Irtisanoin äsken Jyväskylän opiskelijakämpän, avaimet on palautettava viimeistään marraskuun viimeinen päivä. Outoa. Enää kuukausi jäljellä opiskelijaelämää, joka vasta hetki sitten alkoi. Opiskelut toki jatkuu etäopiskeluna netissä, mutta katsotaan sitä fyysistä koulunkäyntiä sitten uudestaan ensi syksynä. Vaikea tietää etukäteen millaista se vauva-arki tulee olemaan ja kuinka siinä sivussa opiskellaan. Jyväskylässä opiskelu ei enää onnistu pikkumiehen tultua maailmaan, koska Samin työ on Turussa. Innolla siis odotan tulevaa koulunvaihto -rumbaa. En kuitenkaan jaksa stressata käytännön asioista, kyllä ne aina hoituu tavalla tai toisella. Toivottavasti.
Onneksi kaiken ei tarvitse olla vielä selvää. Parempi mennä päivä kerrallaan, eikä turhaan miettiä tulevaisuutta.
Syksy se oli etelänaapurissakin. Viime viikonloppuisella reissulla olin ensimmäistä kertaa Tallinnassa tähän vuodenaikaan. Aiemmin oon huomannut Tallinnan olevan hyvä kohde niin kesällä kuin talvellakin (joulutunnelma♥) ja nyt voin sanoa, että kaunista on myös syksyllä. Lehtien ruska ja vanhankaupungin söpöt talot auringonlaskun alla – niin tunnelmallista! Eipä siinä tarvinnut sen suurempia aktiviteetteja keksiä, riitti kun käveli pitkin mukulakiviä ja nautti syksyn väreistä ja kiireettömyydestä.
Tallinnassa on tullut käytyä parin viime vuoden aikana yllättävän usein. Oikeastaan pari kertaa vuodessa, jos ei useamminkin. Kai sinne on vaan niin helppo ja halpa lähteä ja onhan siellä se oma tunnelmansa. Noloa myöntää, mutta Tukholmassa taas oon käynyt ainoastaan kerran lapsena perheen kanssa. Nyt oonkin ottanut asiakseni tehdä visiitin länsinaapuriin lähiaikoina. Ollaan kyllä monta kertaa Samin kanssa haluttu lähteä, mutta ongelmaksi on koitunut mun alle 21 vuoden ikä. Joutavat säännöt. Eipä ole enää tuotakaan ongelmaa – 21 kilahti mittariin viikko sitten.
Vielä lopuksi haluan jakaa teille ravintolavinkin, etenkin jos olette liikkeellä Tallinnassa nälkäisinä sunnuntaina!
Vanhassakaupungissa sijaitseva italialainen ristorante-pizzeria Al Bastione nimittäin tarjoaa joka sunnuntai kaikki pitsat ja calzonet puoleen hintaan. Annoksia ei ole muutenkaan hinnoilla pilattu, joten menisin tuonne kyllä ilman alennustakin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään joka nurkalta löytyvä kebabamesta, vaan todella tyylikäs ja viihtyisä ravintola. Tällä kertaa Samin viinilasi tuli kalliimmaksi kuin itse pääruoka, pitsa kun maksoi sen neljä euroa. Ravintolan alakerrassa on myös viihtyisä kahvila. Yleensä suhtaudun varauksella kaduilla mainoslappusia jakeleviin tyyppeihin, mutta tällä kertaa kannatti ottaa lappu talteen!