Suomen suurin matkablogiyhteisö

Longest time no see

Moi. Muistaako kukaan mua enää? Kirjauduin just sisään wordpressiin ja rantapalloon ekaa kertaa lähes VUOTEEN. Se on ihan järkyttävän pitkä aika. En aluks ajatellu muistavani käyttäjätunnusta ja salasanaa, mutta kyllähän ne meni heti ekalla oikein. Ihme.

Vuodessa on tapahtunu paljon, mutta samalla tuntuu ettei mikään olis muuttunu. Paitsi seinät mun ympärillä kaksi kertaa. Oon vaan niin tuuliviiri, etten osaa tehdä päätöksiä ja tuntuu, että mun täytyy kokea kaikki kantapään kautta. Ettei vaan voi onnistua heti ensimmäisellä kerralla. Mutta ihmiset koittaa vakuuttaa mulle ettei se oo niin vakavaa. Ei se kai sitten oo. Tällä kertaa tykkään oikeasti tästä paikasta missä asun, ja se vaikuttaa fiilikseenkin tosi paljon! Tuntuu, että olen tullut kotiin.

Oon ajatellu uuden blogin aloittamista monet kerrat. Aloitus täysin puhtaalta pöydältä, ilman ennakko-odotuksia ja ahdistusta. Mutta päätin kirjottaa tänne, koska monet on sanoneet käyvänsä täällä edelleen aina välillä katsomassa oonko postannu. Joten päätin kirjoittaa ainakin nyt tänne, jotta tän näkisi edes joku teistä kyselijöistä:) Katsotaan miten tästä jatketaan.

Suurin syy mun bloggaamisen ”lopettamiselle” tai tauolle oli ahdistus. Mutta kaikkiahan ahdistaa joskus? Koulu, työ, kiire, stressi, mitä näitä nyt on. Sometimes it all gets too much. Mun tapauksessa se ahdistus ei ollu mitään pientä hetkellistä pahaa mieltä, vaan kaikkea muuta. En oo ikinä kokenu samanlaista ahdistusta kuin vuonna 2014. Se on jotain niin kamalaa, mitä et halua kenenkään kokevan. Silloin päätin ottaa taukoa kaikesta. Se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Hypätä pois junan kyydistä, koska et vaan kestä sitä vauhtia. Hyppääminen tuntui aluksi tosi hyvältä. Ei velvotteita, ei vaatimuksia. Mutta sitten alkoi ärsyttää. Oon maailman huonoin häviäjä, enkä kestä kuulla tai nähdä, että jollain toisella menee hyvin. Kamala myöntää.

Mun on täytyny opetella uudenlaista taitoa, taitoa hyväksyä että toiset saattaa olla sun edellä. Mutta elämässä ei olekaan kyse kateudesta tai siitä että vertaat itseäs muihin. Tärkeintä on katsoa matkaa, jonka olet jo omilla jaloillasi kulkenut, ja todeta olevasi eilisen itseäsi edellä. Katsoa, kuinka paljon olet edistynyt ja kehittynyt ihmisenä eiliseen tai viime viikkoon verrattuna. Ei ole mitään järkeä verrata itseäsi toisiin, sillä et saa muuta kuin pahan mielen aikaiseksi. Ei toisen menestys ole sinulta pois. Päinvastoin, jos joku on tehnyt mahdottomasta mahdollista, se tarkoittaa että sinäkin pystyt mihin vain päätät ryhtyä. Vaikka sen kantapään kautta, tai toisenkin. Inspiroidutaan toisistamme, ei kadehdita ja katkeroiduta, jookos?

Olipas tiivistä tavaraa. Tuli fiilis, että nyt täytyy päästä kirjoittamaan. Miten mä ikinä lopetinkaan, kun tää on niin puhdistavaa ja jotenkin sellainen avautumispaikka? Ei ihme, että uusia blogeja ilmestyy kuin sieniä sateella.

Aivan tyhjin käsin en kuitenkaan ole malttanut olla, jonkun toisenlaisen bloggaus-jutun parissa olen pyörinyt jo jonkin aikaa, mutta kerron siitä teille ehkä myöhemmin, kun olen kerännyt vähän rohkeutta, hih.

xo
Pauliina

Previous Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Dede maanantai, 23 maaliskuun, 2015 at 16:18

    Ihana Bebe! I Feel you! Pakko sanoa että ihan täydellisen sama fiilis ollut mulla lähiaikoina. Tuntuu et kaikki muut etenee ja pääsee kokemaan kaikkea mahtavaa kun itse junnaa vaan paikallaan elämässän. Tuntuu että en tule ikinä löytämään sitä omaa juttua mihin olisin tyytyväinen vaan aina olis jotain ’parempaa’. Silti ei uskalla jollain tavalla lähtee kokeilemaan siipiäni.
    Ja ihan totta että ikinä ei pidä vertailla itseään muihin ja heidän saavutuksiin. Mutta silti musta tuntuu ahdistavalta että sitä omaa suuntaa ei tahdo löytyävän, vaan menee tunteisen mukaan asiasta toiseen ihan tuuliviirinä eikä ,ikään kelpaa.? Voihan sekamelska :D mä niin toivon että jokupäivä molemmat löydetään se oikee suunta ja mielentaso missä on itestään hyvä olla. Ilman että tarvii ees miettiä mitä muut tekee.
    Kyl me tästä selvitään rakkain bebe❤️
    Välillä vaan olis helppoa vaihtaa tää tunne-eläminen johonkin järkeilyyn xD

    Tsemppiä ja haleja xoxo, Dede

    • Reply Pauliina maanantai, 23 maaliskuun, 2015 at 22:11

      Hehee, soulmates!! Mutta joo, pitää kai kokeilla vähän kaikkea ni sitten ainakin oppii tuntemaan ittensä, ja mitä tykkäis tehä ja mitä ei. Pakko uskoa parempaan ja siihen et keksii tarkotuksen tälle kaikelle. Pitää luottaa että elämä kantaa vaikka se välillä vaikeeta oliskin.<3 WE CAN DO THIS

  • Reply Kati lauantai, 30 toukokuun, 2015 at 01:54

    Moikka! :)
    en tiedä luetko näitä kommentteja ollenkaan, mutta kävin vaan pitkästä aikaa kurkkimassa sun blogia ja olin ihan ilahtunut kun löysin tän yhden postauksen. :) Oon lueskellut sun Ecuador -juttuja kun oon ite lähdössä 1-28 päivä Ecuadoriin eli iiks ihan kohta. :D Jos näät tämän, ja sulla olis jotain ihania vinkkejä vielä antaa olisin tooosi kiitollinen <3 En kuitenkaan muista reissussa selailla blogeja, mutta tänne voi laittaa kommenttiboksiin
    https://www.rantapallo.fi/kati/
    Hyvää kesää, toivottavasti kaikki on sulla nyt hyvin koska kirjoitit ihanan elämäniloisesti! :))

    • Reply Pauliina lauantai, 22 elokuun, 2015 at 23:56

      Ekanakin anteeksi et huomasin tän kommentin vasta nyt, ei oo tullu paljonkaan käytyä täällä blogin puolella, heh!
      Mutta voi kiitos sulle kovasti<3 nää positiiviset kommentit on aina niin ihania!! Ecuador on ihan sairaan ihana maa ja kaipaan sinne niiiin paljon takasin! Mulla olis siitä paikasta vaikka kuinka paljon kerrottavaa. Missäpäin Ecuadoria olit reissussa? Toivottavasti sulla oli ihana matka :)

      • Reply kati maanantai, 24 elokuun, 2015 at 21:13

        Ei haittaa, kiva kun vastasit! :)
        Kiitos! :)) Oli kyllä tosi onnistunut reissu… Kävin Quitossa, Bañosissa, viidakossa, parissa rannikkokaupungissa, Galapagossaarilla, Cuencassa, Cotacachissa… Hmm, olikohan ne tuossa. :D Todellakin oli semmonen maa mitä voin jatkossa suositella muille, olin niin monipuolinen! <3 Suuret on suunnitelmat vielä kirjotella loppumatkastakin tuonne blogiin, että saisin itelleni semmosen "valmiin" muiston, mutta on kyllä jäänyt vähän heitteille. :DD

    Leave a Reply