Välillä sitä tulee mietittyä, että on se hassua tämä ihmisen elämä.
Koko yläasteajan haaveilin vaihtovuodesta sitten kun pääsen lukioon. Sitten tapahtui jotain, mikä sai mut hautaamaan haaveet itsekseni ulkomaille lähtemisestä. Lukion toisella luokalla matkustin kyllä paljon, itseasiassa joka toinen viikonloppu, mutta se oli junailua Seinäjoki-Tampere –välillä. Sitä se teettää, kun aletaan seurustelemaan ja poikaystävä muuttaakin samantien kolmen tunnin ajomatkan päähän opiskelemaan. Sen kulkemisen takia rahaa ei opiskelijabudjetista jäänyt mihinkään ylimääräiseen, joten matkailusta Suomen rajojen ulkopuolelle ei oikeastaan edes haaveiltu.
Etäsuhde toimi, vaikken olisi sitä aluksi uskonutkaan. Olin varma, että Sami alottaa railakkaan opiskelijaelämän ja unohtaa mut nopeesti. Vaan toisin kävi. Pitkä syksy ja viikonloppuramppaaminen loppui vihdoin, kun Sami muutti kesäksi takaisin porukoidensa luo. Sinä kesänä mentiin kihloihin ja kutsuttiin lähipiirikin kakkukahville. Juhlien jälkeen katsottiin mun huoneessa telkkaria ja ruutuun ilmestyi lomamainos. Tuntuu oudolta, ettei matkustaminen käynyt mielessäkään ennen tuota mainosta. Turkoosi vesi ja hiekkaranta näytti niin hyvältä, että varattiin vierailta saaduilla lahjarahoilla meidän ensimmäinen yhteinen matka siltä istumalta. Sen Egyptin reissun jälkeen rahat ei olekaan mennyt automaattisesti säästöön tulevaisuutta varten – lähinnä matkakassaan.
Matkustaminen on tehnyt meistä köyhempiä taloudellisesti, mutta niin paljon rikkaampia kaikilla muilla tavoilla. Ollaan käyty kymmenessä eri maassa kahdestaan, mutta me ei olla päästy vielä alkuunkaan. Maailmassa riittää niin paljon pinta-alaa, ettei nähtävän pitäisi loppua ihan heti kesken. Mikä parasta, saadaan pian jakaa tulevaisuuden reissukokemukset yhdessä perheenä.
15-vuotias minä ei olisi ikinä uskonut haaveiden vaihtoon lähtemisestä ja ikimuistoisista sinkkuseikkailuista unohtuvan, koska rakastun 16-vuotiaana poikaan, jolle sanon tahdon neljä vuotta myöhemmin. Jos tuolta 15-vuotiaalta Jennalta olisi kysytty klassinen kysymys ”missä näet itsesi viiden vuoden päästä?”, vastaus olisi tuskin kuvastanut nykyhetkeä. Korkeintaan läpällä olisin voinut heittää, että ”naimisissa ja paksuna”.
Elämä on kuitenkin vienyt niin paljon suurempiin seikkailuihin kuin osasin viisi vuotta sitten kuvitellakaan. Ja meidän seikkailuthan on vasta alussa.
Mut löytää instagramista nimellä @jennavaltari
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.
58 Comments
Samaa tulee mietittyä itselläkin säännöllisesti. Ehkä se tässä elämässä onkin niin kutkuttavaa, kun koskaan ei vain voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Se on tullut itsellä aika hyvin tässä viimesen muutaman vuoden sisään tajuttua. Ihana kun jaoit tän tarinan. Teillä on niin monia seikkailuja yhdessä perheenä edessä. <3
Näinpä. Kiitos kommentista Katja! 🙂
Kiva postaus Jenna! Onnea odotukseen! 🙂
Kiitos paljon! 🙂
Oi ihana postaus <3
Kiitos 🙂 <3
Tällaisia rakkausjuttuja on ihana lukea! Olen samaa mieltä, että ihmisen elämä todellakin on ihmeellinen, eikä se useinkaan mene niin kuin on suunnitellut. Mutta kaikella on tarkoituksensa 🙂
Vähän herkempää välillä ;D Kaikella tosiaan on tarkoituksensa. Hullua miettiä, että miten pienestä kaikki on kuitenkin kiinni. Samin kanssa tutustuminenkin oli niin sattumaa 🙂
Niin ihana postaus! Onnea odotukseen ja ihania tulevia matkoja teidän pienelle perheelle!
Kiitos paljon Virpi! 🙂
Onnea odotukseen ja ihania matkoja tulevaisuudessa! Se on jännä kuinka elämä vie välillä suuntaan johon ei ikinä sen kuvittelisi menevän – ja sitten on vain hyvin onnellinen että näin käy!
Kiitos Laura! Tätä en olis kyllä osannut kuvitella, eikä tää tilanne olis ollut 15-vuotiaana ensimmäisenä haaveissa, mutta en tosiaan tällä hetkellä voisi onnellisempi olla <3
Niin se elämä heittelee. 🙂 Ja niinhän sitä sanotaan, että matkustaminen on ainoa rahareikä, joka tekee rikkaammaksi.
Tässä neljän vuoden aikana on kyllä tapahtunut niin paljon, että huhhuh! Elämä on kuitenkin heitellyt eteen vaan ihania asioita, toivottavasti näin jatkossakin 🙂
Kiva tarina, onnea teille! Lasten kanssa kannattaa matkustaa. Se on joskus raskasta, mutta ehdottomasti antoisaa ja kaiken vaivan arvoista.
Kiitos paljon 🙂 Uskon, että se tulee olemaan raskampaa mutta kuitenkin kaiken vaivannäön arvoista! Toivottavasti päästään myös perheenä matkustelemaan paljon.
Ihania tulevia seikkailuja teille ja onnellista odotusta! <3
Kiitos paljon Heidi <3
Elämässä parasta on sen arvaamattomuus! Ihania odotuksen hetkiä ja tulevia yhteisiä reissuja perheenä ♥
Niinpä, elämässä voi näköjään tapahtua mitä vaan 🙂 Kiitos Henna! <3
Olipa iloinen tarina, tuli hyvä mieli! Yhdessä matkustelu on parasta laatuaikaa! Tsemppiä odotukseen!
Kiva kuulla, että tuli hyvä mieli. Itellekin tuli hyvä mieli tätä kirjoitellessa ja muistellessa sitä mistä kaikki aikanaan lähti.. 🙂 Kiitos, sitä tarvitaan!
Kiva postaus 🙂 Mulla kaikki rahat menee myös matkustamiseen ja matkakassan kartuttamiseen, saa nähdä miten tässä pärjään kun joulukuussa valmistun ja töistä ei tietoa. Ja suunnitteilla muutama matka mitkä todella haluisin toteuttaa.
Kiitos 🙂 Mäkin oon vasta alottanut opinnot ja 5 vuotta kestää, että saa nähdä miten tällä budjetilla lähdetään yhtään mihinkään ja vielä tollanen pieni huutava rahareikä tässä vielä 😀 Toivottavasti pystyis tehdä pätkätöitä aina silloin tällöin, että sais jostain revittyä sitä ylimäärästä!
Onnea odotukseen ja mukavia uusia reissuja sitten uudella kokoonpanolla!
Kiitos Pirkko 🙂
Kiva postaus ja ihana tarina! 🙂
Kiitos!:)
Olipa ihana lukea tätä tarinaa 🙂 Aikamoinen seikkailu jo takana ja vielä monta edessä! Musta tuntuu kans ihanan jännältä että mulla ei oikeen ole aavistustakaan että missä oon vaikka viiden vuoden kuluttua. Jännä nähdä mitä elämä eteen tuo 🙂
Toivottavasti ite olisin viiden vuoden päästä saanut maisterin paperit kouraan ja kivaa olis saada siihen mennessä myös omistusasunto.. Eipä sitä voi ennustaa missä päin Suomea tai maailmaa tullaan silloin asumaan 🙂 Meidän unelma olis asua ulkomailla jonkin aikaa, toivottavasti sekin joskus toteutuu! Jännää miettiä näitä tosiaan 🙂
Tästä tuli hyvä mieli 🙂 Elämä vie välillä yllättävillekin poluille <3
Niin vie ja hyvä niin 🙂 <3
Oi. Rakkaustarina <3 Aina niin mukavia lukea.
🙂
Niinhän se on, että harvemmin ne tulevaisuuden kuvat sellaisinaan toteutuu. Ja hyvä niin, sillä usein vastaan tulee jotain parempaa, josta ei vaan osannut haaveilla 🙂 Onnea, ja hyviä matkoja!
Näinpä 🙂 Kiitos paljon!
Nää persoonaa ja bloggaajan elämää esiintuomat jutut on ihan parhaita lukea. Kaikella on tarkoituksensa ja teillä on huimia seikkailuja vielä edessä. Onnea loppuodotukseen 🙂
Kiva kuulla, oon kyllä samaa mieltä 🙂 Kiitos Lena, sitä tarvitaan!!
Elämä on seikkailu! Ja siksi niin huikeaa 😉 Onnellista odotusta teille.
Kiitos Sanna! 🙂
Ihana tarina <3
Elämän tie kuljettaa, välillä tie risteää. Tie minkä valitset, sillä on tarkoituksensa.
Onnea loppuodotukseen ja uuteen matkaan pienen kanssa.
Kiitos paljon Mia! 🙂
Enpä edes muista, mistä haaveilin lukioikäisenä, mutta siitä olen varma, etten silloin, enkä paljon myöhemminkään, ajatellut elämäni muodostuvan tällaiseksi. Mutta kuten muutkin todenneet, ehkä elämässä joskus on parasta se, ettei sitä osaa ennakoida.
Niinpä juuri 🙂 Tällä hetkellä en osaisi toisenlaista elämää kuvitellakaan.
Minun elämästäni ei ole tullut sellaista kuin unelmoin, mutta siitä huolimatta oikein hyvä – ja kuten Annikakin sanoi, ehkä se tässä onkin parasta, ettei etukäteen voi mitenkään tietää mitä edestä löytää. <3
Sekin on vaan hyvä, ettei kaikkea saa mitä haluaa, sitten ei olisi enää mitään mistä unelmoida 🙂
Itse en enää muista, mistä haaveilin lukioikäisenä. Aivan varmasti elämäni on monilta osin erilainen, mitä olen sen nuorena kuvitellut olevan. Sinänsä jännä juttu, että jotkut tietävät jo nuorena millaisen elämän haluavat elää ja tulevat sen elämään. Itse en kuulu siihen ryhmään 🙂
Totta. Olin niin kateellinen niille, jotka tiesivät melkein jo yläasteelle siirryttäessä tulevan ammattinsa ja koulutuksensa. Ite painiskelin viimeiseen asti ja vasta lukion jälkeisenä välivuotena aloin hahmottaa millaista työtä haluan tulevaisuudessa tehdä. Onneksi pääsinkin haluamalleni alalle muutaman hakurumban jälkeen 🙂 Tuskin kuitenkaan teen luokanopettajan työtä eläkeikään asti.. You never know!
Oma elämäni tällä hetkellä on hyvin erilaista, kuin kymmenen vuotta sitten ajattelin. Mutta se on juuri sellaista, kuin sen pitääkin olla. <3
Näinpä 🙂
ihan varmasti on vasta alussa <3
🙂
Elämä on aika kiva seikkailu ja koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan oven takana odottaa. Se kai onkin tän kaiken viehätys :).
Samaa mieltä 🙂
Onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä! Mielenkiintoista kuulla, miten perheenlisäys muuttaa teidän matkustamista, vai muuttaako mitenkään. 🙂
Kiitos Jenni! 🙂 Se jää nähtäväksi!
Ihania uutisia, onnea odotukseen ja muksujen kanssa on onneksi varsin mukavaa (ja helppoakin – ei tosin aina) reissata! 🙂
Kiitos paljon Satu :)!