Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Longest time no see

Moi. Muistaako kukaan mua enää? Kirjauduin just sisään wordpressiin ja rantapalloon ekaa kertaa lähes VUOTEEN. Se on ihan järkyttävän pitkä aika. En aluks ajatellu muistavani käyttäjätunnusta ja salasanaa, mutta kyllähän ne meni heti ekalla oikein. Ihme.

Vuodessa on tapahtunu paljon, mutta samalla tuntuu ettei mikään olis muuttunu. Paitsi seinät mun ympärillä kaksi kertaa. Oon vaan niin tuuliviiri, etten osaa tehdä päätöksiä ja tuntuu, että mun täytyy kokea kaikki kantapään kautta. Ettei vaan voi onnistua heti ensimmäisellä kerralla. Mutta ihmiset koittaa vakuuttaa mulle ettei se oo niin vakavaa. Ei se kai sitten oo. Tällä kertaa tykkään oikeasti tästä paikasta missä asun, ja se vaikuttaa fiilikseenkin tosi paljon! Tuntuu, että olen tullut kotiin.

Oon ajatellu uuden blogin aloittamista monet kerrat. Aloitus täysin puhtaalta pöydältä, ilman ennakko-odotuksia ja ahdistusta. Mutta päätin kirjottaa tänne, koska monet on sanoneet käyvänsä täällä edelleen aina välillä katsomassa oonko postannu. Joten päätin kirjoittaa ainakin nyt tänne, jotta tän näkisi edes joku teistä kyselijöistä:) Katsotaan miten tästä jatketaan.

Suurin syy mun bloggaamisen ”lopettamiselle” tai tauolle oli ahdistus. Mutta kaikkiahan ahdistaa joskus? Koulu, työ, kiire, stressi, mitä näitä nyt on. Sometimes it all gets too much. Mun tapauksessa se ahdistus ei ollu mitään pientä hetkellistä pahaa mieltä, vaan kaikkea muuta. En oo ikinä kokenu samanlaista ahdistusta kuin vuonna 2014. Se on jotain niin kamalaa, mitä et halua kenenkään kokevan. Silloin päätin ottaa taukoa kaikesta. Se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Hypätä pois junan kyydistä, koska et vaan kestä sitä vauhtia. Hyppääminen tuntui aluksi tosi hyvältä. Ei velvotteita, ei vaatimuksia. Mutta sitten alkoi ärsyttää. Oon maailman huonoin häviäjä, enkä kestä kuulla tai nähdä, että jollain toisella menee hyvin. Kamala myöntää.

Mun on täytyny opetella uudenlaista taitoa, taitoa hyväksyä että toiset saattaa olla sun edellä. Mutta elämässä ei olekaan kyse kateudesta tai siitä että vertaat itseäs muihin. Tärkeintä on katsoa matkaa, jonka olet jo omilla jaloillasi kulkenut, ja todeta olevasi eilisen itseäsi edellä. Katsoa, kuinka paljon olet edistynyt ja kehittynyt ihmisenä eiliseen tai viime viikkoon verrattuna. Ei ole mitään järkeä verrata itseäsi toisiin, sillä et saa muuta kuin pahan mielen aikaiseksi. Ei toisen menestys ole sinulta pois. Päinvastoin, jos joku on tehnyt mahdottomasta mahdollista, se tarkoittaa että sinäkin pystyt mihin vain päätät ryhtyä. Vaikka sen kantapään kautta, tai toisenkin. Inspiroidutaan toisistamme, ei kadehdita ja katkeroiduta, jookos?

Olipas tiivistä tavaraa. Tuli fiilis, että nyt täytyy päästä kirjoittamaan. Miten mä ikinä lopetinkaan, kun tää on niin puhdistavaa ja jotenkin sellainen avautumispaikka? Ei ihme, että uusia blogeja ilmestyy kuin sieniä sateella.

Aivan tyhjin käsin en kuitenkaan ole malttanut olla, jonkun toisenlaisen bloggaus-jutun parissa olen pyörinyt jo jonkin aikaa, mutta kerron siitä teille ehkä myöhemmin, kun olen kerännyt vähän rohkeutta, hih.

xo
Pauliina