Hetki sitten vasta pähkäilin uskallanko perustaa matkablogin ja lopulta rohkaistuin miehen kannustuksesta naputtelemaan blogini ensimmäisen postauksen. Ja nyt oon muka naputellut tässä jo vuoden päivät!
Mihin suuntaan Journey Diary -matkablogi sitten on kehittynyt ja mitä mun elämässä on tapahtunut vuoden aikana?
Viime syyskuussa aloitin innokkaana mutta epävarmana blogitaipaleen, jolla ei ainakaan näillä näkymin näy loppua. Juttuja oli varastossa kaikista matkoista mitä olin siihen asti tehnyt. Kaikki lähti siis blogin puolella liikkeelle tästä Mallorcan matkasta. Samaan aikaan aloitin opiskelut Tampereen yliopistossa. Lokakuussa olin vielä aivan pihalla matkabloggaamisesta ja postaukset oli päiväkirjamaisia muisteloita, vähän bucket listausta ja sekalaista hölinää. Kirjoittelin lähinnä omaksi ilokseni kun lukijoita ei miehen ja äidin lisäksi juurikaan ollut 😀
Marraskuu oli tylsä kuukausi kaikin puolin, niin blogissa kuin arkielämässäkin. Kuvamateriaali alkoi olla lopussa ja seuraavaan reissuunkin oli vielä kuukausi. Innostuin pohdiskelemaan syitä matkustamiseen taltuttaakseni pahimpaa matkakuumetta. Joulukkuussa sen sijaan heitin ilmoille ennätysmäärän postauksia kun kolmen viikon lomalla oli aikaa kirjoitella miltei päivittäin. Käytiin hakemassa joulufiilistä Gdanskista ja otin kantaa mm. matkabloggajan rahankäyttöön ja lentopelkoon. Aloin pikkuhiljaa löytää oman tyylini ja sain vihdoin ulkoasunkin nykyiseen kuosiinsa.
Sitten saapui se hartaasti odotettu tammikuu – 10. päivä juhlittiin mun ja Samin häitä pirteässä pakkasilmassa ja siitä parin päivän päästä vietettiin häämatkaa vähän lämpöisemmissä tunnelmissa Arabiemiraateissa. Kirjoittelin pohdiskelevia tekstejä matkabloggaamisesta ja siitä kuinka matkustaa pariskuntana riitelemättä. Helmikuussa taas koitti arki koulun penkillä ja välttelin tentteihin lukemista päivittämällä blogia jatkuvalla syötöllä. Pistin kiertoon 10 matkakuvan blogihaasteen, joka on edelleen kaikista postauksista luetuin. En enää tiedä moniko haasteeseen loppujen lopuksi vastasi, mutta sain linkkejä jopa vastauspostauksiin joita oli käännetty englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. Melkoista!
Maaliskuussa paljastin blogihaasteessa nolon turistiminäni ja avauduin matkablogeihin kohdistuvasta kritiikistä. Oli pakko lähteä taas Puolaan kun lentoliput sai hävyttömän halvalla. Kuun puolessa välissä lopetin koulun ja aloitin työt sekä pääsykokeisiin lukemisen. Halusin niin kovasti vaihtaa alaa. Huhtikuussa pääsykoeurakka jatkui ja pääsiäinen vietettiin Samin kanssa Berliinissä. Arjen kiireet ja paineet johti blogiahdistukseen, jonka koin ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa.
Toukokuussa stressi helpotti ja kevättä alkoi olla rinnassa. Käytiin Samin kanssa ensimmäistä kertaa Oslossa, muuten kaikki aika tuntui menevän töissä. Kesäkuussa sain vihdoin huokaista helpotuksesta kun sain hyväksymiskirjeen Jyväskylän yliopistoon luokanopettajakoulutukseen, mutta samalla Sami sai vakituisen työn Turusta. Seuraava vuosi tullaankin sitten palloilemaan Turun ja Jyväskylän väliä (tätä hehkutin tässä postauksessa) – tosin sain tuolloin tietää jääväni helmikuussa äitiyslomalle, joten suunnitelmat vähän muuttuu senkin osalta entisestään!
Heinäkuussa sain vihdoin päätökseen 5 kuukauden työrupeaman ja aloitin kuukauden kesäloman ennen muuttoa Jyväskylään opiskelemaan. Oon ollut koko heinäkuun täydellisessä lomamoodissa, mikä näkyy myös postaustahdissa. Matkailun osalta tutustuttiin uusiin kotimaisemiin retkeilemällä Turun saaristossa. Elokuussa karattiin Suomen paskaa kesäkeliä karkuun Kreikan Haniaan ja elokuun viimeisestä matkasta kerronkin vasta myöhemmin 🙂
Hassua miten sitä oppii ja kehittyy, vois melkein itkeä tirauttaa kun noita vanhimpia tekstejä lukee. Mitään aivopieruja en kuitenkaan poista, sillä menolla ei nimittäin olis tästä blogista kohta enää mitään jäljellä… 😀 Blogin ulkoasukin on muuttunut alkuajoista melkoisesti, luojan kiitos. Jostainhan sitä pitää aloittaa!
