Saksa

 Matkataas ajassa pääsiäiseen ja meidän viikonkolpun getawayhin Berliinissä.

Sää viileni ja tuuli tuiversi siihen malliin, että päätettiin liikahtaa terdeltä bratwurstin ja olusen ääreltä sisätiloihin ja löydettiinkin itsemme lopulta The Story of Berlin -museosta Kurfurstendammilta, aivan meidän hotellin lähettyviltä. Mulla ei ollut mitään odotuksia tuon museon suhteen, halusin vain äkkiä päästä sisälle lämpimään – kylmä huurteinen ja jäätävä tuuli ei ole mikään mun lempikombinaatio. 

Museon 23 erilaista teemanäyttelyä vei meidät ihmettelmään ihmisten jokapäiväistä elämää koko kaupungin historian ajalta, kaukaisimmillaan 800 vuoden takaiseen Berliiniin. Museo sopii todella hyvin myös lapsiperheille. Historian, kasvatuksen ja taiteen asiantuntijat ovat yhdessä luoneet todella mielenkintoisen ja informatiivisen pläjäyksen menneistä tapahtumista ja ihmiskohtaloista tässä mielenkiintoisessa kahtia jakautuneessa ja sittemmin yhdistyneessä kaupungissa.

Ydinpommisuojassa maanalaisessa bunkkerissa

Osallistuimme opaskierrokseen, joka mahdollisti pääsyn maan alle kylmän sodan aikaiseen ydinpommisuojaan, jonne mahtuu 3600 ihmistä hädän hetkellä.  Opiskelijahintaiset liput museoon maksoivat 9 euroa ja mielelläni maksoinkin tuosta kokemuksesta sen verran. Opastaja selosti kaiken saksaksi ja englanniksi. Opas näytti nauttivan työstään ja vastaili innoissaan kysymyksiin. Hänen jutuilleen sai nauraa moneen otteeseen, hauska kaveri!

Bunkkeria on mahdollista hyödyntää vielä tänä päivänäkin, mikäli tulisi tilanne päälle ja olisi syytä pelätä esimerkiksi ydinaseita. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi elää ja asua tuollaisissa puitteissa kuukausia monen muun tuhannen ihmisen kanssa. Ylimääräistä tilaa liikkumiseen ei ole, sillä jokainen neliömetri on hyödynnetty – ihmiset makaisivat sänkyjä muistuttavissa karsinoissaan lähekkäin kuin sillit purkissa. Bunkkeri ei tarjoa minkäänlaista yksityisyyttä, sillä wc- ja suihkutiloja oli vähän suhteessa ihmismäärään. Yksityisyyttä ei muutenkaan vaalita, sillä koko bunkkerista puuttuvat ovet – myös vessoista.Tässä komeilee bunkkerin keittiö lasi-ikkunan takaa kuvattuna. Äkkiähän tuolla pyöräyttää eväät 3600 ihmiselle!

Bunkkerikäynti ei välttämättä sovi, jos ahtaat käytävät tai suljetut tilat ahdistavat. En yhtään ihmettelisi, jos joku tuntisi olonsa ahdistuneeksi suljettujen ovien sisällä maan alla pimeässä bunkkerissa sinisten valojen hohtaessa. Bunkkerissa olisi tositilanteessa ahdasta, meluisaa, kuumaa ja kosteaa oppaan mukaan, joten oltavat olisi kaikkea muuta paitsi mukavat.

Noin puolen 45 minuutin mittaisen bunkkerikäynnin jälkeen kömmittiin takaisin päivänvaloon ja jatkettiin museon teemanäyttelyihin tutustumista.Yllä olevan kuvan ydinpommi kylmänsodan ajalta oli valtava, se täytti koko huoneen. 
Berliininmuurin palasia. Yllä olevassa kuvassa on kulissit Itä- ja Länsi-Saksan asunnoista. 

Museo oli täynnä virikkeitä ja sokkeloisia teemahuoneita oli mielenkiintoista kierrellä. Suosittelen kyllä, jos ulkoilma ei houkuttele tai muuten vaan haluaa vaihtelua kaupungilla kiertelemiseen! Kaksi tuntia kului kuin siivillä ja taas tuli opittua jotain uutta Berliinin historiasta.

Pysy kärryillä uusista postauksista blogin Facebook -sivun avulla! Mut löytää myös Instagramista nimellä @jennavaltari, jos haluaa seurata reissuja reaaliajassa.

 

 

No nyt on hyvä fiiwis! En ole hetkeen muistanut miltä tuntuu, kun ei tarvitse heti ensimmäiseksi töiden jälkeen avata pääsykoekirjaa. Pänttäys on nyt ohi ja elämä jatkuu taas. Mua ei edes koetulokset stressaa, koska parempaan en olisi pystynyt. Meni ihan hyvin noin niinku omasta mielestä, mutta kaikki on nyt kuitenkin pääsykoejumalien käsissä. Mulla on muutenkin jo koulupaikka alla, joten ei ole sen puoleen paineita.

Juhlistin tästä urakasta selviytymistä käymällä kampaamossa ja seuraavaksi voisinkin tuikata tuon koeaineiston tuleen ja tanssia voitontanssin liekkien lomassa. Sen teen. Tai itseasiassa ennen sitä laitan pyykkikoneen pyörimään, kun vihdoin on aikaa myös siivoamiselle (Sami on viime aikoina puunannut kämppää ympäriinsä kuin pieni hiiri). Korkea aika saada taas vaimokin imurin varteen. Kertoisinko vielä vähän lisää meidän kotitöistä..?
Keväiset kuvat Berliinin kaduista sopii täydellisesti mun tän hetkiseen olotilaan. Jotenkin tuo kaupunki vain osaa piristää. Kirjoittelin muuten ennen reissua siitä, kun kaupunkilomilla tulee yleensä ahmittua päivästä toiseen aina siihen kriittiseen halkeamispisteeseen asti (linkki postaukseen). Juustokakku on Samin tilaama, itsehän kituutin vain cappuccinon voimin… Eipä tuo loma kyllä miinukaloreiden puolelle mennyt kaikesta yrityksestä huolimatta, mutta eipä tullut kuitenkaan ahmittua! Saatanpa tehdä tuosta ristiriitaisia tunteita herättäneestä kokemuksesta erillistä selontekoa toisessa postauksessa.

Ajeltiin metrolla Berliinin yli ja ympäri ja suurin osa näistä kuvissa esiintyvistä graffiteista onkin ikuistettu supervärikkäässä ja urbaanissa Kretzbergin kaupunginosassa. Metrolla on kyllä kätevä tutustua Berliinin kaupunginosiin about 7 euron päivälipulla. Olisi tehnyt mieli tutkia Kreutzbergiä pidempäänkin, mutta tajuttiin lähteä sinne tutkimusretkelle vasta viimesenä päivänä, kun lento kotiin koitti illalla. Jäipä taas sopivasti syy palata takaisin (:
Vielä pari viikkoa sitten oli tunnelma hieman eri kuin nyt. Avauduin blogiahdistuksestani täällä ja sainkin paljon lohduttavia ja huojentavia kommentteja, iso kiitos niistä (: Asiasta kertominen oli tosi helpottavaa, puhumattakaan vertaistuen määrästä. Suosittelen lämpimästi kaikkia kanssabloggaajia tekemään samoin, ei sitten tarvitse vain yksistään olla solmussa ajatustensa kanssa. Pieni blogiloma oli kyllä paikallaan, vaikka en ihan kahta viikkoa malttanutkaan pitää päätäni kiinni täällä blogin puolella, kiitos postausten ajastamismahdollisuuden..

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu hyvältä kirjautua kirjautua blogin ohjausnäkymään. En malta odottaa, että pääsen luonnoksissa roikkuvien keskeneräisten reissukertomusten ja muiden työn alla olleiden postausten kimppuun. Tuli nyt tuosta ohjausnäkymästä jostain syystä mieleen lentokapteenin hommat ja ohjaamo, ei vissiin reissujalkaa vipata. Mun mielestä pari viikkoa olisi bueno väli matkojen välillä, niin ei tarvitsi koko aikaa potea matkakuumetta. Tykkään noista Itä-Berliinin liikennevaloukkeleista! Tuollaiset voisi mun puolesta olla joka paikassa. Muutenkin kontrasti idän ja lännen välillä on jotenkin kiehtova. Itä-Berliinin rakennuksia ei voi nähdä kauniina mitenkään päin, mutta jotain siistiä niissäkin mun mielestä on. En mä tiedä, joku tuossa kaupungissa viehättää. Käytiin myös Kurfurstendammilla sijaitsevassa The Story of Berlin -museossa ja siitäkin on jo jutuntynkää luonnoksen tasolla. Ei sen kummepia, halusin vain virallisesti ilmoittaa, että blogilomat on nyt mun puolesta lusittu (:

Pysy kärryillä blogin FB-sivujen kautta & reissukuvia löytyy instasta nimellä @jennavaltari

 Azimut Hotel Berlin  oli todella helppo löytää historialliselta ostosbulevardilta Kurfurstendammilla ostoskeskus KaDeWen lähettyvillä – sijainti olikin mitä mainioin! Kun astuimme hotellin ovista sisään, tuntui kun meidät olisi heitetty aikakoneella satoja vuosia taaksepäin. Uniikki ja persoonallinen arkkitehtuuri sekä historialliset vibat vanhassa hotellirakennuksessa oli tervetullutta vaihtelua aikaisempiin hotelliyöpymisiin. Positiiviset yllätykset eivät loppuneet siihen, vaan saimme vielä respassa kuulla, että meidät on upgradettu Standard Double -huonetta parempaan Superior -huoneeseen. Eihän se mikään sviitti ollut, mutta kuitenkin parasta, mitä hotellilla oli vierailleen tarjota.

Vastaanotto, aula, lounge ja muut yleiset tilat

Ensimmäisenä hotelliin tullessa meitä oli vastassa seinien kokoiset värikkäät historiaa hönkivät maalaukset ja karjuva jellonan pää. Mä jotenkin lumoiduin tuosta kaiteesta, haluan tuollasen meidänkin rappukäytävään! Mielenkiintoisia yksityiskohtia ja valtavia maalauksia oli joka puolella. Heti heräsi mielenkiinto nähdä hotellia enemmän ja tutkia, että oliko tämä vain panostamista hotellin asiakkaalle antamaan ensivaikutelmaan. Oli mahtavaa huomata, että sama persoonallinen tyyli linjasi koko hotellin yleisiä tiloja. Vastaanotossa meidät toivotettiin ystävällisesti tervetulleiksi Berliiniin. 
Aulasta, vastaanottotiskin vierestä oli sisäänkäynti hotellin baariin. Aikamoinen barokkiluola.  Ei ehkä se modernein ja freesein lounge, mutta tarvitseeko sen aina ollakaan? Itsellä tuli jotkut vanhan ajan elokuvakulissit tuosta mieleen. Tuonne vaan tilaamaan tuplaviski ja tupruttelemaan piippua. Muuten hyvä, mutta aamu oli vasta alussa ja Berliinin kadut kutsuivat.

Superior -huone

Vähän ihmetytti, että hotellihuoneen avaimina toimi kunnon vanhanliiton avaimet. Vanhanaikainen käytäntö, mutta vanhanaikainenhan oli myös hotelli tyyliltään. Avainta sai pyöritellä lukossa muutamaan kertaan, ennen kun saatiin ovi auki.

Sängystä ei sinänsä ole mitään pahaa sanottavaa, vaikka ei kuitenkaan ollut ihan sitä tasoa, mihin olen neljän tähden hotelleissa tottunut. Superior -huone näytti mun silmiin perus Standard Double -huoneelta ja vaikea uskoa, että tämä oli koko hotellin paras huoneluokka. Huone oli kuitenkin moderni ja tyylikäs. Punainen väri toi kontrastia huoneeseen ja oli linjassa koko hotellin punaisten yksityiskohtien kanssa. Hotelli näytti ensi silmäyksellä siistiltä ja puhtaalta, erittäin mukavalta. Nettiyhteyden salasanan sai ilmaiseksi vastaanotosta ja jokaiselle käyttölaitteelle tarvittiin salasana erikseen. Wi-fi toimi kuitenkin nopeasti ja moitteettomasti, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys tämän tasoisissa hotelleissa. Säilytystilaakin oli mukavasti ja kaapista löytyi myös lukollinen tallelokero numerokoodilla, odotin lähinnä jotain avainkirstua. Kaapista löytyi myös pari maksullista vesipulloa ja pieni viinipullo. Minibaarissakin oli virvokkeita moneen lähtöön. Kylpyhuone näytti putipuhtaalta ja moitteettomalta, kunnes kurkkasin vessanpönttöön. En nyt viitsi hainnollistaa sitä näkyä laittamalla tähän kuvaa, koska minähän en mitään paskaraitoja blogissani halua nähdä. Tulee väkisinkin mieleen, että jos vessaa ei ole pesty kunnolla, niin onko koko huone siivottu lakaisen liat maton alle -meiningillä? Eipä tehnyt ainakaan mieli kulkea huoneen kokolattiamatolla paljain jaloin ja vesilasitkin jäi käyttämättä, vaikka en epäpuhtauksia silmämääräisesti havainnutkaan. Ensimmäinen hotelli, jossa törmään tälläiseen ongelmaan. Iso buu. Aamupala

Jos nyt unohdetaan äskeinen puheenaihe ja siirrytään aamupalaan. Guten morgen vaan!
Aamupala oli huikea. Monipuolinen, hyvin aseteltu ja herkullinen. Extraplusbonuspisteet suklaamyslistä ja bratwurstista. Ruokasali oli  muutenkin todella viihtyisä ja ikkunapaikalta saimme fiilistellä Ku’dammin katuja ja aamuaurinkoa. Pääsiäinen näkyi salin koristeluissa, mutta koko mestaa ei oltu vuorattu pääsiäismunilla ja pupuilla. Aamupala oli über, tarviiko muuta sanoa? Hedelmä- ja appelsiinimehut oli molemmat hyviä, mutta automaattikoneella pyöräytetty cappuccino muistutti enemmän tavallista kahvia kuin cappuccinoa. Ei se silti missään nimessä pahaa ollut. Hedelmät ja leivänpäälliset olivat tuoreita ja jukurtteja oli neljää erilaista, samoin muroja ja myslejä.

Kaikenkaikkiaan hotellista jäi todella positiivinen kuva, yhtä harmillista seikkaa lukuunottamatta. Tämä vessanpönttöcase nimittäin. Luulen, että kyseessä on ollut huolimaton siivooja, joka on epähuomiossa jättänyt pytyn pesemättä. Koko muu huone näytti kuitenkin puhtaalta lattiasta lakanoihin ja suihkutilat myös. Tässä vielä pientä yhteenvetoa Azimut Hotel Berlinin hyvistä ja huonoista puolista.

Yhteenveto

+ Huoneluokan ylennys Superioriin veloituksetta

+ Moitteettomasti toimiva wi-fi

+ Hotellin sijainti Kurfurstendammilla, hotellin omien sanojen mukaan ”Berliinin sydämessä”

+ Huikea aamiainen

+ Hotellin persoonallinen ja historiallinen tyyli

+ Kilpailukykyinen hinta (kallein huone 70 eurosta ylöspäin)

+ Moderni ja siisti huone

– Vessan epäsiisteys