, miten sakaaleiden illallinen oli edennyt. Maassa makasi yllättäen toinenkin kuollut thomsoningaselli ja sen kimpussa oli kaksi muuta sakaalia. Sakaaleilla oli oikea onnenpäivä. Olimme juuri lähdössä paikalta katselemaan vähän kauempana näkyviä kirahveja, kun saimme hälytyksen autossa olevan radiopuhelimen kautta. Muutaman kilometrin päässä oli havaittu leopardi!

Sen jälkeen pöllysi hiekka, kun kiiruhdimme leopardin suuntaan. Leopardi on se vaikein eläin nähdä näistä kaikista Afrikan suurista nisäkkäistä, joten jos sen näyttäytymisestä tulee tieto, kaikki muu unohtuu. Autoja kulki jonossa pitkin hiekkatietä.  Tien varrella olisi ollut neljä sarvikuonoa erittäin hyvällä kuvauspaikalla, mutta emme ehtineet  pysähtyä niitä valokuvaamaan. Jännitimme eniten sitä, ehtisimmekö ajoissa näkemään leopardin.

Matka tuntui pitkältä. Viimein havaitsimme tiellä ison joukon autoja ja silloin tiesimme, että siellä leopardi olisi. Ajoimme joukon jatkeeksi ja sitten näimme sen – upea kissaeläin makaili puunrungon haarassa melko lähellä maata ja me pääsimme näkemään sen n. 10-15 metrin päästä. Tämä oli meille kyllä melkein unelmien täyttymys. Etelä-Afrikassa näimme vain vilauksen leopardista kaukaa, mutta nyt saimme seurata tätä petoa ihan mukavan aikaa ja vielä läheltä. Aurinko paistoi matalalta ja sen valo lankesi leopardiin juuri sopivassa kulmassa saaden sen turkin hehkumaan kullankeltaisissa ja –punertavissa väreissä. Kyseessä oli komea uros. Leopardi makaili aikansa puussa ja laskeutui sitten  maahan. Heinikossa sen liikkeitä oli vaikea seurata. Näimme sen tallustelevan pehmeän kissamaisesti eteenpäin. Kenties se suunnitteli päivällisenhankintapuuhia. Lähdimme hyvillä mielin kohti Nakurun kaupunkia ja hotellia. Safarin kolme ensimmäistä päivää olivat kyllä täyttäneet odotuksemme täysin. Olimme jo ensimmäisten päivien aikana onnistuneet bongaamaan The Big Fiven eli suuren viisikon (puhveli, leijona, norsu, sarvikuono ja leopardi) ja vielä olisi edessä monta uutta päivää!

Komea leopardiuros esittäytyi meille makailemalla puussa.

 

Päivä 4: Lake Nakuru – Mt. Kenya

Tässä vaiheessa täytyy todeta, että tämä meidän ”safarimme” ei oikeastaan ole pelkkä safari, vaan kyseessä on pikemminkin Kenian kiertomatka. Neljäntenä päivänä suuntasimme Nakurulta Mt. Kenyan kansallispuistoon. Ohjelmassa oli puolentoista päivän vaellus Kenian korkeimmalle ja Afrikan toiseksi korkeimmalle vuorelle Mt. Kenyalle. Emme ehtisi vaeltaa huipulle asti, sillä siihen pitäisi varata aikaa vähintään viisi päivää. Matkalla Mt. Kenyan kansallispuistoon pysähdyimme päiväntasaajalle. Kyllä, päiväntasaaja sattuu kulkemaan Kenian halki ja me olimme menossa kohti pohjoista pallonpuoliskoa. Pysähdyspaikalla eräs paikallinen mies havainnollisti meille yksinkertaisella vesikokeella, että olimme oikeasti juuri päiväntasaajalla. Pohjoisella pallonpuoliskolla vesi pyöri myötäpäivään valuessaan läpi astiassa olevasta reiästä toiseen astiaan. Ei tarvinnut siirtyä kuin joitakin metrejä eteläisen pallonpuoliskon puolelle, kun vesi pyörikin valuessaan vastapäivään. Ja sitten kun olimme tismalleen päiväntasaajalla, vesi ei enää pyörinyt mihinkään suuntaan, vaan valui vain alas reiästä.

Tulitikun pyörimissuunta vedessä muuttui, kun siirryimme pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle pallonpuoliskolle.

 

Kuljimme vielä uudelleen päiväntasaajan läpi, kun aloitimme vaelluksen ylös Mt. Kenyan rinnettä. Silloin siirryimme pohjoiselta pallonpuoliskolta takaisin eteläiselle pallonpuoliskolle. Meillä olisi edessä yö korkealla vuorilla, joten tavaraa piti ottaa mukaan jonkin verran. Makuupussit, silkkilakanat, kerrastot, pipot, hanskat, takit, housut yms. kulkivat rinkassa. Lisäksi kaksi kameraa, tietokone ja kaikki tilpenhöyrät kulkivat repussa, joka ei sekään ollut kevyt. Vettäkin piti olla mukana reilusti. Olihan meillä melkoiset lastit kannettavinamme. Mukaamme lähti kaksi paikallista, opas ja kokki. Safarioppaamme ja kuskimme saivat vapaailtapäivän ja illan. He jäivät hotelliin Nanyukin kaupunkiin.

Ensimmäisenä päivänä vaelsimme vain pari kolme tuntia. Näimme matkalla erikoisen apinalajin, colobusapinan. Tämä laji elelee korkealla puun oksistossa ja on erityisen hyvä hyppijä. Vahtivuorossa oleva apina tuijotti meitä valppaan näköisenä. Matkamme kulki koko ajan ylämäkeen. Aloitimme taivalluksen n. 2600 metristä ja päädyimme ylös n. 3300 metriin. Ensimmäisen päivän urakka päättyi Old Moses Camp- nimiseen leiriin, jossa oli muutama lautahökkeli. Seuraavana päivänä jatkaisimme sitten siitä ylöspäin.

Tässä olemme vielä vaelluksen alkutaipaleella. Ylitimme päiväntasaajan tämän kyltin kohdalla ja siirryimme uudelleen eteläiselle pallonpuoliskolle.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Päivi 13.6.2012 at 00:02

    Wau onpa teillä ollut hieno safarin alku ja varmasti jatkui myös sellaisena.

    • Reply anu/pete 13.6.2012 at 13:39

      On kyllä! Ja hyvältä näyttää jatkokin :)

    Leave a Reply