Nyt on Puolasta kotiuduttu ja taas vaihteeksi kamera pursuaa ihania reissukuvia! Olin reissussa kaverin kanssa ja kolmen päivän aikana kerettiin kierrellä pitkin Gdańskin vanhaakaupungin koristeellisia katuja, ylensyödä halpaa ruokaa sekä käydä junalla viereisessä kaupungissa Sopotissa. Sopot osoittautuikin ihanaksi rantakaupungiksi, jota Puolan Rivieraksikin kutsutaan – syystäkin. Ajattelinkin kertoa nyt enemmän tuosta Gdańskin ja Gdynian satamakaupunkien välissä sijaitsevasta 40 000 asukkaan kaupungista ja samalla vähän avata tuota kyseenalaista otsikkoa.
Matka Gdańskista Sopottiin taittui 20 minuutissa vanhahtavan neuvostoaikaisen junan kyydissä 4 zlotylla eli alle eurolla. Opiskelija-alennustakin olisi saanut jos olisin tajunnut kysyä, mutta eipä tuo täyshintakaan paljoa hätkähdyttänyt. Lippu ostetaan kassalta juna-asemalta ja ennen junaan astumista se leimataan laiturilla, jottei samaa lippua voi käyttää uudelleen.
Sopot on kuulunut välillä Saksalle, välillä Puolalle ja välillä ollut taas vapaan kaupungin asemassa. Vuonna 1283 Sopot oli pieni kalastajakylä ja vasta 1500-luvulla Gdanskin yläluokka kohotti Sopotin profiilia rakentamalla sinne kesäasuntoja. Sopot on tunnettu kylpyläkaupunkina vuonna 1823, jonne ranskalaislääkäri Jean Georges Haffner pystytti ensimmäiset kylpylät. Sama miekkonen on rakennuttanut Sopotin merkkipaaluksi Euroopan pisimmän laiturin eli puolaksi molon. Gdanskin lisäksi kultaisilla hiekkarannoilla vieraili yläluokkaa mm. Varsovasta, Berliinistä ja Kalingradin alueelta. Sopot sai kaupunkioikeudet vuonna 1901. Tänä päivänä Sopot on ehdottomasti yksi suosituimmista kesäkaupungeista Puolassa ja pitää yhä hallussaan hieman elitististä mainetta. 
Tuo olikin ensimmäinen keltavihreä kirkko, jonka oon nähnyt.. Aika jännä. Sopotissa olikin hieman kalliimpaa Gdanskiin nähden, mutta kyllä nuo asumuksetkin näyttää vähän äveriäämmiltä. Voin täysin kuvitella näkeväni prinsessa tähkäpään kipuavan linnastaan tornia pitkin alas hiustensa varassa missä tahansa minne silmäni tuolla kohdistin.
Juna-asemalta ei ollut vaikea löytää rannalle, lähti vaan kävelemään sinne suuntaan minne kaupunki laskee niin meri ja kauan odotettu Molo tuli vastaan. En voinut uskoa silmiäni (syytän tän kaupungin luomaa tähkäpää-syndroomaa), kun näin mukamas rannalla kasapäin joutsenia tepastelemassa – aivan ihmisten vieressä. Oli pakko kahlata rantahietikon läpi korkokengissä katsomaan lähempää noita ylväitä olentoja.
Joutsenten häiritsemisen jälkeen kavuttiin tuolle kuuluisalle laiturille – pitkä se kyllä olikin! Englannin Brighton Pierkin aivan kalpenisi tuon hökötyksen rinnalla. Tää olis niin place to be kesällä. Voin kuvitella kun ihmiset ottaa tuolla laiturilla brunaa ja pelailee lentopalloa rannalla. 
Tuossa yllä olevassa hotellissa on itse Hitlerkin vieraillut. Meillä oli koko päivä aikaa, joten jäätiin vielä tutkimaan Sopotin katuja tarkemmin. Vastaan tuli myös astetta omituisempi rakennus, jonka edessä piti tietenkin saada otettua turistikuva. Tuollasia pitäis olla joka paikassa!
Vietettiin kiireetöntä aikaa Sopotissa kävellen ympäriinsä ja tietenkin välillä piti pysähtyä kahville naatiskelemaan. Matka takaisin Gdanskiin sujui yhtä vaivattomasti kuin tullessa ja mieli olisi tehnyt junailla muihinkin kaupunkeihin. Ehkä ensi kerralla! Suosittelen ehdottomasti käymään Sopotissa päiväreissuilla vaikka sieltä Gdanskista. Seuraavassa postauksessa viliseekin sitten Gdanskin vanhankaupungin kauniita rakennuksia.
Blogin Facebook-sivusta tykkäämällä pysyt kärryillä uusista postauksista ja mut löytää myös Instagramista nimellä @jennavaltari, sinne tulee suhteettoman paljon kuvamatsua reissuilta (:
Aiemmat Puola-postaukset löytyy Puola-tagin takaa (linkki).
