Suomen suurin matkablogiyhteisö

Thaimaan saarikierros jatkuu – vuorossa Koh Lanta ja Koh Phi Phi

Mookin pikkusaarelta matkustimme seuraavaksi isommalle Koh Lantan saarelle. Tämä oli ensimmäinen Thaimaan kohteemme, jossa oli autoja ja liikennettä. Paikallista asutustakin oli enemmän. Onneksi ei ollut ihan sesonkiaika, joten turisteja ei ollut hirveästi. Vene toi meidät kummalliselle alueelle, jossa oli hökkeleitä merenrannan ja veden päällä. Täältä olisi irronnut majapaikka todella halvalla, muttemme halunneet jäädä sataman kupeeseen. Hyppäsimme mopotaksiin. Kuski ajoi meidät kaatosateessa suoraan Long Beachin alueelle ja jonkun hotellin pihaan. Majapaikka osoittautui toistaiseksi parhaaksi, jonka olemme Thaimaassa onnistuneet saamaan. 12 euron mökkimme oli tiiviimpi ja hiukan siistimpi kuin aiemmat majapaikkamme. Lisäksi hotellin pihassa oli uudennihkeä hyväkokoinen uima-allas, joka oli mukavaa vaihtelua meressä uimiselle.

Tällaiselle alueelle vene toi meidät Koh Lantalla.

 

Uima-altaalla rentoutumisen lisäksi vuokrasimme Koh Lantalla skootterin. Päivän vuokra oli vain 5e, mutta se ei sisältänyt minkäänlaista vakuutusta. Jos olisimme ajaneet kolarin, skootteri olisi hajonnut tai joku olisi varastanut sen, olisimme joutuneet maksamaan viulut. Meistä suomalaisista tämä tuntui käsittämättömältä. No, ajelimme varovasti emmekä jättäneet skootteria mihinkään epämääräisiin paikkoihin, ja kaikki menikin onneksi hyvin. Ajoimme melkein ympäri koko saaren ja näimme jonkin verran paikallista elämää. Kävimme vanhassakaupungissa, joka ei kyllä merkittävästi eronnut muista alueista. Saarella olisi ollut tarjolla myös vesiputous, luolia ja kansallispuisto apinoineen (kaikki maksullisia), mutta mikään niistä ei tuntunut kovin mielenkiintoiselta, joten jätimme ne kaikki suosiolla väliin.

Taas sitä mentiin mopolla.

 

Tapasimme Lantalla myös erään tuttumme ja tämän tyttöystävän Imatralta. He olivat lomailemassa Thaimaassa ja sattuivat samaan aikaan kanssamme Koh Lantalle. Jaoimme Thaimaan kokemuksiamme yhteisen illallisen ja drinkkien merkeissä. Saimme Villeltä ja Suvilta myös salmiakkipaketin mukaamme. He olivat ottaneet salmiakkipaketin mukaan reissuun juuri siltä varalta, jos näkisivät Thaimaassa pitkään maailmalla olleita suomalaisia.  :) Oli mukava nähdä ensimmäistä kertaa reissumme aikana imatralaisia.

Illanviettoa, huomaa salmiakit :)

 

Koh Lantalta matka jatkui tuttuun tapaan lautalla kohti seuraavaa saarta, Phi Phi:ä. Olimme kuulleet Koh Phin Phin olevan meluisa ja vilkas menopaikka, mutta halusimme silti nähdä sen. Satamaan saapuessamme kaikilta kerättiin 50 sentin suuruinen roskavero. Olisi luullut näiden rahojen menevän saaren siivoamiseen. Paikka oli kuitenkin roskaisin turistipaikka, mitä olemme Thaimaassa ainakin toistaiseksi nähneet. Roskaa oli joka puolella, myös rannoilla. Roskiksia ei ollut juuri missään. Mihinhän nuokin roskaverorahat menevät, saaren roskaamiseen kenties?

Kaikkien varoitteluista huolimatta valitsimme majapaikan juuri Phi Phin turistialueen keskeltä. Emme voineet vastustaa edullista majapaikkaa ”hyvällä” paikalla. Olimme etukäteen ajatelleet, että koska Phi Phi on menopaikka, niin menemmepä itse vain mukaan siihen menoon. Kävi kuitenkin niin, että ensimmäisenä iltana jaksoimme valvoa puoleen yhteentoista asti. Eipä paljon haitannut nukkumista ulkoa baareista kantautuva meteli. Toisena iltana olimme ylhäällä yli puolilleöin, mutta sitten keskustassa meno alkoi hiljetä. Rannan diskoissa oli vielä paljon ihmisiä, muttemme jääneet joraamaan sinne aamutunneille asti seuraavan aamun aikaisen herätyksen vuoksi.

Phi Phi on ennen kaikkea ruotsalaisten menopaikka. Suomalaisia näimme vain kourallisen. Muutama mielenkiintoinen yksityiskohta mainittakoon tästä Thaimaan Ibizaksikin kutsutusta paikasta. Rannan diskoissa ja baareissa alkaa tapahtua klo 21, kun lukuisat tulishowt alkavat. Tulinäytöksiä voi katsella ihan ilmaiseksi rannalla, ei tarvitse olla ravintolan asiakas.

Tällaisia tulinäytöksiä oli Phi Phin rannalla joka ilta.

 

Ydinkeskustassa puolestaan on Thai Boxing- baari, jossa oikeat thainyrkkeilijät esittelevät lajia näytöstyyliin. Turisteja houkutellaan myös areenalle. Jokainen, joka ottelee kehässä toista turistia vastaan, saa ilmaisen ”virvoitusjuomaämpärin.” Peteä olisi hiukan poltellut päästä ottelemaan, mutta sopivaa vastustajaa ei löytynyt, ja sitten paikkakin jo hiljeni. No, ehkä hyvä näin…

Turistit tappelemassa

 

Hulinan vastapainoksi kävimme Koh Phi Phillä thaihieronnassa sekä jalkahoidossa. Hinta-laatusuhteiltaan nämä hoidot olivat hyviä, jopa parempia, mitä olimme etukäteen olettaneet. Oli kyllä mukava rentoutua viileässä ilmastoidussa huoneessa pehmeiden patjojen ja tyynyjen päällä!

Tunnin hieronta maksoi n. 6,50e ja 40 minuutin jalkahoito n. 7e.

 

Phi Phi Don, jonne siis majoituimme, on joskus kauan sitten ollut hiljainen ja viihtyisä paikka. Tämä sekä viereinen Phi Phi Layn saari ovat kauniita jylhävuorisia saaria, jotka turismi on pilannut. Tätä on Thaimaan turismi pahimmillaan. Rannat ovat pilalla roskien, lasinsirujen (joita on kyllä ollut jokaisella käymällämme Thaimaan rannalla) ja liian monien veneiden ja laivojen takia. Phi Phi Donin rantakaan ei ollut mikään paras mahdollinen uintipaikka. Vesi oli aika likaista. Laskuveden aikaan uimaan oli ikävä mennä, koska pohjassa oli paljon kiviä ja uimaan mennessä piti kahlata todella pitkälle.

Kauniita kalliomaisemia

Teimme puolipäiväretken Phi Phi Layn saarelle. Matkasimme täyteen ahdetulla pitkähäntäveneellä. Kävimme apinarannalla (Phi Phi Donin puolella), jossa apinat hyppelivät turistien veneisiin. Ohjelmassa oli myös lyhyt uintitauko sekä snorklaustauko ei niin kovin hyvällä snorklauspaikalla. Pidempi tauko pidettiin kuuluisalla Maya Beacillä, jossa on kuvattu ”The Beach”- elokuva. Tämä ranta oli kyllä aika järkyttävä paikka. Ranta oli aivan täynnä veneitä ja turisteja. Tyhjää paikkaa oli vaikea löytää. Kuvissa ranta näyttää ihan hienolta, mutta totuus on toinen. Vesi on varsinkin rannan tuntumassa sameaa ja likaista osittain kovan veneliikenteen vuoksi. Tänne voisi hyvin ottaa käyttöön jonkun päiväkohtaisen vierailijarajoituksen. Kaiken kaikkiaan retki oli aika vaatimaton. Kuski ei puhunut juuri mitään, ei esitellyt itseään eikä kertonut mitään mistään. Käyntikohteet eivät olleet mitenkään hienoja, mutta kyllä Phi Phin saaret poukamineen ja jylhine kalliojyrkäntineen kuitenkin näyttävät hienoilta mereltä katsottuina. Toisaalta eipä voi valittaa kyllä retken hinnasta, joka oli vain 5e/hlö!

Tällaisilta ne kuvat yleensä esitteissä näyttävät.

 

Ja tämä on todellisuus, eikä nyt ollut edes pahin turistiaika.

.

Pari päivää riitti hyvin Phi Phin saarelle. Mietimme jälleen kerran pitkän aikaa seuraavaa etappiamme. Olimme nyt olleet Thaimaassa reilun viikon, emmekä olleet päässeet etelän saaria pidemmälle, joten viisumienuusimisreissu olisi kyllä luvassa vajaan viikon kuluttua. Tavoitteenamme on löytää Thaimaasta vielä kerran kolkkia, joita turismi ei (vielä) ole onnistunut pilaamaan. Koh Mook oli sellainen paikka, Koh Phi Phi ei.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Anneli 14.4.2012 at 22:08

    Salmiakkia apua! Se on luuston pahin kalsiumsieppari! Saitte oikein kunnon hoidot!

  • Leave a Reply