Pikkuneiti nukahti vihdoin monen tunnin väsymyskitinän jälkeen, joten nyt jos joskus on hyvä aika istahtaa koneelle kahvikupposen ääreen ja fiilistellä vähän aurinkoisia Kreetan maisemia …Ja koska poden ihan pientä rantalomakuumetta. Mun on pitänyt kirjoitella kyseisen reissun majoituksesta jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta postaus ei vaan ole millään päässyt luonnoskansiosta pidemmälle.
Folia Hotel Apartments on perheen pyörittämä symppis huoneistohotelli, joka palveli meitä viikon mittaisella matkalla oikein hyvin. Hotelli sijaitsee Agia Marinassa, lyhyen bussimatkan päässä Haniasta. Rakastuin hotellin simppeliin kreikkalaiseen tyyliin. Taso ei yllä viiteen tähteen, mutta ystävällinen ja tuttavallinen palvelu on jotain, josta maksaa mielellään. Henkilökunnasta huomasi, että hotelli ja sen asiakkaat ovat heille elintärkeitä – kuten pitääkin. Kaikenkaikkiaan hotellissa vallitsi koko viikon ajan rento ja jopa kodikas fiilis. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että hotellissa ei tuntunut olevan tunkua tuona ajankohtana, oltiin usein ainoita auringonpalvojia altaalla.
Hotellilta on parin kilometrin matka rannalle, jos altaalla makoilu ei joka päivä houkuta. Tiet on vaan jyrkkiä joissain kohtaa, mikä kannattaa ottaa huomioon. Melkein 40 asteen helteessä matka takaisin hotellille oli välillä uuvuttava, vaikkakin lyhyt. Sitten vielä perille päästyä kiipeämään miljoona porrasta, että pääsee huoneeseen. Puuh. En suostunut liikahtamaan mihinkään yli 10 metrin säteellä ilman juomapulloa. 
Aamiainen oli perus kolmen tähden hotelliaamiainen, me tykättiin ainakin ja saatiin mahat täyteen! Mitään glamouria ei odotettukaan tämän tasoiselta hotellilta, joten tämä kattaus täytti tarpeet aivan hyvin. Pääasia, että kaikki oli tuoretta ja maistui hyvältä. Tarjottavat vaihteli hieman päivittäin, joten aamiaiseen ei kerennyt viikon aikana kyllästyä. Alla olevien herkkujen lisäksi oli myös suolaista ruokaa, kuten nakkia, pekonia, munakasta, mitä näitä nyt on… Ja tietenkin löytyi myös leipäpöytä, joka oli notkollaan muutamia erilaisia vaihtoehtoja.
Mikä sen parempaa kuin syödä kunnolla ja juoda rauhassa aamukahvit ulkona auringonpaisteessa? Ja kirjaimellisesti rauhassa, sillä minkäänlaista ruuhkaa tai jonoakaan ei aamiaisella kertaakaan ollut. Tähän vaikuttaa myös se, että pöydät oli katettu laajalle alueelle ja osa istui yläpuolella terassilla.
Parvekkeelta saattoi ihastella auringonlaskua meri- ja vuorimaisemaa vasten, jos vaan sattui saamaan huoneen hyvällä sijainnilla.
Kaikenkaikkiaan suositeltava hotellikokemus! Lisää hotellin tarjoamista palveluista ja huoneluokista (sivustolta löytyy paljon kuvia) voit lukea Folia Hotellin nettisivuilta.
Blogia voi seurata myös Journey Diary -matkablogin Facebook-sivusta tykkäämällä ja mut löytää Instagramista nimellä @jennavaltari 🙂
Tähän on helppo vastata: matkoista haaveillaan jatkossakin ja me tullaan matkustamaan yhtä lailla kuten tähänkin asti, mutta vaan perheenä. Mitä blogiin tulee, niin fokus tulee olemaan jatkossa luonnollisestikin perhematkailussa. En usko, että meidän tapa matkustaa edes hirveästi muuttuu lapsen tultua kuvioihin, melkein kaikki meidän tähän astiset reissut olisi ollut hyvin toteutettavissa myös lapsen kanssa. Sitä en vielä tiedä miten pian koittaa vauvan ensimmäinen reissu, mutta sen voin sanoa, että ainakin ensimmäiset kuukaudet keskitytään vaan rauhassa olennaiseen eli vauva-arkeen. Sen näkee sitten, että milloin matkustaminen alkaa tuntua hyvältä idealta.
Koska matkoja ei tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa ole tiedossa, käy matkabloggaaminen arvatenkin hieman hankalaksi. Edessä on hyppy uuteen ja tuntemattomaan, enkä todellakaan osaa odottaa, millaista elämä on vaikka vuoden päästä. Vaikka tässä on pian 9 kuukautta valmistauduttu ajatukseen perheestä, ei sitä voi kunnolla käsittää ennen kuin lapsi on sylissä. Tyhjä tie kuvastaa mun tän hetkistä tunnetta aika osuvasti; suunta on tiedossa ja eteenpäin ollaan menossa, mutta määränpää on hämärän peitossa. En tiedetä mihin tie päättyy, mutta nautitaan matkasta ja kuljetaan avoimin mielin vaihtuvissa maisemissa. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja perillä meitä voi odottaa mitä tahansa. Mutta ei määränpää vaan se matka.
Loppuraskaus
Nyt odotellaan jo malttamattomina, että josko tää peipi haluais jo pian nähdä päivänvalon! Minä ja mun sisarukset ollaan kaikki synnytty kuukautta etuajassa ja neuvolassakin uumoiltiin vauvan asennon perusteella, että kannattaa laittaa kaikki valmiiksi ja synnytyssairaalan numero pikavalintaan. Reilu viikon päästähän ylitetään täysiaikaisuuden kynnyskin ja näiden supistelujen perusteella olisi vaikea uskoa, että tää pysyisi mahassa laskettuun aikaan saakka. Mutta eipä sitä ikinä tiedä, päivä kerrallaan! Taitaa muuten jäädä viikonlopun matkamessut väliin tän tukalan olon takia, kyllä ottaa pannuun… Jäi nimittäin välistä viime kerrallakin, kun satuttiin olemaan Arabiemiraateissa samaan aikaan. Argh!