Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kypros korona-aikana ja Pohjois-Kyproksen parhaat

Kiersimme Kyprosta autolla puolentoista viikon ajan. Alkuperäinen suunnitelma meni niin, että meidän piti ylittää raja Etelä-Kyprokselta Pohjois-Kyprokselle yhden Larnakassa vietetyn yön jälkeen. Olimme jo Suomessa ennen matkaa tulostaneet itsellemme vihreät Cyprus Flight Passit, joiden avulla pääsy maahan onnistui ilman koronatestiä. Juttu meni sikäli tiukille, että juuri ennen matkamme alkua Suomi meni oranssille, mutta ehdimme tulostaa matkustusluvat Suomen ollessa vielä vihreä maa. No, Lufthansa vaati lennoilleen negatiivisen testituloksen, joten testeissä piti ennen matkan alkua joka tapauksessa käydä.

Onnellisesti perillä Kyproksella

Yrittäessämme ylittää rajaa Metehenin raja-asemalla meille sanottiin, että meidän olisi pitänyt tulla Larnakan lentoasemalta rajanylityspaikalle samana päivänä, kun saavuimme maahan. Siinä tapauksessa olisimme päässeet yli ongelmitta. Nyt eivät edes negatiiviset testitulokset auttaneet. Meitä neuvottiin viettämään kymmenen päivää Etelä-Kyproksella, jonka jälkeen pääsisimme rajan yli. Kylläpä meitä harmitti, sillä olimme suunnitelleet viettävämme neljä yötä Pohjois-Kyproksella! Nyt pohjoisen osuus tulisi kutistumaan päivään. No, olipa meillä nyt sitten vastaavasti enemmän aikaa tutustua Troodos-vuorten ja Pafoksen nähtävyyksiin. Ei sekään huono vaihtoehto ollut, sillä molemmissa riitti nähtävää. Ehdimmepä nyt Limassolissakin viettää suunnitelmista poiketen hiukan enemmän aikaa.

Suomesta tulostetut matkustusluvat eli Cyprus Flight Passit ovat Kyproksella voimassa viikon, jonka jälkeen pitää käydä koronatestissä. Negatiivisesta testituloksesta saa paikallisen turvapassin, joka on voimassa kolme päivää. Matkustusluvan tavoin turvapassilla pääsee hotelleihin, ravintoloihin ja ostoskeskuksiin. Ihan kaikissa paikoissa passia ei kysytty.

Koronatestit olivat meidän matkamme aikana ilmaisia pikatestejä. 1.8. alkaen ne muuttuivat maksullisiksi, mutta hinta ei näyttänyt olevan kovinkaan korkea. Jossain näimme testin maksavan 6,50€. Testit pyörivät muun muassa ostoskeskusten sisäänkäynneillä tai parkkihalleissa. Kävimme Kyproksella ollessamme kolme kertaa testissä, joten meillä oli jatkuvasti päällekkäin voimassa olevia passeja. Ilmaisia testipaikkoja löysimme netistä, jonne oli listattu paikkoja kaupungeittain. Homma toimi hyvin, ja tuloksen saaminen kesti aina puolisen tuntia. Kerran saimme testituloksen myös tekstiviestinä kännykkään paperisen version lisäksi. Testiin mennessä piti olla mukana passi.

Kyproksella oli matkamme aikana maskipakko ainakin sisätiloissa (ja ilmeisesti myös ulkona, vaikkei siltä näyttänyt), jos paikalla oli useampi kuin kaksi henkilöä. Monessa paikassa maskit kuitenkin roikkuivat työntekijöillä joko leuan alla tai ne olivat pelkästään suun edessä. Ymmärrettävästi kuumuus hankaloittaa jatkuvaa maskin käyttöä, ainakin jos henkilö joutuu työskentelemään ulkona, kuten esimerkiksi tarjoilijat. Etelämaalaiseen tyyliin säännöt ovat tiukkoja, mutta käytännössä niiden noudattaminen vaihtelee suuresti.

No, pääsimme kuin pääsimmekin sitten lopulta rajan yli Pohjois-Kyproksen puolelle. Menimme yli siis Metehenin rajanylityspaikalla. Olimme vuokranneet auton Cyprus Car Rental-firman kautta. Autonvuokraushinnat tämän firman kautta ovat maan edullisimmat, ja mikä parasta, vuokra-autolla voi ajaa myös Pohjois-Kyproksen puolelle. Tätä eivät kaikki autovuokraamot salli. Rajalla piti vain ostaa kolmen päivän vakuutus, joka maksoi 20€. Tämäkään ei kuulosta pahalta, mutta täytyy ottaa huomioon, että ilmeisesti vakuutus kattaa vain vastapuolen vahingot, ei omia…

Onneksi Kyproksen välimatkat ovat verrattain lyhyitä, joten vuorokauden aikana ehtii kiertää Pohjois-Kyproksen tärkeimmät paikat. Toki paljon jää näkemättäkin. Meidän piti jättää Nikosian nähtävyydet tällä kertaa väliin ja porhaltaa suoraa päätä kohti Kyreniaa.

Kyrenia kuuluu Kyproksen kauneimpiin kaupunkeihin. Kaupungin keskustassa kohoaa linna, aivan sataman kupeessa. Satamassa on ravintoloita ja kahviloita. Meidän ollessa Kyreniassa lounasaikaan satamassa oli todella hiljaista. Liekö helle karkottanut ihmiset. Lämpötila kohosi 40 asteen tuntumaan. Tyyni ja kostea sää tekivät olosuhteista lähes sietämättömät, eikä meren läheisyys auttanut tippaakaan.

Kyrenian satama

Kyrenian linna

Hieman Kyrenian ulkopuolella on hieno, 600-luvulla rakennettu Pyhän Hilarionin linna. Linnan rauniot lepäävät jyrkkien vuorten rinteillä. Harmiksemme linna oli juuri sinä päivänä kiinni, emmekä päässeet kipuamaan ylös parhaille näköalapaikoille. Jouduimme tyytymään linnan ulkopuolisiin näköaloihin.

Hilarionin linnan muurit naamioituvat hyvin vuorenrinteeseen.

Hilarionin linnan läheltä avautuvat hienot näkymät alas Kyreniaan.

Toinen ehdoton kaupunki, jossa kannattaa Pohjois-Kyproksella ollessa käydä, on keskiaikainen Famagusta. Me vietimme ainokaisen yömme juuri Famagustassa, ja valinta oli osuva. Majapaikkaamme La Regina Venezianaa voi erittäin lämpimästi suositella kaikille kaupunkiin matkaaville. Sijainti on mitä mainioin, sillä majatalo on venetsialaisten rakennuttamien vanhankaupungin muurien sisäpuolella, ja siitä on lyhyt matka nähtävyyksille ja palveluiden ääreen. Lisäksi omistajat ovat todella auttavaisia.

Famagusta

La Regina Venezianan sijainti on erinomainen.

Ja huoneet viihtyisiä.

Famagustan keskustassa on Othellon linna torneineen. Linna sijaitsee meren rannalla. Linna on nimetty Shakespearen Othello-näytelmän kunniaksi, sillä näytelmä sijoittuu Famagustaan.

Famagustan Othello-linna

Komea nähtävyys on myös Lala Mustafa Pashan-moskeija. Kyseessä on itse asiassa 1300-luvulla rakennettu goottilainen katedraali, joka on muutettu moskeijaksi ottomaanien vallattua Kypros 1500-luvulla. Katkenneet kirkontornit kertovat omaa tarinaansa alueen tuhoista, maanjäristyksistä ja tulituksista.

Lala Mustafa Pashan-moskeija

Famagustan pohjoispuolella on Salamiksen antiikinaikainen rauniokaupunki. Salamiksessa on yllättävän hyvin säilyneitä kohteita, kuten näyttävä amfiteatteri. Salamis oli aikoinaan jopa Kyproksen vaurain kaupunki.

Salamis

Upea amfiteatteri

Salamiksen rauniokaupungin kupeessa on hiljainen ranta, joka on mitä mainioin virkistyskohde keskikesän hikisen rauniokierroksen jälkeen. Rannalla on vain jonkin verran paikallisia, turisteja ei meidän siellä ollessa näkynyt. Myös raunioita saimme kierrellä aivan keskenämme.

Salamiksen rantaa

Famagustasta on vain lyhyt matka rajalle ja Etelä-Kyprokselle. Harmillisesti jouduimme palaamaan eteläpuolelle vuorokauden pohjoisessa oleilun jälkeen, vaikka olihan se toki tyhjää parempi. Näin korona-aikoina matkaaja saa vain normaalia todennäköisemmin varautua yllätyksiin.

Kyproksen Pafos

Kyproksen länsirannikolla sijaitseva reilun 30 000 asukkaan Pafos on hyvä paikka pysähtyä muutamaksi päiväksi paikalleen, jos kiertää saarta vuokra-autolla. Toki Pafoksesta löytyy myös kansainvälinen lentokenttä, joten siellä voivat halukkaat viettää koko lomansakin. Me kiersimme Kyprosta reilun viikon verran autolla, ja pysähdyimme Pafokseen kolmeksi yöksi.

Pafos on sikäli hyvä tukikohta, että sieltä ja sen lähettyviltä löytyy useita nähtävyyksiä ja käyntikohteita. Kuuluisin maamerkki lienee Pafoksen linna, joka sijaitsee keskustan tuntumassa meren rannalla. Linnaan pääsee 2,50€:n pääsymaksulla. Linna on pieni, ja se on nopeasti kierretty. Linnasta avautuu näkymä viereiseen satamaan.

Pafoksen linna

Pafoksen linnan vieressä on Pafoksen arkeologinen puisto, jonka löydökset juontavat esihistorialliselta ajalta aina keskiajalle asti. Puistosta löytyy muun muassa hyvin säilynyt antiikin ajan teatteri. Siellä voi nähdä myös vaikuttavia lattiamosaiikkeja. Ylväänä seisovat pylväät muistuttavat antiikin ajoista.

Pafoksen arkeologinen puisto

Hyvin säilynyttä lattiamosaiikkia

Hieman Pafoksen pohjoispuolella voi puolestaan vierailla Kuninkaiden haudoilla. Haudat ajoittuvat hellenistiselle sekä roomalaiselle kaudelle 300-luvulta eaa. alkaen, ja niihin on haudattu virkamiehiä ja muuta yläluokkaa. Hienoin ja kuvauksellisin haudoista on hauta numero 3, jossa on hyvin säilyneitä pylväitä.

Kuninkaiden hauta 3

Kolmas Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvista Pafoksessa sijaitsevista raunioalueista on Afroditen pyhäkkö, joka on hieman keskustan ulkopuolella lähellä lentokenttää. Temppelin raunioista ei ole säilynyt juuri muuta kuin muutama pylväs. Paikka on kuitenkin merkittävä, sillä Afrodite on kreikkalaisen mytologian tärkeä rakkaudenjumalatar, joka on syntynyt meren kuohuista Kyproksella. Tämän vuoksi Pafos (ja Afroditen pyhäkkö) oli antiikin kreikkalaisille kuuluisa pyhiinvaelluskohde. Pafos on myös muinoin ollut Kyproksen pääkaupunki. Kaupungin eteläpuolella on Afroditen ranta, jolla jumalattaren uskottiin nousseen merestä.

Afroditen pyhäkkö

Kolmas merkittävä rakkaudenjumalattareen liittyvä nähtävyys on Pafoksen ulkopuolella Akamasin niemimaalla sijaitseva Afroditen kylpylä, jossa Afroditen uskottiin käyvän. Paikkaan ei ole pääsymaksua. Parkkipaikalta on lyhyt kävelymatka pienelle putoukselle ja altaalle. Altaalla ei voi uida.

Afroditen kylpylä

Afroditen kylpylää vaikuttavampi paikka on Adoniksen kylpylä, joka sijaitsee niin ikään Pafoksen ulkopuolella. Paikka löytyy maps.me-sovelluksesta, mutta nähtävyydelle mennessä täytyy noudattaa tienviittojen ohjeita, jotta pääsee oikeaan paikkaan parasta tietä pitkin. Adoniksen kylpylä löytyy kylttien avulla helposti. Alueelle on 9€:n pääsymaksu. Maksua vastaan voi uida upeassa turkoosinvärisessä lammessa, jonne laskee Kyproksen mittakaavassa korkeahko vesiputous. Itse asiassa vesiputouksia on kaksi, ja myös ylemmän vesiputouksen luona on pieni uimakelpoinen allas.

Adoniksen kylpylä

Ylempi putous

Akamasin niemimaalla on Latchin kylä, josta löytyy hyvin palveluita. Tämä näytää olevan myös monen lomanviettopaikka. Latchista järjestetään veneretkiä muun muassa läheiselle Blue Lagoonille. Latchissa on hyvä pitää vaikkapa lounastauko.

Pafoksen alueella on useita uimarantoja, joilla voi käydä vilvoittelemassa kuumassa kesäsäässä. Coral Bay lienee rannoista suosituin, ja siellä saakin varautua iltapäiväruuhkiin. Tämä ranta on myös paikallisten suosiossa.

Selvästi hiljaisempi ranta on White River Beach, hiukan pohjoisempana sijaitseva tumma soraranta, joka syvenee melko nopeasti. Tälle rannalle kannattaa tulla uimatossut jalassa, sillä tumma sora on polttavaa, ja kävely muhkuraisella alustalla onnistuu helpommin tossut jalassa. Täällä voi myös törmätä merisiileihin.

White River Beach

White River Beachin lähettyviltä löytyy ehkä hieman yllättäväkin luonnonnähtävyys, Avakas-rotko. Oikeastaan kyseessä on tavallaan myös kanjoni. Paikkaan täytyy vaeltaa noin puolentoista kilometrin verran, mutta vaellus on melko helppokulkuinen. Alku on hiekkapolkua, ja lopussa täytyy sitten hieman taiteilla kivien päällä. Rotko kannattaa kulkea aivan loppuun saakka, jotta näkee kaikki sen hienot värit ja muodostelmat.

Vaelluspolkua

Avakas-rotko

Yksi ehdoton nähtävyys on muutama kilometri Coral Bayn rannan pohjoispuolella meressä rantakallioiden tuntumassa makaava laivanhylky. Laivan kyljessä lukee Freetown. Hylky on nimetty Edro 3:ksi. Laivan hylky on erityisen hieno auringonlaskun aikaan, jolloin sinne kannattaakin suunnata.

Edro 3

Jos ravintolasuositus pitää Pafoksen alueelta antaa, on se ehdottomasti keskustan ulkopuolen Costa’s Koloni-taverna. Pafoksen sataman ravintolat ovat paikallisesti suhteutettuna kalliita, mutta tässä tavernassa saa rahoilleen hyvää vastinetta. Hinnat ovat kohtuulliset, annokset isoja, ja ruoka erittäin maukasta. Taverna on paikallisten suosiossa, eli tunnelma on aito. Perjantaisin ja lauantaisin on elävää musiikkia. Normiaikoina asiaan kuuluu pitkän kaavan meze-illallisen lisäksi yöhön jatkuva tanssi. Nyt korona-aikana asiakkaat joutuivat tyytymään musiikin mukana keinahteluun omalla paikalla. Tanssia ei uskalla, sillä sakot ovat tuntuvia.

Costa’s Koloni-tavera. Torstai-iltana paikka oli lähes tyhjä, mutta perjantaina sitten vastaavasti lähes täynnä.

Täyttävän meze-aterian ensimmäiset ruokalajit ovat saapuneet…

Pafos on erityisesti kesäsesongin aikaan varsin vilkas lomakeskus. Aivan kuin kaupungissa olisi pikemminkin 300 000 kuin 30 000 asukasta. Paikalliset lomailevat mielellään Pafoksessa, ja kaupunki on suosittu myös ulkolaisten turistien keskuudessa. Keskikesä on kuuminta ja kosteinta aikaa, ja täytyy myöntää, että nähtävyyksien kiertäminen heinäkuun lopulla on todella hikistä puuhaa. Meren, hotellin uima-altaan ja putouksen vilvoittavat kylvyt tulevat siis tarpeeseen!

Pafos on Kyproksen länsirannikon suosituin lomanviettopaikka. Tässä ydinkeskustan rauhallinen aukio.

Kyproksen Troodos-vuoret

Troodos-vuoristo on ehdoton käyntikohde Kyprokselle matkaavalle. Oikeastaan pelkkä käyminen ei riitä, vaan Troodoksen alueella kannattaa viettää useampi päivä, jos mahdollista. Alue on hyvin erilainen muuhun saareen verrattuna. Jo pelkästään ilmaston erilaisuus on huomattava, ja tällä kauniilla vuoristoalueella pääsee myös näkemään hieman aidompaa paikallista tunnelmaa.

Troodoksen vuoret yltävät yllättävän korkealle, ainakin siihen nähden, miten pienestä saaresta on kyse. Korkein huippu, Olympos, kohoaa peräti 1952 metrin korkeuteen. Huipulla on armeijan tukikohta, mutta autolla pääsee hyvinkin lähelle huippua. Olympos on huipultaan loivapiirteinen, eli mitään jyrkkää kipuamista siellä ei ole odotettavissa.

Lähes kaikki tiet Troodoksen vuorilla näyttävät johtavan Troodoksen aukiolle. Käytännössä kyseessä on samanniminen pieni kylä, josta löytyy pari hotellia ja palveluita. Tämä on hyvä tukikohta useammankin päivän vierailun ajaksi, sillä välimatkat vuoriston muihin osiin ovat lyhyitä. Itse olimme Troodoksen kylässä yhden yön hotelli Troodoksessa. Ilma täällä on ihanan raikas ja viileä muuhun maahan verrattuna. Päivälämpötilat eivät yleensä nouse yli 30 asteen, ja öisinkin on täkäläisittäin viileää, kun lämpötila laskee kesäisin jopa alle 20 asteeseen. Talvellahan alueella lasketellaan, joten sikälikin kyseessä on hyvin erikoinen paikka Kyprokselle.

Jos vaeltaa haluaa, on hotelli Troodoksesta lähtevä vaellusreitti hyvä vaihtoehto. Koska reitti kulkee korkealla vuoristossa, ei kuuma sääkään muodostu ongelmaksi. Polku kulkee halki havumetsän ja vuorenrinteen. Näköalapaikalta avautuvat hienot maisemat vuoristoon.

Aamulenkillä

Näköalapaikalla

Troodoksen vuoristossa on monia mielenkiintoisia ja kauniita käyntikohteita, joten siksikin täällä kannattaa viettää useampi päivä. Keskiaikaiset sillat ovat viehättäviä. Kaunein silta on ehdottomasti Kelefos-silta. Kannattaa huomioda se, että silta on ainakin kesäisin suosittu paikallisten keskuudessa, joten päiväsaikaan on ruuhkaa. Me kävimme sillalla päivällä, mutta palasimme aikaisin seuraavana aamuna, kun paikka oli tyhjä. Toinen keskiaikainen silta, jossa kävimme, on Elian silta.

Kelefos-silta

Elia-silta

Troodoksella on myös paljon vanhoja keskiaikaisia kirkkoja sekä luostareita. Luostareista kuuluisin lieneen Kykkoksen luostari. Kykkokselle on hiukan ajomatkaa, sillä se sijaitsee hieman etäämmällä lännessä. Luostari on komealla paikalla ylhäällä vuorilla.

Kykkoksen luostari

Yksi kauneimmista kirkoista on Kakopetrian kylän Agios Nikolaos tis Stegis. Itse Kakopetria on myös kaunis ja viehättävä kylä, josta löytyy mukavasti palveluita. Kakopetria on myös hyvä paikka yöpyä. Me olimme yhden yön Hellas-hotellissa. Hotellin sijainti on mainio, kunto ja aamupala hiukan vaatimattomia, mutta ihan mukiinmenevä hotelli kuitenkin.

Agios Nikolaos tis Stegis

Kakopetria

Hotelli Hellas

Lagouderan kylässä on puolestaan myöskin keskiaikainen Panagia tou Araka-kirkko. Lagouderassa ei ole kovinkaan paljon palveluita. Ainakin näin korona-aikaan moni paikka tuntui olevan kiinni, ja muutenkin kylä on kovin pieni. Satuimme kylään juuri lounasaikaan, ja onneksemme sentään yksi pieni kahvila-ravintola sattui olemaan auki. Siellä vietettiin pienellä porukalla erään paikallisen rouvan syntymäpäiviä, ja meillekin tarjoiltiin synttärikakkua.

Panagia tou Araka-kirkko

Jos virkistystä haluaa, löytyy Troodos-vuorilta jopa jokunen vesiputouskin. Vaikka kesällä on kuivaa, virtaa putouksissa jonkun verran vettä. Millomerin vesiputouksella voi myös uida. Vesi on jäätävän kylmää, mutta tuo toivottua helpotusta helteeseen. Vuoriston ylemmissä osissa on viileämpää, mutta alempana lämpötila kyllä kipuaa helposti kesällä yli 30 asteen, ja aurinko porottaa kuumasti. Virkistys siis kannattaa!

Millomeri-putous

Troodoksen vuorilla elelee villilampaita, mufloneita. Näitä otuksia tuntuu olevan kovin vaikea nähdä villinä luonnossa. Etsiskelimme niitä aikamme eräänä aamuna, mutta tuloksetta. Sitten pitikin turvautua toiseen vaihtoehtoon, eli bongailimme aidatulla alueella olevia mufloneita. Muflonien alue sijaitsee melko lähellä Troodoksen kylää, ja se löytyy maps.me-sovelluksesta nimellä Mouflon Enclosure. Opasteet vievät myös hyvin perille. Muflonit ovat vuorenrinteellä isossa aitauksessa, jonka ympäri pääsee kiertämään. Kipuamiseen on syytä varautua.

Mufloni eli villilammas

Troodos-vuoristo on myös viiniharrastajien mieleen. Alue on kuuluisa viininviljelystä sekä viinitiloista, joissa pääsee pikkurahalla tai jopa ilmaiseksi maistelemaan viinejä. Tarjolla on niin pieniä vaatimattomia kuin myös hienoja viinitiloja.

Eniten viinitilatarjontaa on Omodhos- ja Pano Platres-kylien väliin jäävällä alueella. Täällä on viinireitin varrella useita kauniita viinitiloja, joista voi valita mieleisensä. Alueelta löytyy myös muita palveluita, ja esimerkiksi Omodhos on hyvä yöpymispaikka.

Omodhos-kylän keskustaa

Me yövyimme Arsoksen kylässä, joka sekin kuuluu viinialueeseen. Arsos on pieni ja palveluita on niukalti, mutta jos haluaa todella rauhallista ja hiljaista meininkiä, on Arsos oikea valinta. Me pidimme kylästä ja Cornaro House-majapaikasta, jossa yövyimme hyvin varustellussa vanhassa kivitalossa. Muutaman kilometrin päässä Arsoksen kylästä on Nelion-viinitila, jossa kävimme. Hieno rauhallinen paikka, ja viidellä eurolla sai maistella tilan hyviä viinejä.

Viehättävä pieni Arsoksen kylä

Cornaro House-majatalo, vahva suositus yöpaikaksi

Nelion-viinitilalla

Pyörimme Troodos-vuoristossa kolme päivää, joka oli jälkeenpäin ajateltuna sopiva aika. Toki pari päivää olisi vielä helpostikin mennyt, sillä monia mukavia pikku kyliä jäi varmasti näkemättä. Turistimassojen puuttuessa Troodos on kuitenkin Kyprosta aidoimmillaan, ainakin jos puhutaan Etelä-Kyproksesta.

Lyngenin Alpit ja Blåvatnet

Sanotaan, että kun Pohjois-Norjaan kerran eksyy, haluaa sinne kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Näin on meille jo näiden koronakesien myötä päässyt käymään. Norjassa riittää niin paljon nähtävää, että jos kaikki maailman maat olisi nyt käyty, voisi olla, että kesälomamatkamme suuntautuisivat kerta toisensa jälkeen Norjaan. Ja vaikka koko Norja olisi nähty, voisi siellä silti viettää kesiä kauniita vuonomaisemia ihaillen.

Tällä Norjan reissulla kävimme Lyngenin Alpeilla. Nimensä mukaisesti ne tuovat mieleen Keski-Euroopan Alpit. Jylhien vuorten ympäröimät vuonot luovat lisähohtoa näille satumaisen kauniille vuorille. Matka Lyngenin Alpeille ei Suomesta ole pitkä, vaan Kilpisjärveltä voi näille vuorille huristella päiväretkelle. Houkuttelevampi vaihtoehto on viipyä pidempään. Me yövyimme kaksi yötä puskaparkissa Lyngenillä. Tämä oli osa viiden päivän Pohjois-Norjan automatkaa, joka alkoi Nuorgamista ja päättyi Kilpisjärvelle. Lyngen ja sen hienot vaellukset olivat loppuhuipennus, ja tässä postauksessa siis tarkemmin juttua Blåvatnet-järven vaelluksesta.

Lyngenin Alpit Pohjois-Norjassa on kaunista seutua.

Blåvatnet-vaelluksen lähtöpaikka löytyy karttaohjelmasta, kun kirjoittaa hakusanaksi Blåvatnet trailhead tai Blåvatnet parkering. Pelkkä Blåvatnet antaa väärän parkkipaikan. Lähtöpaikalla on maksullinen parkkipaikka (noin 17€/vrk). Auton voi myös jättää tien varteen levikkeelle hieman ennen varsinaista parkkipaikkaa, jos haluaa välttää parkkimaksun. Parkkipaikka on nykyään melko suuri. Sitä on lähiaikoina paranneltu. Lähtöpaikalla on myös vessat ja kioski.

Vaelluksen lähtöpaikalta löytyy palveluita.

Tästä lähtee varsinainen vaellus.

Itse vaellus Blåvatnet-järvelle on reilut neljä kilometriä pitkä. Reitti nousee mennessä loivasti ja on pääosin melko helppokulkuinen. Se on merkattu punaisin kivin. Reitin alkuun on tänä kesänä vajaan kilometrin matkalle levitetty haketta. Hakkeen jälkeen saa tallustella kivikkoisella alustalla aukeassa maastossa. Aivan loppumatka mennäänkin sitten isompien kivien päällä. Maisemat ovat koko matkan ajat hienot, mutta hienoin näky odottaa vaelluksen päätepisteessä.

Reitin alkuun on levitetty haketta.

Maisemia reitin varrelta

Lopussa sai vaeltaa isojen kivenlohkareiden päällä.

Blåvatnet on uskomattoman kauniin sininen jäätikköjärvi. Sitä ympäröivät korkeat lumihuippuiset vuoret. Lenangsbreen-jäätikkö lepää ylhäällä ympäröivillä vuorilla. Jäätikkö näkyy jo pitkään ennen järveä. Vaellus kannattaa ajoittaa päivään, jolloin aurinko paistaa edes vähintään osittain pilvien raosta, jotta järven sinisyys pääsee oikeuksiinsa. Kovin pilvisellä ja sateisella säällä paikka ei varmaankaan näytä yhtä hienolta, vaikkakin maisemat kaiken kaikkiaan kyllä ovat silloinkin hienot.

Upea Blåvatnet

Gorsa-kanjonin vaellus

Pohjois-Norjassa sijaitseva Gorsa on Pohjois-Euroopan syvin kanjoni. Sen yli on rakennettu vankka silta, jolta voi myös hypätä benjihypyn. Silta ei sovi heikkohermoisille, sillä kanjoni on peräti 150 metriä syvä. Sillan vieressä pauhaava vesiputous on vaikuttava, kuten koko paikka. Gorsan kanjoni kuuluu ehdottomasti Pohjois-Norjan must-käyntikohteisiin.

Vaelluksen lähtöpisteen parkkipaikalla oli hyvin tilaa ainakin kesäkuussa 2021. Kävelyä parkkipaikalta kanjonille on vain 1,8 kilometriä. Vaellus on melko helppo, vaikka reitin päämäärän hurjuuden perusteella voisi kuvitella muuta. Reitti on pääasiassa tunturikoivujen reunustamaa hiekkapolkua. Polku on ainakin näin kesäkuussa osittain vähän märkä, joten vedenpitävät vaelluskengät kannattaa laittaa jalkaan.

Gorsan vaelluksen lähtöpaikalla

Tämä vaellus ei ole kovin pitkä, mutta ainahan se on mukava pakata mukaan vähän evästä. Hieman ennen kanjonia reitin varrella on laavu. Paikan päältä sekä matkan varrelta löytyy lisäksi pari levähdyspaikkaa.

Gorsan kanjonin viereinen levähdyspaikka

Kanjonin läheltä löytyy myös laavu.

Kanjonin yli menevä silta on sitten koetinkivi korkeanpaikankammoiselle. Me molemmat pelkäämme korkeita paikkoja, mutta sillan vankkuus vakuutti meidät molemmat niin hyvin, että astelimme sen yli useaan kertaan ilman suurempia kauhun tuntemuksia. Täytyy kyllä myöntää, että vähän pelotti. 😊

Gorsan silta, joka ylittää kanjonin huikealla paikalla

Gorsa-vesiputous syöksyy alas kanjoniin 122 metrin korkeudelta.

Meille sattui Gorsa-kanjonin vaellukselle pilvinen keli. Saimme niskaamme myös hieman vettä, mutta laavulta saimme sadesuojan pikku kuurolle. Tällä vaelluksella ei pilvisyys kovin paljon haitannut, sillä kanjoni oli harmaasta taivaasta huolimatta upea näky.

Tässä varsinainen Gorsan kanjoni. Kanjoni on noin 153 metriä syvä, ja se on Pohjois-Euroopan syvin kanjoni.