Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hengähdystauko Melbournessa ja sitten tien päälle

Kahden ja puolen viikon Uudessa-Seelanissa autolla retuamisen jälkeen neljän tähden hotelli maistui mansikalta. Tilava huone, leveä sänky, oma kylpyhuone. Tämä kaikki odotti meitä Melbournen keskustassa. Vain jonkin verran halvemmalla olisi saanut kahden hengen huoneen hostellista, joten päätimme Uuden-Seelannin autossa ja teltassa vietettyjen öiden vastapainoksi satsata tällä kertaa majoitukseen kunnolla ja yöpyä kolme yötä kunnon hotellissa.

Saavuimme Melbourneen juuri kiinalaisten uudenvuoden juhliin. Hotellimme sijaitsi Chinatownin kupeessa, ja saapumispäivänämme siellä oli menossa kovat hulinat. Mattopaukut rätisivät, rummut soivat rytmikkäästi ja paraati kulki halki kaupungin. Kiinalaiset juhlivat uutta vuotta värikkäin menoin.

Korkealla sijaitseva uima-allas

Emme tehneet Melbournessa mitään, mikä olisi vaatinut jotain etukäteisvalmisteluja tai olisi mitenkään muutenkaan ollut millään lailla väsyttävää tai vaativaa. Lepäilimme, kävimme kävelemässä kaupungilla sekä ajelemassa ilmaisella City Circle- raitiovaunulla, joka kulkee Melbournen ydinkeskustan ympäri pysähtyen joka risteyksessä. Anun Uudessa-Seelannissa mukavasti ”uudelleenalkanut” juoksuharrastus sai jatkoa täällä, kun hotellimme sijaitsi lyhyen matkan päässä puistosta, jossa oli hyvä käydä testaamassa juoksukuntoa. Petestäkin oli tällä kertaa seuraa aamulenkille. Hotellin katolla 17. kerroksessa olevassa uima-altaassa oli kiva käydä polskimassa varsinkin, kun parina ensimmäisenä päivänä lämpötila kipusi 35 asteeseen.

City Circle- raitiovaunulla saa ajella ilmaiseksi ympäri Melbournea.

 

Tapasimme Melbournessa myös tuttumme Miken. Mike sattui olemaan samalla Galapagos- saarten risteilyllä kanssamme lokakuussa. Hän asuu täällä Melbournessa. Oli mukava vaihtaa kuulumisia illallisen merkeissä.

Melbourne by night

 

Kolmen Melbournessa vietetyn päivän jälkeen suuntasimme lentokentälle hakemaan vuokra-autoa. Taas olisi edessä autoreissu, tällä kertaa kymmenen päivää tien päällä. Tarkoituksenamme oli ajaa Adelaideen Great Ocean Roadia pitkin. Kenguruiden, koaloiden ym. Australian villieläinten bongailu tulisi olemaan tärkein osa automatkaa. Vasemmalla puolella ajaminen oli onneksi jo tuttua puuhaa, joten ei muuta kuin menoksi.

Great Ocean Roadin muistomerkki ja -portti

 

Great Ocean Road alkaa virallisesti Torquay- nimisestä kaupungista. Sen ovat rakentaneet 3000 ensimmäisestä maailmansodasta palannutta australialaista sotilasta. Tie kulkee merenrannan läheisyydessä ja maisemat ovat hienot.Tien varrella on useita pysähdyspaikkoja, lähinnä näköalapaikkoja. Majakoita on myös paljon. Pikkukaupungit seuraavat toisiaan. Yöpymispaikkoja löytyy ilmaisista leirintäalueista hienoihin hotelleihin.

Great Ocean Road kiemurteli useimmissa kohdissa merenrannan tuntumassa.

 

Pysähdyimme heti ensimmäisessä infopisteessä tiedustelemaan paikkoja, joissa voisi mahdollisesti nähdä kenguruita ja koaloita luonnossa. Tässä infopisteessä palvelu oli erinomaista ja pian meillä oli käsissämme iso kasa karttoja ja esitteitä, joihin oli merkattu kaikki mahdolliset pysähtymisen arvoiset paikat sekä paikat, joissa eläinten bongaus olisi mahdollista. Toiveikkain mielin siis eteenpäin!

Tänään meitä onnisti. Emme päässeet kovinkaan pitkälle, kun jo näimme erään syrjäisemmän pikkutien varrella kenguruperheen. Ne olivat hiukan arkoja ja lähtivät melko pian pomppimaan pois paikalta. Lisää kenguruita oli kuitenkin luvassa erään kaupungin golfkentällä, jolla elelee paljon näitä hauskoja pussieläimiä. Kengurut laskivat meidät ihan lähelle. Siinä me sitten tuijottelimme toisiamme. Ihmettelimme hiukan sitä, että osa golfkentän kenguruista oli merkattu ja niillä oli myös nimellä varustettu kaulapanta.

Anglesean kaupungin golfkentän ruohonleikkurit

 

Lornen pikkukaupunki oli ensimmäinen yöpymispaikkamme. Näimme siellä valkoisia keltatyöhtöisiä papukaijoja, jotka olivat kovin kesyjä ja tulivat ihmisten lähelle ruuan toivossa. Ne myös tonkivat roskiksia kuin mitkäkin varikset ja pitivät kovaa mekkalaa. Rannalla oli lisäksi punamustia papukaijoja, mutta ne eivät ymmärtäneet leivän päälle yhtään mitään.

Nämä villipapukaijat tulivat rohkeasti ja röyhkeästikin syömään leipää.

 

Vietimme siis ensimmäisen yön Lornen pikkukaupungissa. Löysimme sieltä merenrannan läheisyydessä olevan parkkipaikan, jossa ei ollut kylttiä ”No overnight parking” tai ”No sleeping in the car” tai ”No camping.” Parkkipaikalle kerääntyi muitakin autoja yöpymismielessä. Tällä kertaa ei kylmyydestä tarvinnut kärsiä. Päinvastoin alkuyöstä autossa oli liiankin kuuma. Selkäkin meinasi tulla kipeäksi. Tämän auton penkit olivat huonommat nukkua kuin Uuden-Seelannin vuokra-automme penkit. Seuraavan yön nukkuisimme kyllä teltassa!

Toisesta autoilupäivästämme tuli myös selvästi hyvä päivä. Ajelimme eteenpäin Great Ocean Roadia paikkaan, joka on tunnettu eukalyptuspuissa viihtyvistä koaloista. Ensin näimme alueella monenlaisia värikkäitä papukaijoja, jotka tulivat ihmisten käsille, olkapäille ja jopa pään päälle syömään siemeniä, joita turistit niille syöttivät. Eräät turistit antoivat meille loput siemenistä, joita eivät itse ehtineet papukaijoille syöttää. Siinä sitten syöttelimme näitä ihmisiin tottuneita villilintuja ja ihmettelimme niiden rohkeutta.

Australian luonnosta löytyy monenlaisia lintuja. Kuvassa pari papukaijaa.

 

Hyvin lähellä päätietä olevissa eukalyptuspuissa näimme vihdoin ja viimein eläimiä, joita kaikki Australiaan tulevat haluavat nähdä. Nämä hellyyttävät karvaiset otukset viihtyivät hyvin päiväunilla puissa alhaalla olevasta hälinästä huolimatta. Ajoimme syvemmälle eukalyptusmetsään ja näimme lisää koaloita. Niitä oli siellä täällä yllättävän paljon. Saimme rauhassa katsella näitä ihastuttavia ilmestyksiä, koska muita ihmisiä ei ollut lähettyvillä. Emme olisi uskoneet, että näkisimme näin paljon villikoaloita. Jotkut koalat eivät edes vaivautuneet avaamaan silmiään, toiset saattoivat rapsutella hiukan itseään tai kääntää hieman päätään.

Tämä koala oli vuorokaudenajasta (iltapäivä) huolimatta aktiivisella tuulella.

 

Meillä meni melkein koko päivä koaloita ihmetellessä. Illaksi ja yöksi ajoimme  Apollo Bay- nimiseen merenrantakaupunkiin ja pystytimme telttamme leirintäalueelle. Olimme päässeet Australiassa jo tavoitteeseemme eli nähneet kenguruita ja koaloita luonnossa ja vieläpä enemmän, kuin olimme koskaan uskaltaneet toivoa! Lisäksi olimme nähneet jos jonkinlaisia lintuja. Australia on Uuden-Seelannin ohella oikea luonnonystävän paratiisi!

Tämä kaveri ei vaivautunut edes avaamaan silmiään, vaikka häntä ihasteltiin parin metrin päässä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply