Välivuosi. Vuosi, joka on täynnä mahdollisuuksia. Mun valmistumisesta on nyt lähes vuosi. VUOSI. Se on pitkä aika. Välivuoden tarkoitus oli päästä hetkeksi irti koulusta, tehdä töitä ja matkustaa. Selvittää mitä alaa haluan opiskella. Nyt, vuosi valmistumiseni jälkeen tiedän mitä alaa haluan opiskella. Viimeinkin. Kuuntelin liikaa muitten mielipiteitä, mutta tajusin et oma sydän on se mitä pitää loppupeleissä kuunnella. Oon miettiny matkailualaa jo monen vuoden ajan jo siinä vaiheessa kun piti yläasteella päättää minne jatkaa. Lukio oli hyvää aikaa kasvaa, mutta ehkä tää välivuosi on kuitenkin ollut enemmän sitä henkisen kasvamisen aikaa. On pitänyt pohtia omaa itseä, mikä musta tulee, millainen olen ihmisenä, mitä mä haluan elämältä. Nyt on ollut aikaa sille pohdiskelulle kun ei ole enää koulua joka vie suurimman osan ajasta.
Välivuosi ilman koulua eli sitä, että nään niitä ystäviä koulussa 5 päivää viikossa, tuntui pelottavalta. Mitä jos kaikki unohtaa mut? Mitä jos musta tulee yksinäinen ja erakko? Ihan hyvin tästä on kuitenkin selvitty. Tuntuu että oon kasvanut kypsemmäksi ja oon alkanut ajatella aikuismaisemmin. Totta kai joka päivä oppii jotain uutta, elämä on yhtä oppimista ja sopeutumista muuttuviin tilanteisiin. Haluan pysyä sponttaanina, mutta tietty on hyvä tehdä niitä suurempia suunnitelmia elämälle, että tietää minne suuntaan pyrkii itseään kehittämään. Ihmissuhteita ajatellen on tullut huomattua et mitkä kestää ja keitä on oikeasti ikävä.
Oon kiitollinen, että sain mahdollisuuden tän vuoden aikana matkustaa. Odotin sitä eniten. Sitä, että pystyisin tehdä pidemmän reissun, pääsisin näkemään maailmaa, tutustumaan uusiin ihmisiin ja saisin puhua espanjaa. Sain paljon enemmän. Tiedän, että matkailualalla nautin työstäni. Kyllä se unelma-ammatti vielä tulee eteen. Kaikki järjestyy. Olen oppinut vuoden aikana myös miltä tuntuu herätä aamulla 5.30 töihin ja olla sen jälkeen iltapäivän ja illan koomassa kun olisi aikaa frendeille. Pitää vaan muistaa että tää on vain yksi vaihe elämästä ja kohta olenkin jo matkalla kohti unelmien työpaikkaa. Sellaista mitä jaksan tehdä eläkeikään asti. Joku missä saan yhdistää kansainvälisyyden, englannin- ja espanjan kielen, matkustamisen, kirjoittamisen ja valokuvaamisen. Saa nähdä minne elämä kuljettaa ja keitä uskomattomia ihmisiä matkan varrella tapaankaan.
Oon myös ymmärtäny, että arvosanat ei merkkaa elämässä mitään. Jos saat hyvät arvosanat, pääset hyvään kouluun ja saat itelles mieluisan ammatin, mutta niillä arvosanoilla ei oikeasti tee mitään. Omasta mielestä elämässä pärjää paremmin omalla aktiivisuudella ja asennoitumisella. Oma asenne elämään on tärkein. Pitää vaan löytää se oma juttu, uskoa siihen että elämä kantaa, kuunnella sydäntä ja pysyä elämän vuoristoradassa mukana. That’s what friends are for, jakamassa ne vuoristoradan ylä- ja alamäet. Koska kuka täällä haluaisi yksin olla?
“Sometimes we need to stop analyzing the past, stop planning the future, stop figuring out precisely how we feel, stop deciding exactly what we want, and just see what happens.” ~Carrie
xx Pauliina
