Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lyngenin Alpit ja Blåvatnet

Sanotaan, että kun Pohjois-Norjaan kerran eksyy, haluaa sinne kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Näin on meille jo näiden koronakesien myötä päässyt käymään. Norjassa riittää niin paljon nähtävää, että jos kaikki maailman maat olisi nyt käyty, voisi olla, että kesälomamatkamme suuntautuisivat kerta toisensa jälkeen Norjaan. Ja vaikka koko Norja olisi nähty, voisi siellä silti viettää kesiä kauniita vuonomaisemia ihaillen.

Tällä Norjan reissulla kävimme Lyngenin Alpeilla. Nimensä mukaisesti ne tuovat mieleen Keski-Euroopan Alpit. Jylhien vuorten ympäröimät vuonot luovat lisähohtoa näille satumaisen kauniille vuorille. Matka Lyngenin Alpeille ei Suomesta ole pitkä, vaan Kilpisjärveltä voi näille vuorille huristella päiväretkelle. Houkuttelevampi vaihtoehto on viipyä pidempään. Me yövyimme kaksi yötä puskaparkissa Lyngenillä. Tämä oli osa viiden päivän Pohjois-Norjan automatkaa, joka alkoi Nuorgamista ja päättyi Kilpisjärvelle. Lyngen ja sen hienot vaellukset olivat loppuhuipennus, ja tässä postauksessa siis tarkemmin juttua Blåvatnet-järven vaelluksesta.

Lyngenin Alpit Pohjois-Norjassa on kaunista seutua.

Blåvatnet-vaelluksen lähtöpaikka löytyy karttaohjelmasta, kun kirjoittaa hakusanaksi Blåvatnet trailhead tai Blåvatnet parkering. Pelkkä Blåvatnet antaa väärän parkkipaikan. Lähtöpaikalla on maksullinen parkkipaikka (noin 17€/vrk). Auton voi myös jättää tien varteen levikkeelle hieman ennen varsinaista parkkipaikkaa, jos haluaa välttää parkkimaksun. Parkkipaikka on nykyään melko suuri. Sitä on lähiaikoina paranneltu. Lähtöpaikalla on myös vessat ja kioski.

Vaelluksen lähtöpaikalta löytyy palveluita.

Tästä lähtee varsinainen vaellus.

Itse vaellus Blåvatnet-järvelle on reilut neljä kilometriä pitkä. Reitti nousee mennessä loivasti ja on pääosin melko helppokulkuinen. Se on merkattu punaisin kivin. Reitin alkuun on tänä kesänä vajaan kilometrin matkalle levitetty haketta. Hakkeen jälkeen saa tallustella kivikkoisella alustalla aukeassa maastossa. Aivan loppumatka mennäänkin sitten isompien kivien päällä. Maisemat ovat koko matkan ajat hienot, mutta hienoin näky odottaa vaelluksen päätepisteessä.

Reitin alkuun on levitetty haketta.

Maisemia reitin varrelta

Lopussa sai vaeltaa isojen kivenlohkareiden päällä.

Blåvatnet on uskomattoman kauniin sininen jäätikköjärvi. Sitä ympäröivät korkeat lumihuippuiset vuoret. Lenangsbreen-jäätikkö lepää ylhäällä ympäröivillä vuorilla. Jäätikkö näkyy jo pitkään ennen järveä. Vaellus kannattaa ajoittaa päivään, jolloin aurinko paistaa edes vähintään osittain pilvien raosta, jotta järven sinisyys pääsee oikeuksiinsa. Kovin pilvisellä ja sateisella säällä paikka ei varmaankaan näytä yhtä hienolta, vaikkakin maisemat kaiken kaikkiaan kyllä ovat silloinkin hienot.

Upea Blåvatnet

Gorsa-kanjonin vaellus

Pohjois-Norjassa sijaitseva Gorsa on Pohjois-Euroopan syvin kanjoni. Sen yli on rakennettu vankka silta, jolta voi myös hypätä benjihypyn. Silta ei sovi heikkohermoisille, sillä kanjoni on peräti 150 metriä syvä. Sillan vieressä pauhaava vesiputous on vaikuttava, kuten koko paikka. Gorsan kanjoni kuuluu ehdottomasti Pohjois-Norjan must-käyntikohteisiin.

Vaelluksen lähtöpisteen parkkipaikalla oli hyvin tilaa ainakin kesäkuussa 2021. Kävelyä parkkipaikalta kanjonille on vain 1,8 kilometriä. Vaellus on melko helppo, vaikka reitin päämäärän hurjuuden perusteella voisi kuvitella muuta. Reitti on pääasiassa tunturikoivujen reunustamaa hiekkapolkua. Polku on ainakin näin kesäkuussa osittain vähän märkä, joten vedenpitävät vaelluskengät kannattaa laittaa jalkaan.

Gorsan vaelluksen lähtöpaikalla

Tämä vaellus ei ole kovin pitkä, mutta ainahan se on mukava pakata mukaan vähän evästä. Hieman ennen kanjonia reitin varrella on laavu. Paikan päältä sekä matkan varrelta löytyy lisäksi pari levähdyspaikkaa.

Gorsan kanjonin viereinen levähdyspaikka

Kanjonin läheltä löytyy myös laavu.

Kanjonin yli menevä silta on sitten koetinkivi korkeanpaikankammoiselle. Me molemmat pelkäämme korkeita paikkoja, mutta sillan vankkuus vakuutti meidät molemmat niin hyvin, että astelimme sen yli useaan kertaan ilman suurempia kauhun tuntemuksia. Täytyy kyllä myöntää, että vähän pelotti. 😊

Gorsan silta, joka ylittää kanjonin huikealla paikalla

Gorsa-vesiputous syöksyy alas kanjoniin 122 metrin korkeudelta.

Meille sattui Gorsa-kanjonin vaellukselle pilvinen keli. Saimme niskaamme myös hieman vettä, mutta laavulta saimme sadesuojan pikku kuurolle. Tällä vaelluksella ei pilvisyys kovin paljon haitannut, sillä kanjoni oli harmaasta taivaasta huolimatta upea näky.

Tässä varsinainen Gorsan kanjoni. Kanjoni on noin 153 metriä syvä, ja se on Pohjois-Euroopan syvin kanjoni.

Lokakuinen Ahvenanmaa

Ahvenanmaa – tuo Suomenmaan kolkka, jonne ei koskaan aiemmin ole tullut lähdettyä. Suunnitelmissa ja ajatuksissa se on usein ollut, mutta aina on löytynyt houkuttelevampia matkakohteita, ja Ahvenanmaa on saanut jäädä. Kunnes tuli korona, ja muutti kaiken matkailun saralla. Yhtäkkiä Ahvenanmaa alkoikin tuntua erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ja kun Suomen hallitus päätti asettaa matkustusrajoitukset koskemaan niitäkin maita, jotka aiemmin olivat olleet vihreällä, oli päätös selvä. Ahvenanmaasta tulisi meidän syyslomareissun kohde.

Ahvenanmaa on ennen kaikkea kesäkohde. Meri ympäröi saarta kaikkialla. Kesäaikaan on auki paljon kahviloita, ravintoloita ja hotelleja, jotka sulkevat ovensa syksyllä. Lokakuussa moni paikka on jo kiinni. Toisaalta paikkoihin pääsee tutustumaan kaikessa rauhassa ilman ruuhkia. Pääkaupungissa Maarianhaminassa on palveluita, joten jos off-seasonin aikaan Ahvenanmaalle suuntaa, kannattaa yöpyä ja pitää tukikohtaa pääkaupungissa. Välimatkat ovat sen verran lyhyet, että päiväretkien tekeminen omalla autolla Maarianhaminasta käsin on mahdollista. Pääsaaren nähtävyydet ehtii hyvin nähdä muutamassa päivässä, ja pääseepä joillekin lähisaarille siltaa pitkin tai lossilla.

Me päädyimme Ahvenanmaalle lokakuun puolivälin tietämillä. Turusta Maarianhaminaan menimme laivalla, ja oma auto tuli myös mukana. Vietimme Ahvenanmaalla kaikkiaan viisi yötä, joista ensimmäisen ja neljännen autossa parkkipaikoilla nukkuen, loput Cikada-nimisessä hotellissa Ahvenanmaan merenkulkumuseon vieressä keskustan laitamilla. Hotelli oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä, siksi emme lähteneet tällä kertaa kokeilemaan muita hotelleja.

Hotelli Cikada

Maarianhaminan nähtävyyksistä on vielä lokakuussa auki aivan hotelli Cikadan vieressä oleva Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Sisäänpääsy on 14€. Ulkona komeilee teräsrunkoinen nelimastoinen purjelaiva Pommern, joka toimii nykyään museolaivana.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo

Pommern-museolaiva

Maarianhaminan ravintoloista ja kahviloista suurin osa on auki myös kesäsesongin jälkeen, ja tarjonta on kohtuullisen hyvä. Maukasta pizzaa saa Diablosta, ja Dino’s Bar & Grill on mukava paikka käydä lasillisella. Pub Niskasta saa kuulemma hyvää ruokaa, mutta paikka oli harmillisesti ainakin meidän vierailun aikana kiinni. Boquerian-ravintolassa herkuttelet hyvillä Tapas-annoksilla, jos sellaisesta pitää. Kahviloista puolestaan mainittakoon kaksi erinomaista paikkaa, Svarta Katten ja Bagarstugan. Molemmat ovat tunnelmallisia vanhan ajan tyylisiä kahviloita, joissa saa lounasta sekä paikallista pannukakkua aidolla kermavaahdolla ja makoisalla hillolla höystettynä. Tarjolla on muitakin itse tehtyjä herkkuja, kakkuja ja piiraita yms.

Svarta Katten-kahvila

Bagarstugan-kahvila

Ahvenanmaan pannaria

Bagarstugan on viihtyisä sisältä.

Maarianhaminan ulkopuolen nähtävyyksistä mainittakoon ensin koko saaren kuuluisin nähtävyys Kastelholman linna. Tämä keskiaikainen linna oli myös jo sulkenut ovensa kesän jälkeen, mutta parhaat näkymät linnaan ovatkin vallihaudan toisella puolella olevilta laitureilta. Ruskan keskellä linna näytti kyllä hienolta.

Kastelholman linna

Bomarsundin linnoitus ei ole yhtä komeaa katseltavaa kuin Kastelholman linna, sillä se tuhoutui englantilaisten ja ranskalaisten toimesta sodassa 1850-luvulla. Jäljellä on pelkkiä osia linnoituksesta eli rauniot. Kyltissä olevasta kuvasta voi katsoa, miltä linnoitus joskus koko komeudessaan näytti.

Bomarsundin linnoituksen raunioilla

Bomarsundin linnoitukselta eteenpäin ajettaessa saavuttaa melko pian Vårdön kylän. Kylässä kohoaa pieni keskiaikainen kivikirkko. Vårdössä on myös Ahvenanmaan koulumuseo, mutta tietenkin se on tähän aikaan vuodesta kiinni. Harmi, sillä tämä museo olisi ollut mielenkiintoinen!

Vårdön kirkko

Maarianhaminan eteläpuolella on puolestaan ulkoiluun sopiva Nåtön virkistysalue. Hyvin merkattu luontopolku lähtee parkkipaikalta ja kiemurtelee halki pähkinäpensaslehtojen koukaten välillä merenrannan rantakallioiden kautta. Nåtö on varmasti viihtyisä ulkoilupaikka kesäaikaan, mutta ei se hullumpi ole näin ruskan aikaankaan. Lintuja tosin emme juurikaan nähneet.

Nåtön luontopolulla

Ahvenanmaan pohjoisosissa on hieno Havsvidden-hotelli, joka sekin oli juuri mennyt kiinni, kun me siellä vierailimme. Ulkoalueilla sai kuitenkin kulkea, ja paikasta sai ihan hyvän käsityksen. Punaiset rantakalliot olivat kieltämättä aika erikoinen näky. Tyynenä ja lämpimänä kesäpäivänä on varmasti mukava viettää aikaa loikoillen Havsviddenin kallioilla.

Havsvidden

Havsviddenin kanssa samalla suunnalla on Geta-vuori, joka ei kylläkään yhtään vuorelta vaikuta. Geta on pikemminkin iso laaja mäki, joka kohoaa 107 metriin merenpinnan yläpuolella. Huipun tuntumassa on Soltuna-ravintola ja -kahvila, joka on auki kesäaikaan. Alueella on myös muun muassa vuokramökkejä, minigolf, frisbee ja tähystystorni, jonne voi kiivetä.

Geta-vuorella

Tähystystorni

Vandön kylän lähettyvillä on omenaviljelmiä sekä omenamehutehdas, josta voi ostaa paikallisia omenoita tai aitoa omenamehua. Hinta on alhaisempi kuin kaupoissa, ja syksy tietenkin sesonkiaikaa.

Omenaviljelmiä

Ahvenanmaalla voi käydä myös limonadi- ja suklaatehtaassa sekä Stallhagenin olutpanimolla, jossa tarjolla on myös hyvää ruokaa. Olutpanimo on auki päivittäin, mutta ainakin Amalian limonaditehdas vain perjantaista sunnuntaihin. Limonaditehtaan yhteydessä on myös Mercedes-suklaatehdas. Olutpanimolla vierailimme, mutta herkkutehtaat jäivät nyt tällä kertaa väliin.

Aika lailla keskellä Ahvenanmaan pääsaarta on kaunis keskiaikainen Pyhän Mikaelin kirkko. Kirkko sijaitsee Finströmin kunnan alueella, ja sen toinen nimi onkin Finströmin kirkko. Kirkon lähettyvillä on myös vanha tuulimylly, joita kyllä näkee ympäri Ahvenanmaata.

Pyhän Mikaelin kirkko

Eckerön saarella Ahvenanmaan länsiosissa kannattaa myös käydä. Saarelle pääsee kätevästi siltaa pitkin. Eckerön käyntikohteita ovat ainakin komea 1820-luvulla valmistunut posti- ja tullitalo sekä metsästys- ja kalastusmuseo. Me näimme nämä paikat nyt ainoastaan ulkoapäin.

Eckerön vanha posti- ja tullitalo

Metsästys- ja kalastusmuseo

Ajellessamme ympäri Ahvenanmaata näimme paljon metsäkauriita. Metsäkauriskanta on täällä tiheä, sillä näimme niitä joka päivä pelloilla ja metsän reunoissa. Myös yhden auton alle jääneen kauriin bongasimme. Linnuista mainittakoon kyhmyjoutsen, joka näyttäytyy Ahvenanmaalla varsin runsaslukuisena. Laulujoutseniakin täällä on. Myös merikotkia näimme liitelevän siellä täällä. Kotieläimistä pelloilla näkyi lampaita, hevosia ja lehmiä.

Ahvenanmaalla elelee paljon metsäkauriita.

No, tulipahan siis käytyä Ahvenanmaalla. Vaikkei tämä nyt ihan suosikkikohteiden joukkoon päässyt, ei se missään nimessä huonokaan paikka ollut. Parasta antia oli meille järvi-suomalaisille erilainen luonto, lähinnä meri ja idylliset rantakalliot. Tyynellä säällä veden pintaan heijastuvat kuvat jäivät erityisesti mieleen.

Islanti roadtrip osa 5: Etelä-Islanti

Etelä-Islannin maisemat kuuluvat maan kuuluisimpiin. Niiden tunnuspiirteenä on jylhyys, kauniit luonnonmuodostelmat, upeat vesiputoukset sekä tietenkin ylänköalueiden värikkäät tulivuorimaisemat.

Edellisen postauksen viimeisimpänä käyntikohteena mainitsimme Svartifossin putouksen. Tästä matkamme eteni pitkin etelärannikkoa kohti länttä. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana mainittakoon Dverghamrar. Kauempaa katsottuna näytti siltä, että koko paikan voisi melkein ohittaa. Islantia kiertäessämme opimme kuitenkin sen, että kaikki käyntikohteiksi merkatut paikat ovat hienoja, ja niissä kannattaa pysähtyä, jos aikaa vain on. Dverghamrarin basalttipylväistä muodostuva kalliomuodostelma on hieno, mutta nähty melko nopeasti.

Dverghamrar

Kun jatkaa Dverghamrarista edelleen länteen päin, törmää Vikin pikkukylään. Vikin kirkko erottuu kylän viereisellä mäellä hyvin vihreästä maisemasta.

Vikin kirkko

Vikin jälkeen kannattaa suunnata katsomaan Islannin upeita mustia hiekkarantoja. Reynisfjaran hiekkarannan erikoiset kalliomuodostelmat antavat paikalle sen ominaispiirteensä. Rannat ovat kooltaan suuria, mutta eipä niillä auringonpalvojia näy. Reynisfjaran vieressä levittäytyy Dyrholaeyn myöskin mustahiekkainen ranta. Kyseessä on todella tuulinen paikka, joten jos mielii kävelemään rannoille, on tuuleen syytä varautua.

Reynisfjaran musta ranta

Dyrholaeyn kalliokaari

Mustien rantojen jälkeen länteen mennessä on seuraavana vuorossa yksi Islannin kuuluisimmista nähtävyyksistä, DC-3-lentokoneen hylky. Kyseessä on kauan sitten hätälaskun tehneen USA:n laivastolle kuuluneen koneen raato. Vuodesta 1973 asti Islannin hiekka-aavikolla maannut lentokoneen hylky on ehdoton must. Paikka löytyy helposti maps.me-ohjelman avulla. Auto pitää jättää parkkipaikalle, jota ei voi olla huomaamatta. Parkkipaikalta löytyy infokyltti ja opasteet, jotka johdattavat oikeaan suuntaan. Itse reitti hylylle on nelisen kilometriä pitkä, mutta koska tie on käytännössä yhtä pitkää suoraa, tuntuu matka kyllä pidemmältä. Toisaalta, eipä ole eksymisen vaaraa. Aikaa kävelyyn kuluu yhteen suuntaan noin 45 minuuttia. Lentokoneelle on ollut maksullinen kuljetuspalvelukin, mutta korona-aikana se ei ollut toiminnassa.

Vaellus lentokoneen hylylle lähtee tästä.

Itse raato

Joka puolella Islantia on upeita vesiputouksia, niin myös maan eteläosissa. Kvernufoss sijaitsee erittäin kauniilla vehreällä paikalla, ja sinne kulkee tasainen lyhyehkä vaellusreitti. Auto pitää jättää museon pihaan. Kvernufoss-putouksen taakse on myös mahdollista kiertää, jolloin saa hiukan erinäköisiä kuvia.

Kvernufoss

Hevosia laiduntamassa Kvernufossin vieressä

Aivan Kvernufossin lähettyvillä on Skogafoss-putous. Täällä näytti olevan selvästi enemmän kävijöitä kuin Kvernufossilla. Kävelyreitti tänne on lyhyt ja tasainen. Pompimme putouksella keskellä sadetta ja harmittelimme sitä, että reissumme viimeisinä päivinä eivät säät niin kovin meitä enää suosineet.

Skogafoss

Kolmas komea etelärannikon putous on Seljalandsfoss. Tämä putous on suosittu, onhan se jo melko lähellä Reykjavikia. Tämänkin putouksen taakse on mahdollista päästä, ja itse asiassa koko putouksen ympäri on mahdollista kulkea.

Seljalandsfoss

Skogafossin ja Seljalandsfossin väliin jää paikka, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos A) tykkää kylpeä kuumissa lähteissä ja B) pitää ilmaisista käyntikohteista. Seljavallalaug on yksi monista Islannin ilmaisista kuumista lähteistä, joissa kävimme. Tämän kohteen saavuttamiseen pitää nähdä hiukan vaivaa, sillä parkkipaikalta täytyy vaeltaa kuumalle lähteelle noin kilometrin matka. Ei kannata kuitenkaan säikähtää mahdollista tuulta tai edes sadetta, sillä yllättäen kuumalle lähteelle on rakennettu iso allas sekä pelkistetty pukuhuonerakennus, jossa pääsee vaihtamaan uimavarusteet suojaisessa paikassa. Itse altaan vesi ei ole kovinkaan kuumaa, mutta kun hivuttautuu siihen altaan reunaan, johon putki tuo lähes polttavaa vettä, on löytänyt parhaimman paikan. Täälläkin pääsee todennäköisesti kylpemään yksin, jos saapuu joko varhain aamulla tai myöhään illalla.

Seljavallalaug

Koska kiersimme Islannin kehätien myötäpäivään, vierailimme koko Etelä-Islannin mahtavimmassa paikassa aivan reissumme loppuvaiheessa. Landmannalaugar on paikka, jota ei pidä jättää väliin. Täällä pääsee nimittäin vaeltamaan aivan huikeissa maisemissa. Värikäs tulivuorimaisema luo omaleimaisuutensa tälle Islannin ylängöksi kutsutulla alueella, jossa Landmannalaugar sijaitsee. Nelivetoauto on suositeltava, mutta jos tiet ovat hyvässä kunnossa, pääsee perille myös ilman nelivetoa. Meillä oli allamme perusauto, ja jouduimme jättämään väliin ainoastaan aivan reitin lopun eli Landmannalaugarin leirintäalueen lähellä olevan joen ylityksen. Katselimme, kun maastoauto toisensa jälkeen ylitti joen. Osa maastoautoistakin jäi suosiolla joen toiselle puolelle. Yöksi leiriytyminen oli luvallista myös joen toisella puolella, eikä leirintäalueelle joen yli ollut siis pakollista suoriutua. Maksua vastaan sai ja toki kannattikin käyttää leirintäalueen suihkua ja vessaa.

Tätä jokea emme ylittäneet autolla.

Landmannalaugarin leirintiäalueen infopisteestä voi ostaa kartan, josta selviää alueen vaellusreittiverkosto. Tarjolla on eripituisia reittejä, jotka on merkattu eri värein. Kaikki reitit ovat hienoja, sillä erikoiset värikkäät vuorenrinteet siintävät joka puolella, mihin vain vaeltaakin. Pisimmille reiteille saa varata aikaa kuudesta yhdeksään tuntia, lyhimmille riittää tunti pari. Osalla reiteistä on yhteinen alku ja loppu, joten ihan kaikkia polkuja ei tarvitse patikoida. Kyllä Landmannalaugarissa pari päivää saa vierähtämään ihan mukavasti, ja enemmänkin, jos aikaa vain on. Kyseessä on kuitenkin maisemiltaan hyvin erikoinen ja kaunis vaelluspaikka. Olemme vaellelleet vuosien varrella vaikka minkälaisissa paikoissa, ja täytyy sanoa, että tämä paikka jäi kyllä mieleen juuri noiden värikkäiden vuorenrinteiden ansiosta.

Landmannalaugarin upeita vaellusmaisemia

Reykjavikin lähellä on tietysti sitten kolmen kovan nähtävyyden muodostama kolmikko, josta moni aloittaa Islantiin tutustumisen. Niin mekin teimme, mutta jo vuonna 2011, kun pistäydyimme Islannissa parin päivän välilaskulla matkalla kohti maailman ääriä. Thingvellirin kansallispuiston ja Geysirin jätimme tällä kertaa väliin, mutta mahtavaa Gullfossin putousta kävimme nytkin vilkaisemassa.

Gullfoss

Blue Lagoon on myös paikka, josta vuonna 2011 käydessämme pidimme kovasti, mutta senkin jätimme nyt väliin, koska kyseisen paikan hinnat ovat nousseet huimasti yhdeksässä vuodessa. Kylpemässä kyllä kävimme tällä reissulla neljässä eri paikassa, mutta nämä paikat olivat kaikki syrjäisiä ja ilmaisia paikkoja.

Bruarfoss-vesiputous on kaunis putous lähellä Reykholtin kylää Lounais-Islannissa. Tämä paikka jäi meiltä jostain syystä väliin alkureissun aikana, jolloin pyörimme alueella, joten kävimme siellä sitten ennen paluuta Keflavikiin. Putoukselle täytyy patikoida puolisen tuntia, mutta reitti on tasainen. Itse putous on uskomattoman turkoosivetinen.

Bruarfoss

Vielä ennen kotiinlähtöä kiersimme maan lounaisimman niemimaan, jossa Keflavikin lentokenttäkin sijaitsee. Seltunin vulkaanisten lähteiden alue ei enää kovin paljoa jaksanut meitä innostaa, ei sen jälkeen, kun olimme kiertäneet koko maan ja nähneet Myvatnin seudun.

Seltun

Mielenkiintoinen lounaisrannikon nähtävyys on Valahnukur-vuoren kupeessa kököttävä Geirfugl-patsas. Suuri lintupatsas muistuttaa ajoista, jolloin nyt jo sukupuuttoon kuollut lähes jättiläimäisen kokoinen isoruokki eleli täällä.

Geirfugl-patsas

Islannin juttusarjamme on nyt tullut päätökseen. Viisi osaa kahden viikon kiertomatkasta tämän kauniin saaren ympäri. Islanti säväytti, se täytyy vielä näin lopuksi todeta. Vuoden 2011 kahden päivän Islannin piipahduksemme jätti nälkää myöhempää vierailua varten, ja nyt tämä nälkä tuli tyydytettyä. Kaksi viikkoa Islannissa, paljon hienoja paikkoja, vaikkemme edes kaikkea ehtineet nähdä. Kiitos koronan, saimme kokea Islannin luonnon upeuden kesällä 2020, sillä juuri muualle emme tohtineet lähteä. Islanti on kyllä eittämättä maisemiltaan ja luonnoltaan upein pohjoismaa. Se vetää vertoja Pohjois-Amerikan upealle luonnolle.

Islanti roadtrip osa 4: Itä- ja Kaakkois-Islanti

Yksi Islannin upeimmista vesiputouksista sijaitsee maan itäosissa. Kyseessä on Hengifoss, Islannin toiseksi korkein putous. Hengifoss on 128m korkea, ja sen tunnuspiirteenä on putouksen taustalla rosoisessa kalliossa kulkevat punaiset poikkiraidat. Hengifossille johtaa helppokulkuinen vaellus, joka voi tuntua hiukan pitkältä, koska maisema on hyvin avoin. Putous siintää kaukana edessä, ja tulee lähemmäksi yllättävän hitaasti. Matkalla on kuitenkin hienoa nähtävää. Alati hienojen maisemien lisäksi esimerkiksi Litlanesfoss-putous on hieno.

Hengifoss

Litlanesfoss

Itse putousta pääsee ihailemaan monestakin kohtaa. Ehkä hienoimmat näkymät ovat korkealla putouksen vasemmalla puolella, jonne pääsee jyrkkää polkua pitkin. Ruuhkia ei näillä poluilla ole, vaan suurin osa kävijöistä kulkee putouksen alareunan lähettyville. Ylhäältä näkymät ovat kuitenkin selvästi hulppeammat, joten vaivannäkö kannattaa.

Hienot näkymät Hengifoss-putoukselle

Hiukan hiljaisempi, mutta vähintäänkin yhtä hieno paikka on Stuđlagil-kanjoni. Jos mielii päästä kanjonin pohjalle, täytyy vaeltaa muutama kilometri, mutta tämäkin reitti on loppua lukuun ottamatta helppokulkuista. Virallisen parkkipaikan luota puolestaan pääsee portaita pitkin alas lähemmäs kanjonia sen toiselle puolelle. Tälläkin puolella pääsee pohjalle asti, mutta se vaatii aikamoista taiturointia. Molemmilla puolilla kannattaa käydä, jos aikaa on. Kanjonin vesi on uskomattoman turkoosia, ja pilarimaiset seinämät ovat tyypillisiä Islannin dramaattisille maisemille.

Upea Stuđlagil-kanjoni

Noin 2500 asukkaan pikkukaupunki Egilsstađir on Itä-Islannin suurin asutuskeskittymä, joten jos palveluita kaipaa, kannattaa suunnata sinne. E-kaupungin (kuten aloimme kaupunkia helppouden vuoksi kutsumaan) lähettyvillä on hyvä yöpymispaikaksi sopiva Seydisfjordur, jossa on myös leirintäalue. Muutama ravintolakin löytyy. Tämä kylä sijaitsee upealla paikalla vuonon rannalla, ja maisemistaan se onkin tunnettu. Seydisfjorurissa on kuvattu kuuluisa islantilainen Suomessakin nähty Loukussa-sarja.

Seydisfjordur

Seydisfjordurin leirintäalue

Kun ajaa Islannin ympäri kulkevaa kehätietä etelämmäs itärannikkoa pitkin, törmää väkisinkin useisiin hienoihin pysähdyspaikkoihin. Djupivogurin kylässä voi käydä katsastamassa Merry Bayn munia. Kyseessä on taideteos, joka koostuu 34 suuresta graniittimunasta. Kukin muna edustaa yhtä alueella pesivää lintulajia.

Merry Bayn munat

Vesturhornin komeat kalliot ovat kirkkaalla säällä näkemisen arvoiset, mutta onneksi alueella on muutakin nähtävää, niin rahat eivät usvaisen sään sattuessa mene ihan hukkaan. Usvaan Islannissa kyllä saa varautua. Vesturhorniin on pääsymaksu, mutta samalla rahalla näkee myös muun muassa vanhan viikinkikylän. Todellisuudessa tämä kylä ei ole niin vanha miltä näyttää, vaan se on rakennettu elokuvaa varten. Hieno paikka joka tapauksessa!

”Vanha” viikinkikylä

Hauska pysähdyspaikka on myös keskellä ei mitään kököttävä punainen tuoli. Tuoli on pultattu kiinni kallioon, joten tuulen mukaan se ei lähde. Mikä lie on tämän tuolin tarkoitus? Kenties vain viihdyttää ohi ajavia autoilijoita.

Jos mielii jäätikkösafarille, Höfnin kylästä on mahdollisuus osallistua retkelle, jonka aikana tutustutaan Vatnajökulliin eli Islannin suurimpaan jäätikköön. Me emme retkelle menneet, vaan tyydyimme katselemaan jäätikköä sen reunalta käsin. Muutamassa kohdassa tämä on mahdollista.

Ehkä paras ilmainen jäätikön reunalla oleva paikka on Jökulsárlonin jäätikkölaguuni. Laguunille järjestetään veneretkiä, mutta sen reunaa pitkin pääsee kävelemään ihan ilmaiseksikin. Maisema on alati muuttuva, sillä jäätiköstä irtoavat jäälohkareet lipuvat hiljalleen kohti merta. Hassua, että laguunissa näkee uiskentelevan useita hylkeitä.

Jökulsárlónin jäätikkölaguuni

Islanti on täynnä toinen toistaan hienompia vesiputouksia. Suuret sademäärät ja isot jäätiköt sekä otolliset luonnon muodot ja korkeuserot, siinä pääsyyt siihen, miksi Islannissa kuohuaa poikkeuksellisen paljon. Vatnajökullin kupeessa on Svartifoss-putous, yksi esimerkki Islannin upeasta luonnosta. Svartifoss tiputtautuu alas Islannille tyypillisen näköisen kallioreunaman edustalla. Samantapaisia muodostelmia näkee monessa muussakin paikassa Islannissa. Kallio on kovettunutta laavakiveä, joka on luonnonmullistusten myötä jämähtänyt pilarimaiseksi muodostelmaksi.

Svartifoss

Islannin juttusarjamme alkaa tulla päätökseen, mutta luvassa on vielä yksi postaus. Roadtrip-sarjan viimeisessä osassa kerromme Etelä-Islannin nähtävyyksistä. Luvassa on siis ainakin lisää vesiputouskuvia sekä muita upeita maisemakuvia, joita tässä maassa kyllä on helppo räpsiä.