Se olis syyslukukausi nyt kääritty pakettiin ja sehän tietää joululomaa. On muuten pisin joululoma tähän asti, koska siirryn joululomalta sulavasti suoraan äitiyslomalle. Laskettu aika on kuitenkin vasta helmikuussa – kaikki tammikuussa alkavat kurssit jatkuu pitkälle kevääseen, joten en kerkeä niitä enää suorittaa. Etäopiskelusta tuleekin kaveri tässä seuraavan vuoden aikana!

Nyt vaan nautin tästä järjettömästä vapaa-ajan määrästä. Kerrankin näin.
Loman aikana aion…

♥ ottaa haltuun uusia kotiruokareseptejä (nyt musta vois viimeistään pönkiä esiin se jossain kuoren alla piileskelevä kotiäitivaimoke)

♥ tehdä retkiä uusissa kotimaisemissa (asutaan Kaarinan puolella lyhyen matkan päässä Turusta)

♥ laittaa kodin joulukuntoon 

♥ käydä Tukholmassa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen

♥ nähdä lapsuuden ja lukioajan kavereita Pohjanmaalla ja viettää joulupyhät siellä perheen kesken 

♥ haalia opintopisteitä opiskelemalla etänä ennen vauva-arkeen siirtymistä

♥ panostaa taas erilailla bloggaamiseen, nyt kun tätä aikaa olis jaettavaksi vaikka pienelle kylälle  

♥ käydä ensimmäistä kertaa Helsingissä matkamessuilla

♥ juhlistaa ensimmäistä hääpäivää tammikuussa (suunnitelmat on vielä auki, mutta eiköhän me keksitä jotain speciaalia)

♥ paeta synkkää todellisuutta postaamalla talvisia pakkaskuvia ja kieltäytyä menemästä pihalle ennen kuin siellä on oikea talvi 

♥ pestä ja viikata kasan pienen pieniä vaatteita 

♥ ottaa tästä lomasta kaiken irti

Nyt alotankin samantien tuosta ensimmäisestä sydänpallurasta, eli laitan pyykit kuivumaan ja pyöräytän ruoan valmiiksi ennen kuin Sami tulee töistä. Kyllä musta vielä se perfect housewife kuoriutuu!

Ihanaa maanantaita teillekin (ja te, joilla on normi työviikko alussa: kyllä se siitä♥)!

Kiitos hyvää. Naputtelen tätä postausta Jyväskylän solukämpässä sängyn nurkassa peittoon kääriytyneenä. Välillä lasitun tarkkailemaan mun mahaa, joka tuppaa hytkähtämään just silloin, kun en katso. Käsittämätöntä, että nyt viedään jo raskauden viimeistä kolmannesta ja itseasiassa viimeistä viikkoa täällä Jyväskylässä ennen joululomaa ja siitä jatkuvaa äitiyslomaa.

Tähän asti raskautta on saanut elää ja matkustaa ihan normaalisti (heti alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen), mutta nyt alkaa tuntua päivä päivältä raskaammalta. Toisaalta sulaudun hyvin tähän talviseen ympäristöön, kun vaaputan tuolla menemään kuin pingviini. Vaikka liikkuminen onkin hankalaa ja kilometrin liukasteluun kuluu puoli tuntia, ei se missään nimessä ole este mun päähänpinttymien toteuttamiselle. Oon höpissyt Samille jo jonkin aikaa matkasta länsinaapuriin ja nyt kun Turun sataman kupeessakin sopivasti asutaan, niin pitäähän sitä päästä katsastamaan ainakin Tukholman joulumarkkinat, jos ei muuta. Kyseessä on päivä Tukholmassa -risteily, joten saa nähdä mihin asti kerkeän vaaputtaa tuon muutaman tunnin maissaoloaikana. Toivottavasti ehdin edes laivasta ulos. Jossain yhteydessä oonkin tainnut täällä mainita, etten voi sietää hidasta matkaseuraa. Saa nähdä, kuinka monta kertaa mulla menee hermo itteeni.

Oon potenut vähän huonoa omaatuntoa postaustahdin suhteen viime aikoina. Tahti on pudonnut kolmesta postauksesta yhteen per viikko. Ei oikein ole ollut aikaa tälläsille spontaaneille kirjottamishetkille, kun takaraivossa on koko ajan jyskyttänyt koulun to do -lista. Kiinnostaako ketään tälläset tyhjänpäiväiset sepustukset ylipäätään, vai kirjoitaisinko jatkossakin vain silloin kun on jotain oikeaa matkusteluun liittyvää asiaa?

Onpahan edes jonkunlaista matkasuunnitelman tynkää, vaikka ei tuota Ruotsissa pyörähtämistä voikaan mieltää oikein ulkomaanmatkaksi. Ainoa laukku, mikä sen reissun jälkeen pitää pakata onkin sitten sairaalalaukku. Siitä tuleekin varmaan mielenkiintoisin matka tähän asti.

Se on täällä taas! Oon ehdottomasti sitä mieltä, että joulu on vuoden parasta aikaa. Mua ei haittaa yhtään, kun sitä aletaan fiilistellä jo marraskuun puolessa välissä. Vielä kun saatais valkoinen maa.

Vietetään viikonloppua kotona Turussa ja tälle päivälle osui sopivasti Turun kaupungin joulunavaus. Pitihän siellä käydä hakemassa vähän joulufiilistä tähän harmauden keskelle, ja kyllähän sitä sieltä löytyikin!
Rakastan joulutoreja, tai oikeastaan kaikkea mistä vaan löytyy joulu -etuliite. Oon niin kaivannut valoja piristämään ympäristöä. Voi että mun teki mieli tyhjentää koko Stockan jouluosasto. Tää paheellinen kulutusjuhla saa mut vaan niin hyvälle tuulelle! Michaelkin vaikutti innostuneelta. Eihän sitä vuoden jokaisena päivänä pääse samaan junaan joulupukin kanssa.
Siellä missä on bratwurstia, siellä on myös Sami. 

Vähiin käy ennen kuin loppuu, opiskelijaelämä nimittäin. Maanantaina pyörähtää viimenen viikko Jyväskylässä käyntiin. Joulukuun alussa pitää käydä vielä muutamana päivänä yliopistolla, mutta siihenpä se mun koulunkäynti sitten jääkin hetkeksi aikaa. Ihanaa muuttaa takasin omaan kotiin. Turku alkaa pikkuhiljaa tuntua kotoisalta. On tää vaan kaunis kaupunki! Samihan on kulkenut täällä töissä jo melkeen vuoden ajan, mutta mä en oo kerennyt olla kuin kuukauden ja sitten karkasin Jyväskylään. Sami on alkanut puhua jo paikallista kieltäkin, vaikka ei se sitä itse myönnä. Kuulin selkeesti kun se selitti jotain ja sanoi ”…ku ne istus siinä…”. Meni kuulema kieli solmuun. Nii vissii. Sami sanoi joskus kauan sitten, että viimeiset paikat mihin hän Suomessa muuttaisi olisi Lappi ja Turku, jälkimmäinen ihan vaan sen murteen takia.

Sami oli jo aiemmin huolissaan siitä, että kun vauva syntyy tänne ja oppii Turun murteen. Mahalle pitää lässyttää maharollisimman leviästi pohojalaasella murtehella, notta vauva tietää mihinä on juuret.. Että simmottii tommottii.

Ehkä se Turun murre tarttuu vielä muhunkin tässä ajan myötä. Ei haittaa, oon niin onnellinen kun tää matkalaukussa asuminen loppuu vihdoin! Mulla on Jyväskylän kämpässä ollut matkalaukun lisäksi vaan pöytä, sänky ja matto. Oon elänyt viikot kuin mikäkin beduiini. Kämppikset vois luulla, että oon luopunut maallisesta omaisuudesta jonkin hartaamman asian puolesta. Eihän sitä koskaan tiedä, ei Saminkaan pitänyt alkaa puhua Turun murretta.. Never say never. Mutta it ain’t gonna happen ainakaan ihan lähiaikoina, koska rakastan tätä materiakeskeistä kulutusjuhlaa ja aion ottaa siitä kaiken irti.

Ihanaa joulunodotusta sinne ruudun toisellekin puolelle♥

Bongasin Terhin Murumou -blogista kivan haasteen, johon halusin heti tarttua. Pääsee miehenkin ääni välillä blogin puolella kuuluviin! Eli luvassa olisi kasa matka-aiheisia kysymyksiä muhun liittyen, joihin Sami vastaa.

Mikä on hänen suosikkikohteensa?

Kaikki paikat?

No joo, muun muassa.

Kuinka monessa maassa hän on käynyt?

Oliskohan 13

Maita on 16, jos nyt muistan oikein. Mutta lähelle meni!

Minkä maan keittiöstä hän pitää eniten?

Omasta keittiöstä

😀 Maistuisi se aasialainen ruoka varmasti hyvältä omassakin keittiössä

3 asiaa, mitä ilman hän ei matkusta?

Minä, tuleva vauva ja hammasharja

Hammasharja ja vauva kulkee kyllä väkisinkin mukana joka paikkaan, mutta oon mä kyllä noita reissuja tehnyt ilman Samiakin.. Sorry 😀 

Extremein juttu, mitä hän on matkoillaan tehnyt?

Syönyt tulisen chilin Egyptissä ja kävellyt sen jälkeen maha krampissa hotellille

Tätä en unohda ikinä. Se jos mikä oli extremeä.

Missä paikoissa olet matkustanut hänen kanssaan?

Aika monessa

No mitäpä sitä kiertelemään ja kaartelemaan!

Onko hän eniten luonto-, kaupunki- vai rantalomatyyppiä? 

Ehkä kaupunkiloma, valitettavasti ei niin luontolomailija

Kyllä mä voin luontolomallekin lähteä jonnekin eksoottiseen maisemaan! Mutta kyllä kaupunki- ja rantaloma (mieluiten yhdistettynä!) vie. 

Suunnitteleeko hän lomansa tarkkaan?

Ei.

😀

Paras vinkkisi hänen kanssaan ensimmäistä kertaa reissuun lähtevälle?

Jos olet hidas ihminen, niin ei kannata lähteä

Ei hitaissa ihmisissä mitään vikaa ole, kunhan ei mun seurassa matkusta. 

Minne hän matkustaisi, jos voittaisi Eurojackpotin? 

Varmaan katsomaan Malediivejä ennen kuin ne jäävät merenpinnan alle.

Kyllähän sielläkin voisi matkan varrella pysähtyä.

Onko hänellä tällä hetkellä jokin reissu suunnitteilla? 

Aika montakin.. Tulisi nyt kotiin ensin

😀 <3