Hotellia valitessa tsekkaan heti hinnan ja sijainnin jälkeen aamupalatarjonnan – valinta syntyy vain näiden kriteerien ollessa kunnossa. En suostu yöpymään hotellissa ilman mahdollisuutta aamupalaan, se kun on vihoviiminen asia mistä haluan matkallani säästää.
Mutta mikä siitä hotellin aamupalabuffasta tekee niin erikoista ja taivaallista, että kuolaan sitä jo vuorokautta ennen kuin pääsen edes kirjautumaan hotelliin? 

Tää on oikeasti aika outoa, koska normaalisti kotipuolessa oon huono aamupalan syöjä. Arkiaamuisin riittää kuppi kahvia, mitään syötävää ei edes tee mieli. Oon aina salaa ihaillut niitä, jotka keittää puuron aamuisin ja kerkeää istahtaa nauttimaan päivän tärkeimmästä ateriasta ja parhaassa tapauksessa vielä ikuistaa annoksensa hohtavan täydelliseen instakuvaan, jossa banaanin palaset ja mustikat on aseteltu voimaannuttavaksi quoteksi lautasen reunalle – siinä kun itse juoksen kauhealla kiireellä tyyny poskessa aamun luennolle tai nukun vapaapäivän ohi ja syön ”aamupalan” sitten lounasaikaan. …Mutta toinen on tilanne kun puhutaan hotellin aamupalabuffetista! Mitä kertoo sekin, että multa löytyy tälläinen pläjäys kuvia pelkästä hotellin aamupalasta..? Se vaan piristää jo pelkkänä ajatuksena. Varsinkin nyt, kun tiedän pian taas pääseväni notkuvien pöytien kimppuun. Puitteiden ei tarvitse olla viiden tähden tasoa, kunhan peruselementit on kohdillaan. Aika harvoin oon joutunut pettyä hotellin tarjoamaan aamupalaan. Se varmaan tosin johtuu siitäkin, kun oon ollut tarkkana tästä jo hotellia varatessa. Kerran ollaan Samin kanssa yövytty hotellissa, jossa ei tarjottu aamupalaa vaan hotellit järjestivät aamiaisen yhteistyössä läheisten ravintoloiden kanssa. Ei ollut sama asia. Never again. Mitkä sitten on ne aamiaisen maagiset peruselementit?

Ensinnäkin leipäpöytä. Kunhan tarjolla on muutama vaihtoehto erilaista leipää ja leivänpaahdin sekä perus leivänpäälliset löytyy, kuten juustot, kinkut ja levitteet, niin meikä is happy. Tästä onkin hyvä siirtyä suolaisiin vaihtoehtoihin, kuten munakkaaseen ja nakkeihin. Kaikki muu suolainen tähän päälle on plussaa. Mun mielestä hyvällä aamiaisella on tarjolla myös jukurttia, johon voi sekoittaa hedelmiä tai mysliä. Myös puurosta saa lisäpointseja. Janojuomana mehua ja vettä. Sitten viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi, haluaisin saada kahvia ja jotain pientä makeaa sen kanssa. Nämä kun on kunnossa ja kaikki maistuu hyvältä, niin oon seitsemännessä aamupalataivaassa.
Hotelliaamiaisessa viehättää tietysti olennaisena osana sekin, että kaikki tulee nenän eteen eikä tarvitse itse tehdä muuta kuin täyttää tarjotin. Kyllähän sitä varmaan kotona arkenakin saisi tuollaisen setin kurkusta alas, jos joku kodinhoitaja sen vartavasten valmistaisi (vink vink, jos Sami luet tätä). Pitääkin itseasiassa kokeilla joku kiireetön sunnuntaiaamu panostaa kunnolla aamupalaan ja leikkiä hotellia, tuntuiskohan samalta? Tosin siinä vaiheessa puuttuisi se reissufiilis, mikä varmasti vaikuttaa myös hotelliaamupalan tunnelmaan.

Nyt en varmaan saa edes nukuttua, kun mietin vaan ylihuomista hotelliaamupalaa. En oo yhtään friikki tän asian suhteen tai mitään. Paljonko te annatte arvostusta hotelliaamupalalle? Entä mitkä on teidän mielestä ne tärkeimmät peruselementit? 

En kirjoittele blogiin paljoakaan normaalista arjesta, niistä triljoonista ja briljoonista hetkistä reissujen välissä – postaukset pyörii matkailun ympärillä ja arkielämä jää oikeastaan kokonaan pimentoon. Matkustaminen ja siitä bloggaaminen on kuitenkin niin pieni siivu mun elämästä, että ajattelin valaista vähän tätä toistakin puolta.

Että minkäslainen piiri pieni pyörii tän matkabloggaajan päässä oikeasti?

Tällä hetkellä mielessä (ja mahassa) pyörii vauva ja kaikki käytännön järjestelyt siihen liittyen. Ylläripylläri! Oon melkosen huono matkabloggaaja tällä hetkellä, koska saatan aina välillä unohtaa koko blogin olemassaolon. Postauksia unohtuu keskeneräisinä luonnoksiin vaikka kuinka, kun on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. Lisäksi päivät täyttyy opiskelusta ja siihen liittyvistä järjestelyistä.

Oliskin helppoa vaan opiskella Turussa ja asua yhteisessä kodissa, mutta minäpäs asunkin arkipäivät yli neljän tunnin ajomatkan päässä Jyväskylässä kämäsessä opiskelijasolussa ja työllistän Onnibussin ja VR:n henkilökuntaa joka viikonloppu. Asiaa ei helpota se, että kaikki neuvolakäynnit sun muut odotukseen liittyvät olennaiset jutut on hoidettava Turun päässä. On tässä #suomiretkeä kerrakseen. Tämä kahdessa paikassa asuminen ja edestakaisin suhaaminen on niin ärsyttävää, varsinkin kun näin siunatussa tilassa sitä energiaa ei ole muutenkaan. Vielä kun jaksaisi nää pimeät kuukaudet ennen joulua, koska sen jälkeen koittaakin taas erilainen arki ja ah äippäloma.
En kuitenkaan ihan täysin antimatkabloggaajaksi vielä ole vajoamassa, koska viikonloppuna lähdetään Samin kanssa jopa Suomen rajojen ulkopuolelle. Jep, ihan Viroon asti. Tavoitteena olisi toteuttaa vähän erilainen Tallinnan reissu, koska kaikilla kerroilla ollaan menty aikalailla saman kaavan mukaan.  Linkkailkaapas vinkkejänne Tallinnaan ja vaikka vähän sen ulkopuolellekin! 

Millaista arkea te muut kanssabloggaajat pyöritätte matkablogin ulkopuolella?

Kuvat on Instagramista, josta mut löytää nimellä @jennavaltari ! Uusia postauksia voi seurata myös tykkäämällä blogin Facebook-sivusta 🙂