Nyt kun mennään jo 36. raskausviikolla ja laskettuun aikaan on jäljellä vain kuukausi, ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa mun kokemuksista raskaana matkustamisesta. Vaikka en mitään maailmanympärysmatkaa ole raskaana tehnytkään, on lentomatkoja ja reissun päällä vietettyjä päiviä kertynyt kesästä lähtien jonkin verran. Raskaus on alusta asti sujunut ongelmitta ja odotusten mukaisesti, joten liikkumista ja menemistä ei ole onneksi tarvinnut rajoittaa. Tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa ja ottaa rauhassa aina kun siltä tuntuu!
Alkuraskaus
Tein positiivisen testin kesäkuussa, kun alavatsassa vihloi ja olin järkyttävän väsynyt. Oltiin juuri Samin kanssa käyty viikonloppureissulla Oslossa. En osannut aavistaa mitään, olihan raskaus vasta todella alussa ja oireitakaan ei vatsan juilimisen lisäksi ollut. Vain viikko positiivisen testin jälkeen aloin voida pahoin ja pahoinvointi yltyikin nopeasti päivä päivältä. Ensin huono olo tuli ennen aamupalaa ja autolla ajaessa, mutta pian sainkin jo halailla vessanpönttöä useita kertoja päivässä. Lämmin ruoka tuli ylös samantien ja perus kotiruoka puistatti. Mulle alkuraskauden pahoinvointi tuli rajuna, mutta onneksi se hellitti ja tyssäsi lopulta kokonaan 15. raskausviikolle tultaessa. Olin koko ajan tosi väsynyt ja nukahtelin joka paikkaan – tää oli outoa, koska en normaalisti nukahtele kesken päivää. Rv12 paikkeilla tehtiin roadtrip Turun saaristoon ja autossa istuminen sujui ihan hyvin kunhan vaan sai parin tunnin välein jotain syötävää. Jos en aina kolmen tunnin välein saanut ruokaa, iski järkyttävä pahoinvointi- ja huimauskohtaus, jota oli vaikea saada loppumaan kun se kerran pääsi valloilleen. 
Keskiraskaus
Mulle keskiraskaus oli ihanaa aikaa, sillä pahoinvointi lakkasi kuin seinään eikä muutkaan oireet vaivanneet. Tähän varmasti vaikuttaa sekin, että lopetin työt ja sain pitää kuukauden loman ennen opiskelujen alkua. Viikko Kreetalla n. 20. raskausviikolla sujui ilman mitään ongelmaa, välillä sain melkeinpä muistutella itseäni raskaana olosta. Olen ulkomailla muutenkin tarkka hygieniasta ja ruoasta, mutta tässä tilassa kaikkeen sai kiinnittää vielä tarkemmin huomiota. En syönyt juustoja, välttelin kulkukissoja ja pidin huolen siitä, ettei juomassani ollut jääpaloja (mikä oli hemmetin vaikeaa, koska niitä tungettiin joka paikkaan). Terveellä maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle. En nyt ala listaamaan kiellettyjä ruokia tms, ne saa kyllä kaiveltua googlettamalla esiin! Kreetan jälkeen reissasin myös Latviassa ja Virossa. Kaikki lentomatkat sujui aivan kuin ennenkin, vaikken käyttänyt kaikkien suosittelemia tukisukkiakaan. Stressasin lentämistä etukäteen, koska olin aiemmin ollut samoilla viikoilla raskaana olevan ystävän kanssa lentokoneessa ja hän sai lyhyen lentomatkan aikana kamalan pahoinvointikohtauksen ja kovat mahakivut.
Rakenneultrassa saatiin tietää, että tulokas on poika ja vauvamasukin pullahti kunnolla esiin. Tätä ennen maha näytti vain pieneltä pömppikseltä, jota ei saanut vedettyä sisään. Kreikassa kukaan ei meinannut uskoa, että olen raskaana kun kieltäydyin rakishoteista, olin kuulema niin nuorikin vielä. Hassua, ite en kyllä koe 20-vuotiaan olevan jotenkin erityisen nuori äidiksi.. Respect vaan teiniäideille, kun munkin ikää on niin ihmetelty, niin mitähän tasoa se silmien pyörittely on sitten kun äiti on oikeasti nuori..
Loppuraskaus
Kerkesin jo kuvitella raskaana olemisen olevan helppoa kuin kaupassa käynti, kunnes todellisuus iski vasten kasvoja raskauden viimeiseltä kolmannekselta lähtien. Tuli kuvioihin harjoitussupistukset (maha on kuin kivikova kahvakuula), jatkuva vessassa ramppaaminen, närästys, mielialavaihtelut (sekunissa nollasta sataan), suonenvedot, huonosti nukutut yöt, väsymys ja viikko viikolta yleisesti ottaen tukalampi olo. Viimeisen reissun raskauden aikana tein raskausviikolla 30 ja se oli Tukholman risteily. Tällä hetkellä en voi kuvitellakaan matkustavani yhtään mihinkään, ajomatka Turusta Pohjanmaallekin (4,5h) on täyttä tuskaa – selkä on jumissa ja kipeä, täytyy pysähdellä tunnin välein vessaan ja on muutenkin ikävä istua paikallaan kun vauva möyryää mahassa ja tunkee kantapäitään kylkiluiden väliin. Herään yöllä vähintään 3 kertaa pissalle, vaikka en juo klo 18 jälkeen mitään. Heräily valmistaa vauva-arkeen, mutta eikö tässä vaiheessa olisi loogisempaa kerätä unta varastoon, kun vauveli ei ole vielä valvottamassa? 😀 
Nyt odotellaan jo malttamattomina, että josko tää peipi haluais jo pian nähdä päivänvalon! Minä ja mun sisarukset ollaan kaikki synnytty kuukautta etuajassa ja neuvolassakin uumoiltiin vauvan asennon perusteella, että kannattaa laittaa kaikki valmiiksi ja synnytyssairaalan numero pikavalintaan. Reilu viikon päästähän ylitetään täysiaikaisuuden kynnyskin ja näiden supistelujen perusteella olisi vaikea uskoa, että tää pysyisi mahassa laskettuun aikaan saakka. Mutta eipä sitä ikinä tiedä, päivä kerrallaan! Taitaa muuten jäädä viikonlopun matkamessut väliin tän tukalan olon takia, kyllä ottaa pannuun… Jäi nimittäin välistä viime kerrallakin, kun satuttiin olemaan Arabiemiraateissa samaan aikaan. Argh!
Kivaa viikon alkua ja nauttikaa messuille menijät matkafiilistelyistä meidänkin puolesta! 🙂
Aurinko paistoi ihanasti ja korut ja koriste-esineet kiilsivät kilpaa. Oli niin nätti päivä kävellä päämäärättömästi, Saksassa kun kevät on paljon Suomea edellä. Tyydyin pääasiassa kuvailemaan yksityiskohtia, vaikka lähti sieltä yksi pieni taulu muistoksi mukaan. Ollaan Samin kanssa laiskoja tuliaisten kanssa, mutta 8-vuotiaalle pikkusiskolle ostelen reissuilta joskus tuomisia, jos jotain kivaa tulee vastaan. Muistan kun elämäni ensimmäisillä reissuilla piti muistaa tuoda tulaisia perheelle, kaikille kavereille, mummolle ja papalle sekä vähintään puolelle suvulle. Ala-asteella olin kateellinen luokkakavereille, jotka toi etelän matkalta karkkia koko luokalle. Itse olin reippaasti yli 10-vuotias päästessäni ensimmäiselle ulkomaanmatkalle.
Kevät ja kesä on ylivoimaisesti parasta aikaa matkustaa Berliiniin, ainakin itse saan lämpimällä kelillä kaupungilla kiertelystä eniten irti. Talvella joutuu suunnitella tarkemmin ja kehittää tekemistä sisätiloissa, mutta keväällä pelkkä päämäärätön käveleminen riittää. Oon muutenkin huono suunnittelemaan reissuja kovin pitkälle etukäteen. Tää oli meidän toinen kerta Berliinissä, joten kaikki pakolliset turistinähtävyydetkin oli jo koluttu läpi ensimmäisellä kerralla. 
Toimintaohje täydelliselle haahuilupäivälle: kävelyä, bratwurstia, kuvien napsimista, terassilla istumista, kävelyä, jäätelöä, kahvia, lisää kävelyä, lisää herkkuja… 
Saas nähdä milloin seuraavaksi päästään löytöretkeilemään. Mutta kevätaurinkoa ja vaunulenkkejä odotellessa.. (-:
