Suomen suurin matkablogiyhteisö

Etelä-Afrikan safarilla

Olimme varanneet viiden päivän safarin (Johannesburg-Krugerin kansallispuisto-Johannesburg) etukäteen Kilroy Travelsin kautta. Paikallinen matkanjärjestäjä oli Drifters. Drifters järjestää eri pituisia matkoja ja safareita ympäri eteläistä ja itäistä Afrikkaa. Tämän safarin aikana oli tarkoitus nähdä mahdollisimman monia Afrikan suuria nisäkkäitä ja muita eläinlajeja pääasiassa Krugerin kansallispuistossa.

 

Päivä 1: Pitkä päivä tien päällä

Tällä kuorma-autolla kruisailimme pääosan safarista.

Ensimmäinen päivä kului käytännössä autossa istuen. Kuorma-automme starttasi aamulla klo 6.30 Johannesburgista Drifters Lodgen pihasta. Pysähdyimme usein, milloin huoltoasemalle, milloin syömään, milloin kaupoille jne. Kävimme myös katsomassa paria luonnonnähtävyyttä, jotka eivät jaksaneet kiinnostaa meitä nyt yhtään. Halusimme vain nopeasti päästä perille määränpäähän ja näkemään niitä eläimiä!

Ryhmämme oli yllätykseksemme Pohjoismaalaispainotteinen. 17 hengestä vain yksi matkalainen oli Pohjoismaiden ulkopuolelta. Suomalaiset muodostivat enemmistön kahdeksan hengen miehityksellä.

Matka Krugerin kansallispuiston lähellä sijaitsevaan Driftersin majapaikkaan kesti aina iltakahdeksaan asti. Matkustimme pysähdykset mukaan luettuina siis 13 ja puoli tuntia. Pimeä oli laskeutunut jo ajat sitten purkiessamme tavaroita ja majoittuessamme telttamökkeihin. Ei mitään mahdollisuuksia siis eläinten bongailuun ensimmäisenä päivänä! Illallisen jälkeen olimme valmiita nukkumaan. Nukkuminen vain oli täällä aika jännää, sillä joka puolelta kantautui hyönteisten ja ties minkä eläinten ääniä. Huoneestamme löytyi kuolleita ja eläviä önniäisiä. Ulkoseinällä vilisti liskoja. Lähettyvillä majailevat apinat eivät sentään tulleet telttamökkiimme, vaikka sekin on kuulemma mahdollista. Jos joku iso eläin olisi halunnut tulla meitä moikkaamaan, se olisi varmasti ollut mahdollista, sillä majapaikkamme seinät olivat pelkkää telttaa. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Kaksi ensimmäistä yötä nukuimme tässä telttamökissä ja kuuntelimme Afrikan luonnon ääniä.

 

Päivä 2: Sateinen päivä

Hieman laimeasti alkanut safari sai vielä laimeampaa jatkoa, kun edellisen illan tähtikirkas taivas ja kuuma yö olivat vaihtuneet vesisateeksi. Emme olisi uskoneet tarvitsevamme sadeasua ja Goretex- kenkiä täällä Afrikassa, mutta näköjään me suomalaiset  tuomme sateen joka paikkaan. Oppaamme mukaan tällä alueella on satanut viime aikoina vähän, niin vähän, että eläimet ovat olleet kuolemaisillaan vedenpuutteeseen, mutta nyt vettä tuli niin paljon, että joet ja lammet melkein tulvivat. Opas oli innoissaan vedentulosta, niin kuin epäilemättä eläimetkin, mutta me turistit emme. Vesisade tiesi aamuksi suunnitellun kolmen tunnin kävelyretken peruuntumista. Saimme sentään suostuteltua oppaat lähtemään pienelle ajelulle, että näkisimme edes jotain. Mökissä istuminen ja odottaminen oli niin tylsää!

Monia Afrikan suuria nisäkkäitä on vaikea nähdä sateella, sillä ne pysyttelevät matalana paikallaan. Kuulimme telttamökkikylämme alapuolella avautuvalta metsäalueelta norsujen törähtelyä aamulla useaan otteeseen, mutta emme nähneet niitä nyt missään. Impaloita pääsimme ihastelemaan pariinkin otteeseen maastoauton kyydistä. Laumassa oli paljon pikkuimpaloita. Myös eräs yksinäinen gnu oli lyöttäytynyt turvan saamiseksi toiseen impalalaumaan. Tämä oli parempi kuin ei mitään, mutta täytyy sanoa, että tämä safari alkoi kyllä paljon huonommin kuin mitä olimme osanneet odottaa.

Impalalaumaa

 

Iltapäivällä sade lakkasi ja taivas aukeni. Pääsimme siis lähtemään uudelle kierrokselle maastoautoilla. Tällä kertaa näimme jo huomattavasti enemmän suuria nisäkkäitä kuin aamupäivällä, erilaisia antilooppeja, kirahveja, seeproja, norsuja ja virtahepoja. The Big Five- eläinryhmästä tosin emme norsun lisäksi nähneet mitään muuta. Nyt ei jostain syystä suuren viisikon bongaaminen ollutkaan niin helppoa kuin meille oli kerrottu.

Tämä virtahepo päätti esittellä meille komeaa kitaansa.

 

Päivä 3: Krugerin kansallispuistoon

Afrikan kaunotar

Tänään pääsimme vihdoinkin itse Krugeriin. Tosin täytyy sanoa, että tuollainen umpinainen kuorma-auto, josta kyllä saa ikkunat sekä sivuilta että edestä auki, ei ole paras mahdollinen kapistus tämänkaltaiselle safarille. Sen lisäksi, että autossa tuli auringon porottaessa kuuma, eläimiä ei päässyt seuraamaan ihan niin läheltä kuin olisimme toivoneet. Lisäksi hyvien kuvauskulmien löytäminen oli hieman hankalaa, koska emme päässeet niin sanotusti eläinten tasolle. Tänään ei kuitenkaan satanut vettä kuin hiukan aamulla ajaessamme Krugerin kansallispuistoon, joten eläimetkin olivat liikkeellä paremmin. Näimme The Big Five:sta norsuja, sarvikuonoja, puhveleita sekä leijonia, mutta emme vielä sitä viidettä eli leopardia, joka lieneekin näistä viidestä eläimestä se hankalin nähdä.

 

Seepra on mielestämme yksi kauneimmista Afrikan nisäkkäistä.

 

Päivän mieleenpainuvin kohta oli se, kun laji nimeltä leijona esittäytyi meille runsain lukumäärin tien poskessa. Lähestyessämme kyseistä kohtaa arvasimme tien laitaan pysähtyneistä autoista, että jotain siellä oli. Ensin näimme naarasleijonan, sitten toisen. Lähettyvillä oli myös vikkeliä impaloita, joita leijonat yrittivät saalistaa, mutta tuloksetta. Tämä oli kuin luontodokumentista, pääsimme seuraamaan luonnonvaraisten leijonien puuhia keskellä pensaserämaata!

Sitten näimme urosleijonan. Se oli komea ilmestys ison harjansa kanssa. Hetken kuluttua havaitsimme toisenkin uroksen. Sitten  huomasimme, että toisella uroksista olikin saalis edessään. Leijona oli saalistanut ilmeisesti impalan, jota se verisenä nyt raateli ja söi. Tällaista emme olleet uskoneet näkevämme. Toiset leijonat makailivat tyyninä lähettyvillä, eivätkä yrittäneet päästä saaliinjaolle tai edes itse saalistaa, vaikka lähettyvillä olisi ollut syömistä.  Syötyään saaliinsa leijona nousi ylös ja karjui komeasti meille. Sitten se lähti ylittämään tietä autojen välistä. Vastaan asteli toinen urosleijona, joka ilmeisesti lähti katsomaan, josko saaliista olisi jotain vielä jäljellä. Leijonat eivät välittäneet toisistaan. Tämä oli kyllä safaria parhaimmillaan!

 

Päivä 4: The Big Five tulee viimein täyteen

Näimme myös hyeenakoiralauman. Laji on erittäin uhanalainen. Hyeenakoirat elävät laumoissa ja syövät saaliinsa elävänä.

Tänään jatkoimme safaria Krugerin kansallispuistossa ja näimme uudelleen monia suuria nisäkkäitä. Näimme myös gepardipariskunnan, joka löhöili n. 100 metrin päässä tiestä. Aloimme jo epäillä sitä, näkisimmekö ollenkaan suuren viisikon viimeistä eläintä leopardia. Kuitenkin erään lammen rannalla tarkkasilmäinen oppaamme havaitsi leopardin, joka melko nopeasti siirtyi piiloon puskaan. Ehdimme nähdä tämän komean kissaeläimen, tosin melko kaukaa. Lähettyvillä oli antilooppeja, jotka vainusivat jotain pahaa. Kaksi antilooppia liikkui lähelle sitä puskaa, jossa leopardi oli piilossa. Muu antilooppilauma seurasi jähmettyneenä tilanneta hieman kauempaa. Ilmassa oli jännitystä. Odotimme ja odotimme, milloin leopardi hyökkäisi puskasta saalistusyritykseen. Ilmeisesti leopardi ei ollutkaan nälkäinen, tai sitten antiloopit olivat sille liian kaukana. Emme jääneet seuraamaan, miten tilanne päättyi. Jos olisimme olleet liikenteessä kahdestaan, olisimme luultavasti odottaneet vielä paljon paljon pidempään. Mutta pääasia oli se, että olimme nyt nähneet koko Big Fiven ja vaikka mitä muuta!

Meidät huomattuaan tämä paviaani istahti alas rapsuttamaan itseään.

 

Gepardipariskunnan lepohetki

 

Illaksi ajoimme Driftersin omaan majataloon, joka sijaitsi Krugerin ulkopuolella keskellä metsää. Iloksemme huomasimme, että saatoimme nähdä sielläkin villieläimiä! Majatalon pihassa tallusteli 200-kiloinen villisika, joka röhki ja seurasi meitä kävellessämme pihalla. Pelkäsimme hiukan tuota isoa järkälettä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että se olikin ihan ystävällinen. Kyseessä ei kuulemma ollut lemmikki vaan villieläin. Tämä eläin vain oli ottanut alueen asuinseudukseen ja tottunut ihmisiin. Seuraavana päivänä näimme tämän urosvillisian lisäksi pari toista lajia olevaa villisikaa, joita tämä isompi sika tuntui pelkäävän. Pienempi villisika jahtasi isompaa villisikaa tämän juoksiessa karkuun. Hassua.

Tämä suloinen ”pikku” possu seurasi meitä majatalon pihapiirissä.

 

Päivä 5: Takaisin Johannesburgiin

Viimeisenä päivänä ajoimme takaisin Johannesburgiin. Loppuyhteenvetona mainittakoon, että tämäntyyppinen safarireissu ei ollut ihan meidän mieleinen, vaikka eläimiä näimmekin. Plussaa olivat ruuat, majoitukset ja mukava matkaseura. Miinusta oli se, että aikaa kului mielestämme ihan liikaa kaikkeen muuhun kuin itse olennaiseen. Olimme USA:n ja Kanadan kansallispuistoissa tottuneet siihen, että kun lähdemme bongailemaan eläimiä, teemme sitä auringonnoususta auringonlaskuun. Tämä reissu ei ollut ihan sellaista toimintaa. Krugerin kansallispuistoon olisi voinut tulla myös omalla vuokra-autolla, mutta tajusimme sen liian myöhään. Kun seuraavaksi menemme safarille (joka  toivon mukaan tulee olemaan joko Keniassa tai Tansaniassa), kartoitamme paremmin eri vaihtoehdot siitä, minkälaisia safareita on tarjolla ja mikä olisi meille paras vaihtoehto.

Lopuksi vielä The Big Five esittäytyy.

Puhveli

 

Sarvikuono

 

Leopardi

 

Norsu

 

Leijona

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Heikki 4.1.2012 at 20:26

    Hienoja kuvia jälleen! Valoa on vähän enemmän kuin Suomessa!

    • Reply anu/pete 9.1.2012 at 08:25

      Kiitos! Lunta taisi olla saman verran kuin Suomessakin :)

  • Reply Paivi 4.1.2012 at 20:40

    Jonkus verran parempia kuvia kuin miun rämäkameralla otetut =)

    • Reply anu/pete 9.1.2012 at 08:26

      Heh :) Onneksi saatiin uusi kamera hommattua ennen safaria!

    Leave a Reply