Suomen suurin matkablogiyhteisö

Viisi minuuttia Myanmarissa ja retki Similanin saarille

Tsunamivaaran jälkeisenä päivänä meidän täytyi lähteä uusimaan viisumit, sillä 15 päivän oleskelulupamme Thaimaassa alkoi huveta. Khao Lakissa myydään Visa Run- nimisiä retkiä, joiden tarkoituksena on käyttää turisteja Myanmarissa tai Malesiassa viisumien uusimisessa. Retket ovat kokopäiväretkiä ja ne sisältävät edestakaisen matkan, rajamuodollisuusmaksut sekä lounaan. Me jouduimme ostamaan hiukan halvinta mahdollista retkeä kalliimman retken, sillä halvimmat retket olivat loppuunmyytyjä. Tällä kalliimmalla retkellä onnistuimme sitten kyllä välttelemään Ranongin ruuhkaisen sataman ja venekin oli hiukan tasokkaampi. Maksoimme retkestä n. 45e/hlö.

Lähdimme matkaan Khao Lakista kahdeksan maissa aamulla. Minibussimatka Ranongin kaupunkiin kesti pysähdyksineen n. kolme ja puoli tuntia. Saavuimme Ranongissa johonkin hiljaiseen satamaan, joka oli siisti ja jossa ei ollut tungosta. Sitten ajelimme veneellä vajaat puoli tuntia Kawthoungin saarelle Myanmarin puolelle. Myanmarissa jätimme passimme leimattaviksi tiskille. Passit leimattiin nopeasti ja jo viiden minuutin kuluttua meille vinkattiin, että passimme olivat valmiit. Ei muuta kuin passit käteen ja takaisin laiturille ja veneeseen. Tulipahan käytyä Myanmarissa, vaikkemme tuossa ajassa ehtineet maahan tutustuakaan.

Pikavisiitti Myanmariin. Tämän verran ehdimme maata nähdä.

 

Ranongissa nautitun lounaan jälkeen edessä oli vielä kolmisen tuntia bussimatkaa takaisin Khao Lakiin, jonne saavuimme illalla puoli kuusi. Tuntui todella hassulta kuluttaa koko päivä viisumien uusimiseen. Helpompiakin tapoja olisi, esimerkiksi ottaa käyttöön sähköinen viisumi tai antaa myös maateitse saapuville pidempi oleskelulupa maassa. Matkatoimistoillehan tämä on bisnestä, he hyötyvät tästä eniten. No, nyt meillä oli sitten taas 15 päivää oleskelulupaa Thaimaan maan kamaralla.

Myanmarin retken jälkeisenä päivänä teimme retken Similanin saarille. Ne sijaitsevat n. 60km:n päässä Khao Lakin lähellä sijaitsevasta satamasta. Matka nopealla veneellä kesti vajaat puolitoista tuntia. Similanin saarien on sanottu olevan maailman parhaiden sukellusvesien joukossa. Me kävimme snorklaamassa kahden eri saaren kupeessa. Vesi oli ihanan lämmintä ja melko kirkasta, mutta korallimuodostelmia ei hirveän paljon ollut. Värikkäitä kaloja oli jonkin verran ja snorklaaminen mukavaa. Snorklaus Similanin saarilla ei yltänyt Australian, Egyptin tai Filippiinien tasolle, vaikkakin saaret muuten ovat kyllä käymisen arvoinen paikka valkoisine hiekkarantoineen ja Thaimaan kirkkaimpine vesineen.

Similanin saarten vedenalaista elämää.

 

Rantauduimme kahdelle Similanin saarelle. Ensimmäisellä niistä kävelimme lyhyen matkan viidakon halki saaren toiselle vaaleahiekkaiselle rannalle. Näimme matkalla parikin samanlaista liskoa (Monitor Lizard), jollaisen olimme nähneet myös Malesian Penangissa. Nämä liskot eivät olleet kovin arkoja. Lisäksi puissa lepäili isoja hedelmälepakoita, samoja, mitä näimme Australiassa.

Tämä noin puolimetrinen lisko paistatteli päivää polun varrella.

 

Toisella saarella kipusimme ylös hiekkarannan vieressä olevalle korkealle kalliolle. Olimme liikkellä paljain jaloin, sillä sandaalimme oli kerätty pois ennen veneeseen menoa Khao Lakissa. Kivet olivat aika kuumia ja epätasaisia. Siinä tuli sitten samalla tehtyä thaimaalainen jalkapohjahieronta, kun hyppelimme kiveltä toiselle.

Sail Rock- nimisen korkealla olevan kiven juurella.

 

Tältä näytti Sail Rock- kivi rannalta katsottuna.

 

Jälkimmäisessä snorklauspaikassa näimme merikilpikonnan. Merikilpikonnaraukka vain joutui turistilauman ”hyökkäyksen” kohteeksi, emmekä päässeet seuraamaan sen puuhia kunnolla. Kilpikonna ui kohti riuttaa ilmeiseti syvemmiltä vesiltä. Samassa turistijoukko lähti uimaan kovaa vauhtia sen perään. Monet turistit koskettivat kilpikonnan kilpeä niin rajusti, että otus ihan heilui vedessä koskettelun voimasta. Se selvästi säikähti tapahtunutta ja ui kovaa vauhtia poispäin. Eikä tässä vielä kaikki. Myöskin paikallinen opas hätisteli kilpikonnaa epämiellyttävästi. Tässä kohdin Anun pinna paloi ja opas sai kuulla kunniansa. Eipä opas sanonut mitään siihen, kun häntä pyysi lopettamaan kilpikonnan hätistelyn. Uskomatonta toimintaa, kyseessä sentään oli opas!

Similanin retki oli kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin onnistunut, vaikka pääsimmekin lähtemään sille tunnin myöhässä. Kokemuksemme perusteella Thaimaan retket eivät tasollisesti ole kovinkaan hyviä. Oppaat eivät puhu juuri mitään saatikka esittele itseään tms. Monesti he puhuvat englantia varsin huonosti. Similanin retkellä opas oli kyllä parempi ja hän osasi myös englantia, mutta koska suurin osa retkeläisistä oli aasialaisia, puhui opas valtaosan ajasta ilmeisesti kiinaa. Onneksi asiat tulivat kuitenkin selviksi kysymällä.

Similanin saarten retkellä oli aikaa rentoutumiseenkin.

 

Similanin retken päivänä sattui olemaan thaimaalainen uusivuosi, Songkran (13.4). Tästä alkaisi sitten laskeutuminen kohti sadekautta. Thaimaalaiset viettävät uuttavuotta heittämällä vettä tai ampumalla sitä vesipyssyillä toistensa päälle ja hieromalla valkoista talkkia kasvoihin. Joidenkin kasvoilla oli kyllä punaistakin töhnää. Myös autoja oli roiskittu valkoisella talkilla. Tämän kaiken uskotaan tuovan onnea tulevalle vuodelle. Ilonpitoon osallistui ainakin Khao Lakissa paikallisten lisäksi myös turisteja. Uudenvuoden juhlijat partioivat tien laidoilla ja kastelivat ohi mopoilla tai autoilla ajavia ihmisiä. Me kastuimme tuona päivänä jo heti aamusta ajaessamme katetulla avolava-autolla kohti satamaa. Joku pikkupoika ampui päällemme vettä vesipyssyllä. Iltapäivällä paluumatkalla satamasta takaisin hotellille saimme puolestaan vettä kauhatolkulla päällemme, kun auto pysähtyi tielle ilmeisesti ihan tahallaan. Onneksi päällämme oli vain uima-asut, sillä olimme varautuneet kastumiseen, mutta ehkä tuossa mentiin hiukan yli kohtuuden rajan. Jos kameramme ei olisi ollut vesitiiviissä kassissa, se olisi kyllä kastunut pahasti.

Songkranin juhlijoita tien varrella. Vettä lensi runsaasti ja se oli virkistävän kylmää.

 

Hotellillamme olevassa Finnmatkojen kansiossa sanottiin, että julkisilla kulkuvälineillä matkustamista pitäisi uutenavuotena välttää. Muutenkin ilmeisesti kannattaisi pysyä pois liikenteestä, sillä tuona päivänä onnettomuuksia sattuu eniten. Kuitenkin veden roiskuttaminen näytti hiljentyvän pimeän laskeuduttua, joten uskaltauduimme tielle. Vuokrasimme skootterin ja hurautimme sadeviitat ja kypärät päällämme Riikan ja Mikon hotellille tapaamaan heitä vielä viimeisenä Khao Lakin iltanamme. Tien varsilla ei ollut enää yhtään veden roiskuttajaa, juhlinta näytti hiljentyneen. Jotkut ravintolat pitivät ovensa auki, mutta yllättävän rauhallista tuo uudenvuoden juhlinta täällä näytti loppujen lopuksi olevan. Hyvä niin. Mekin pääsimme turvallisesti takaisin hotellille. Seuraavana päivänä olisi sitten luvassa ainakin kahdeksan tunnin bussimatka.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Pirjo N 15.4.2012 at 20:07

    Moikka, mä kävin samanlaisella Similanin retkellä pari viikkoa sitten Phuketista käsin. Meillä opas nimenomaan sanoi, ettei merikilpikonnaan saa koskea. Mutta eipä meillä kukaan sitä nähnytkään. Ja veneitä oli rannalla huomattavasti enemmän ja siten väkeä myös…. hölmöä, että kaikkien veneiden piti mennä samaa reittiä samalla aikataululla! Muuten kiva retki.

    • Reply anu/pete 16.4.2012 at 17:19

      Moi! No onneks sentään jotkut oppaista tajuavat asian, tosin monilla taitaa olla sitten periaate ”älkää tehkö niin kuin minä, vaan niin kuin minä sanon.” :) Tosiaan nuo nähtävyyspaikat tuppaa ruuhkautumaan, kun retkiä tehdään sinne aina sekä läheltä että kaukaa ja kaikki pyrkii olemaan niissä aina ”parhaaseen” aikaan.

    Leave a Reply