Hurghada

Egyptistä ja etenkin Hurgadasta tuntuu olevan monenlaista mielipidettä laidasta laitaan. Jotkut ei muualla halua lomaillakkaan ja toiset ei suosittelis paikkaa edes pahimmalle viholliselle (tai ehkä just sille)… Tässä pientä yhteenvetoa meidän kokemukseen perustuen!

Plussat 

• Varma aurinko. Etenkin sesonkiaikana aurinkovoiteen kanssa saa olla tarkkana, sillä ihon palamista ei välttämättä heti tunne. Me oltiin Hurghadassa marraskuun puolivälissä ja aurinko porotti suurimman osan ajasta pilvettömältä taivaalta. Jos hakee lomalta ainoastaan rusketusraitoja ja rentoutumista rannalla, niin kimpsut ja kampsut vaan kasaan ja Hurghadaan biitsille. Talvikuukausina päivät on kyllä lämpimät, mutta tuuli on kovempi. Loman viimeisinä iltoina (marraskuun loppu) jouduttiin alistua huppareille ja pitkille housuille.
• Tasokkaat hotellit ja niiden hyvä hinta-laatu -suhde. En lähtis suosittelemaan määrittelemätöntä hotellimajoitusta, jos vähääkään kiinnostaa millaseen murjuun joutuu, vaikka jokerimatkasta ei omaa kokemusta olekaan. Oltiin enemmän kuin tyytyväisiä meidän hotelliin (Grand Hotel****). Viikon lomapaketti hotelleineen ja lentoineen kustansi noin 500 euroa per henkilö. Aamiainen oli tosi kattava ja etenkin hotellin piha-alue oli upea, samoin melkein hotellin takapihalla sijaitseva ranta. Huonesiivooja kävi joka päivä eli todella usein. 
  
• Sukellus- ja snorkausmahdollisuudet. Punaisenmeren värikkäät korallit ja kalat, joita on helppo bongata kirkkaassa vedessä. Veneiden ympärillä hyppii myös delfiineitä, joita voi morjenstaa. Meidän päivän mittainen veneretki maksoi noin 30 euroa. Jos sukeltelu ei innosta, voi viettää rennon auringonottopäivän merellä, ainakin vaihtelua allas- ja rantamaisemaan. 
• Suhteellisen lyhyt lento. Eligä noin viitisen tuntia.
• Halpaa ruokaa ja turistikrääsää. Periaatteena vaan se, että tyhmä ei oo se, joka pyytää vaan se, joka maksaa 😀 Jos osaa tinkiä niin saa tuliaiset halvalla. Hurghadassa voi ostaa myös kultaa halvemmalla kuin Suomessa, kunhan tinkii vaan kylmänviileesti 70% pyydetystä hinnasta pois. Ravintoloissa ei tarvinnut tinkiä, mutta tippi oli usein sisällytetty laskuun. Lentokentän bazaarialueelta saa halvalla ja helposti viime hetken paniikkituliaiset!
• Vesipiiput. Niitä oli joka ravintolassa ja baarissa ja mikäs siinä piiputellessa. 
• Eksoottisuus ja kulttuurierot. Moni varmaan nauraa tolle mun ”eksoottiselle”, mutta tarkotan tällä sitä, että on ainakin erilaiset maisemat aavikkoineen ja beduiineineen. Kulttuurieroistakin voi repiä enemmänkin paskoja puolia, mutta matkailuhan vaan avartaa ja tulipahan tuokin koettua 😀 Ei me ainakaan tuota reissua kaduta, mutta ei kyllä uuttakaan reissua tehtäis tuonne. Hehe olipa taas positiivinen plussapuoli..
• Retket. Luxor, Kairo, veneretket… Hurghadalla ei juurikaan ole kulttuuria tai muita elämyksiä, veneretkiä lukuunottamatta, tarjolla.
•  New Marina. Siisti satama-alue, jossa meren rannalla useita ravintoloita. Täällä sijaistee myös parhaimmat ja isoimmat discotecat. Miinukset

• Viisumi. Tuonne Pohjois-Afrikan ihmemaahan tarvitsee viisumin (n. 15 euroa)
• Levottomuudet Kairossa. Hurghadaan on kuitenkin suht turvallista mennä, ainakin tällä hetkellä matkat sinne lisääntyvät koko ajan.
• Tippi- ja kaupustelumeininki. Koko ajan on joku hello my friend -tyyppi käsi ojossa valmiina auttamaan, myymään jotain tai vaan huvikseen häiritsemään. Rauhassa ei tosiaan saa olla edes aurinkotuolissa, kadulla kiertelystä puhumattakaan. Museon sotilas kysyy, että haluatko ottaa hänestä kuvan ja mikäs siinä, otat kuvan ja sitten tää urhoollinen nähtävyyssotilas pyytääkin rahaa palvelusta vastaan. Missään (ravintoloita lukuunottamatta) ei ole valmiita hintoja esillä, shoppailija on täysin kauppiaan ahneuden armoilla jopa ruokamarketissa. Älä vaan ota kuvaa mistään kamelista, joku beduiini hyppää vielä palmusta ja ottaa rahat parempaan talteen sillä verukkeella, että hänen kamelikaverinsa joutui kuvaan (Alla oleva kameli ninjan ottein ikkunan kautta kuvattu). Tinkiminen jokapaikassa on raivostuttavaa, varsinkin jos helle on saanut jo valmiiksi huonolle tuulelle. Taksit kusettaa minkä kerkeää – jos sovitte hinnaksi 15 egyptin puntaa, on summa maksuhetkellä muuttunut 50 punnaksi, koska niinhän sä ihan selvästi sanoit. Tälläsessä tilanteessa neuvoisin vaan epämääräistä huutamista suomeksi ja puoliksi englanniksi, niin kuski myöntyy hintaan. Tai sitten voi matkia meitä ja hypätä auton pysähdyttyä risteykseen autosta pihalle ja jättää maksaminen kokonaan. 
• Hygienia ja vatsataudit. Elikkäs ripuli on tosi yleistä, me tosin vältyttiin siltä 😀 Kannattaa desinfioida käsiä ja olla syömättä kaikenmaailman äyriäisiä ja pikkelssejä.
• Miesten flirttailu. Suomessahan flirttailuksi lasketaan se kun mies sanoo ”hei”, mutta tuolla noi miehet on oikeesti raivostuttavan tuttavallisia ja jopa päällekäyviä. Big no no, jos meinaa likkaporukalla lähteä. Tai no mikäs siinä, jos tykkää!
• Aitous puuttuu. Koko kaupunki on rakennettu ainoastaan turisteja varten ja välillä tuntui, että paikallisetkin ovat tulleet kaupunkiin vain onnenonkijoina ja viemään turisteilta rahat. Paikallista kulttuuria ei korosteta, meininki on vähän kuin jossain teemapuistossa. Paikallinen hyvä ruokakin oli vähän kiven alla. Mitään hienoja maisemia on turha lähtä täältä etsimään.
• Autoilu tööttäilyineen. Ja muutenkin hurjat liikennesäännöt! Taksit ajelee ympäriinsä ja etsii turisteja kyytiin, mikä oli välillä ahdistavaa kun kadulla kulkiessa perässä eivät roikkuneet vain kauppiaat vaan myös tööttäilevät taksit… Tää selittyy sillä, että bensa tuolla on naurettavan halpaa. 
• Pitkät etäisyydet. Koko kaupunki on keskittynyt meren rannoille, joten rantaviivaa pitkin tuli kyllä käveltyä edes takaisin monia kilometrejä..
• Ötökät. Hotellin alue oli hyvin myrkytetty, mutta jostain syystä vasta viimeisenä yönä jouduin kauheen hyökkäyksen uhriksi ja naamasta ja vartalosta sai ettiä valkosia kohtia, punasia paukamia oli niin paljon… Ehkä saivat meistä jo tarpeekseen 😀
• Valuutta. Meni aikaa, että oppi tuntemaan tän valuutan ja käyttämään sitä järkevästi. Pankkiautomaatteja uskalsi käyttää, mutta niistä meni palvelumaksu. Hotellilla ei kannata vaihtaa euroja Egyptin valuuttaan, et luultavasti saa oikeaa summaa, ellet ole tarkkana ja intä vastaan. Vikan kuvan päällimmäisin tarkotus on Samin perse, mutta tää on myös ainoa kuva, jossa näkee hotellinhuonetta tuosta suunnasta 😀 Ollaanpas oltu pieniä tuolloin kolme vuotta sitten! Mutta anyway lisää tästä aiheesta: https://www.rantapallo.fi/journeydiary/2014/10/02/turkoosia-vetta-ja-savupiippuja/ ja https://www.rantapallo.fi/journeydiary/2014/10/01/mika-kulttuurishokki/ !

Voisin avautua melkeen kolmen vuoden takaisesta Egyptin reissusta, joka oli muuten meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka! Nähtiin telkkarissa mainos MTV:n lomahakupalvelusta ja mulla oli siinä läppäri sylissä ja menin sitten huvikseen kyseiselle sivustolle. Hetki siinä ihmeteltiin erilaisia pakettimatkoja ja seuraavassa hetkessä oltiinkin jo tulostettu lentoliput ja hotellivarauslomakkeet. Me ei oltu ennen tätä edes koskaan ajateltu matkustelua. Ei olla ollenkaan mainonnan uhreja tai mitään 🙂 Meistä kumpikaan ei ollut käynyt Euroopan ulkopuolella ja mäkin ajattelin Egyptin olevan lähinnä Turkin kaltainen matkakohde…

 Matkalle lähdettiin siis marraskuussa 2012. Lento Finnairilla kesti noin 5 tuntia ja perillä Hurghadan lentokentällä oltiin myöhään illalla. Matkan hinta oli noin 500e/hlö sisältäen lennot ja viikon neljän tähden hotellissa. Naamat venähti, kun päästiin väsyneinä lentokentän aulaan jonottamaan maihinnousukorttien täyttämistä ja siitä edelleen pääsyä tarkastusten läpi pihalle tuskaisen kuumasta ja hikisestä aulasta neljännesmiljoonan muun turistin mukana. Jonoja varten ei ollut minkäänlaisia ”viitoitusteitä” tai aitoja, joten ihmiset rynni kyynärpäätekniikalla sen epämääräisen ihmismassan läpi hakemaan noita keltasia pieniä kortteja yhdeltä pieneltä pisteeltä, jossa virkailija niitä jakoi. Joka puolella näkyi miehiä heiluttamassa VIP -kylttejä, eli he päästivät ihmisiä tämän niinsanotun jonon ohi 10 euron korvausta vastaan. Oli kyllä houkutteleva tarjous, mutta turvauduttiin kuitenkin vaan kyynärpäihin 😀 Olis mielenkiinnosta kuulla onko muilla samanlaisia kokemuksia Hurghadan tai ylipäätään Egyptin lentokentistä, että oliko tää vaan joku poikkeustilanne? 😀 Päästiin kuitenkin jossain vaiheessa uloskin lentokentältä (joka oli muuten puoliksi teltta, oli siinäkin ihmeteltävää) ja loppu sujuikin helpommin kun vastassa oli Tjäreborgin oppaita ja bussikuljetus hotellille. Bussimatkalla vuoronperään ihailtiin ja kauhisteltiin maisemia ja valmistauduttiin jo kohtaamaan kuolemakin, kiitos paikallasten liikennesääntöjen tai itseasiassa niiden puuttumisen. Kävi sääliksi noita dromedaareja joita näkyi paljon kaatopaikkaa muistuttavilla aidatuilla alueilla 🙁Selvittiin kuitenkin bussimatkasta (rennosti vaan yksisuuntaisella väärään suuntaan vastaantulevia autoja väistellen torviea huudattaen..) ja päästiin vihdoin hotellille. Tuosta liikennekulttuurista vielä sen verran, että useat tiet oli yksisuuntaisia ja ylinopeussakkona oli aina sama summa – ajettiin sitten seitsämääkymppiä tai sataakahtakymppiä 60km/h alueella. Saatiin myös kuulla matkaoppaalta paikallisesta autokoulukäytännöistä: ”inssissä” ajokorttiluvan hyväksymiseen riitti ajotaidonnäyte, jossa ajettiin ensin kadun päähän ja sitten peruutettiin samaa tietä pitkin takaisin lähtöruutuun. Pappa betalar -tilanteissa ei ajonäytteitä edes tarvittu, rahat vaan tiskiin ja kruisailemaan 😀 Kuvan aasi ei liity tapaukseen.

Hotellin kirjautumisen jälkeen sulttaanin näköiseksi pukeutunut mies (josta en valitettavasti löydä kuvallisia todisteita) toivotti meidät iloisesti tervetulleiksi, nappasi molempien jättilaukut ja viittoi että this way this way my friend. Oli aika typerä olo kun hän hampaat irvessä raahasi molempien laukkuja portaita ylös, oltaisiinhan me voitu ne itsekin kantaa. Päästiin huoneeseen ja mies jäi oven suuhun oottamaan, hetken päästä vasta tajuttiin että tippiähän se oli vailla. Ei oltu ihan tuossa vaiheessa totuttu tuohon tippikulttuuriin ja tuollahan kaikki oli all about tippi 😀 Mennessä hotellin rannalle hello my friend -mies nappasi pyyhkeet meidän kainalosta kysymättä mitään ja lähti viilettämään niiden kanssa merelle päin ja asetteli pyyhkeet lopulta hänen mielestä sopiviin aurinkotuoleihin. Sitten tietenkin käsi ojossa tippiä varten. Sami jätti kerran hotellihuoneen pöydälle kasan kolikoita (egyptin puntia) ja takasin huoneeseen tullessa siivooja oli taiteillut pyyhkeistä kaikennäkösiä teoksia sängylle ja ympäri huonetta – vessanpöntön kannen päälläkin oli joku pyyhkeestä kyhätty kukkaishärpäke 😀 Myöhemmin saatiin tietää, että kyseinen summa noita kolikoita oli suurinpiirtein tän siivoojan kuukauden palkka. Hotellin alue ja ranta, periaatteessa kaikki turisteille tarkoitetut paikat, oli tosi kauniisti laitetut. Tuo rantakatu ja puisto vaan jatkui ja jatkui rantaa pitkin hotellilta hotellille ja koko ajan oli joku puutarhuri häärimässä jonkin kukkapuskan kimpussa. Hotellialue oli tosi vehreä ja täynnä kasveja, mitä ei sitten muualla paljoa näkynyt. Ensimmäisenä iltana väsyneenä edellisyön valvomisen jäljiltä päätettiin lähtee kuitenkin katsomaan vähän hotellin aluetta ja lähellä olevia bazaarikauppoja. Ihmeteltiin ensin, kun turisteja tai ylipäätään muita ihmisiä, kauppiaita lukuunottamatta, ei näkynyt missään. Astuttiin hotellin ulkopuolelta kadulle, niin joka ikinen kauppias kadun kauppojen varsilta yhtäkkiä pölähti meidän luokse ja alkoi huutelemaan näitä perinteisiä ”special price only for you” ja ”I have only the best copies, you come and see”. Ne kauppiaat oikeen vyöry sieltä tulemaan! Ei muuta kun heittää siinä  äkkiä ugandat ja takasin hotellille :’D Saatiin kuitenkin ostettua vesipullo, mutta koska egyptian pound ei ollu ihan vielä tuttu juttu niin tajuttiin hotellihuoneessa et maksettiin siitä vedestä ainakin kolmenkertainen hinta. Siinä sitten tuumattiin, että mehän ei lähdetä enää mihinkään tästä huoneesta. Kuvassa meidän hotelli kadulta päin katsottuna.

Että tällänen esivaikutelma Egyptistä meillä 😀 Onneksi noihin kulttuurieroihin tottui aika nopeaa. Nyrkkisääntönä meillä oli tuolla toreilla tinkiessä se, että 70% hinnasta pois on sopiva summa. Eka päivä oli kieltämättä järkyttävä, mutta loppuloma oli aivan huikee! Siitä voisinkin kertoilla lisää myöhemmin (: