Otsikon kaunis ajatus on peräisin mun seiskavee pikkusiskolta, se vähän sovelsi tuon ajatuksen alkuperäistä versiota. Tän myötä haluan toivottaa oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille, jopa pelkille pullille♥
Kotiuduttiin eilen illalla Turusta, jossa vietettiin yö Sokos Hotel Hamburger Börsissä. Olin käynyt Turussa ennen tätä vain kerran monta vuotta sitten, joten mikäs sen kivempaa kuin tutustua uuteen paikkaan. Turkulaiset, teillä on kiva kaupunki!
Oli outoa kävellä ympäriinsä vieraassa paikassa yksin, kun Sami oli koko päivän töissä. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut koko päivän ihan yksikseen vieraassa paikassa keskellä ihmisvilinää. Viihdyin itteni seurassa kuitenkin yllättävän hyvin ja sai tehdä just niin kuin itseä huvitti. En kuitenkaan usko, että yksin matkustaminen ulkomaille olis mun juttu. Tulisin pian hulluksi ja alkaisin puhua itelleni, jos ei olis ketään kelle pölistä. Toki yksin matkustamisessa on se hyvä puoli, että olisi helpompaa tutustua uusiin ihmisiin. Ollaanko siellä ruudun toisella puolella yksin matkustamisen puolesta vai vastaan? 
Aamulla suuntasin ensimmäisenä kahvilaan odottelemaan kauppojen aukeamista. Siinä vaiheessa alkoi tulla orpo olo kun puhelin alkoi valittaa akun loppumista. On se ihmeellistä, kun nykypäivänä on vaikeaa olla kaksi minuuttia paikallaan vilkaisematta puhelinta. 
Puhelimen olemassaolo kuitenkin unohtui nopeasti siinä kierrellessä kauppoja. Conssit lähti mukaan -50% alesta, mun on pitänyt ostaa nuo jo vaikka kuinka kauan. Ostin myös hyvänä vaimona suklaata Samille, mutta söin siitä vahingossa puolet. Myös chailatte ja jättiläispähkinäkeksi maistui, vaikka kahviseuraa kaipasinkin. Meinasin jo alkaa puhumaan tuolle keksille. Näin ystävänpäivänä sitä ajattelee, että jotkut on oikeasti yksin koko ajan. Oonko ainoa, jolle tulee paha mieli aina kun näkee jonkun papparaisen syömässä yksin?
Ihmettelin vähän kun yhtäkkiä ympärille alkoi kerääntyä hirveesti ihmisiä. Jäin sitten itekkin oottelemaan, että mitä tässä pitäis tapahtua. Ei käynyt pienessä mielessäkään, et kyseessä oli penkkaripäivä. Tuli kyllä vahvasti mieleen takaumia omasta abipäivästä kahden vuoden takaa. Mihin tää aika menee? Oli vaan vähän eri meininki tuolla kuin Alajärvellä, jossa mä oon penkkariajoni aikanaan ajellut. Oli vain yksi lukio ja yksi rekka ja ajelua oli katsomassa ehkä kourallinen ihmisiä. Ajelun kohokohta oli pysähdys alakoulun pihaan, jossa lapset sekosivat hedelmäkarkeista. Silloin muistelin sitä aikaa, kun ite olin kyseisen koulun pihalla innolla oottamassa abeja. 
Pullateemalla jatketaan. 
Sitten vähän throwbackiä mun parin vuoden takaiseen penkkaripäivään! Tätä nostalgian määrää… 
Sitten takaisin tähän päivään, tai itseasiassa toissapäiväiseen. Samin päästyä töistä lähdettiin kiertelemään kaupunkia ruoka taka-ajatuksena. Löydettiinkin aivan mielettömän hyvää ruokaa ja palvelua sekä vastinetta rahalle ravintola Hiilestä. En ikinä, ikinä oo syönyt niin hyvää juustoburgeria. En oikeesti ikinä. 
Loppuun vielä hotelliselfie. Kiinnostaisko ketään hotelliesittely Sokos Hotel Hamburger Börsistä? Jos ei, niin teen sen silti.
Se oli sellainen #suomiretki se. Yksin retkeily voi olla hetkittäin kivaakin, mutta pidemmän päälle vähän tylsää. Toisaalta, sainpahan kierrellä rauhassa kauppoja ilman Samin hoputtavaa hengitystä niskassa.
Pitäkää kiva ystävänpäivä ja viikonloppu, me juhlistettiin tuota ystävänpäivää jo vähän etuajassa toissa päivänä (:
Pysy kärryillä blogin FB-sivun kautta ja Instagramissakin (@jennavaltari) voi laittaa seuraten (:
8 Comments
Kiva postaus. Turku on musta myös kiva kaupunki, vaikka olen käynyt siellä vain pari kertaa.
Itse olen yksin matkustamisen kannalla. Viihdyn jotenkin hirveän hyvin yksin ja monesti ihmiset ottavat yksin matkustavaan enemmän kontaktia ja silloin tutustuu helposti muihin. Kun taas oman miehen kanssa monet jättää vaan rauhaan, vaikka ei tästäkään mitään haittaa ole ;)… Kotona jos olen yksin, saatan hyvinkin puhela itsekseni, vaikka vähän hävettää myöntää.
Kiitos (: Oon kuullut kaikilta, että Turku on ihana kaupunki, etenkin kesällä. Piti kyllä paikkaansa kaikki puheet, tykkäsin tosi paljon. Mun pitäis vissiin opetella viihtymään paremmin yksin, kai siihenkin vois tottua. Harvemmin kyllä kukaan tulee juttelemaan, jos miehen kanssa kulkee.. Toki turistirysissä ja ärsyttävien kauppiaiden keskellä se on vaan hyvä asia! Kyllä sitä itekkin välillä havahtuu siihen, että höpisee itekseen 😀
Opiskelin Turussa 70-luvulla, joten muistoja löytyy, jos niitä alkaa aivojen sopukoista kaivelemaan.
Matkustan yksin olosuhteiden pakosta (koska mieheni ei suostu lähtemään ulkomaille), mutta oikeastaan mielellään.
Mukava runo! Isäni sanoi äitiäni usein Muruksi. Itse olen melkoinen Pulla. Ehkäpä joskus olen jollekin ollut Muru.
Kiitos kommentista. Mun mies on onneksi yhtä innokas lähtemään kuin mäkin, niin yksin ei tuu sit ikinä lähettyä.
Pikkusiskon suusta kuulee usein tollasia mukavia juttuja (:
Täällä toinen pulla ilmoittautuu!
Terkkuja vaan Perthistä. Markku on 8-17 töissä jokaikinen päivä joten kaupunkiin ja lähiympäristöön tutustuminen tapahtuu käytännössä yksin. Selfietikku on korvaamaton kampe kuvien ottamisten kanssa, mutta tosiaan välillä on vähän samat fiilikset että tekis mieli alkaa puhua lounasannokselleen vaikka Australiassa ihmiset kyllä puhuu vieraillekin 🙂 Kiva Suomiretki sulla! Pitäs minunki enemmän harrastaa noita kaupunkimatkoja Suomessa. Ja kyllä, hotellipostaus kiinnostaa aina!
Oon niin kateellinen kun oot siellä Australiassa, että terkkuja vaan täältä kylmästä Suomesta.
Voi ei, munkin pitää varmaan hommata selfietikku seuraavia yksinäisiä reissuja varten, en varmaan vaan kehtais ottaa sitä esille varsinkaan yksin :D… Ehkä se on eri asia siellä toisella puolella maapalloa, jossa kukaan ei vahingossakaan tunne… Vaikka kyllähän jokasella tuntuu nykyään kyseinen tikku olla, en oo vaan kerennyt oikeen tottua ajatukseen..
Kiva kuulla et hotelliesittely kiinnoistais (:
Mäkin matkustan mieluiten kumppanin kanssa mutta joskus on oikeastaan aika kivaa lähteä tutkimaan uusia paikkoja yksinkin. Viime kesänä oltiin isommalla porukalla Montrealissa ja päivät tuli vietettyä ihmisten ympäröimänä joten yhtenä päivänä oli vaan pakko ottaa omaa aikaa ja lähteä yksin kiertelemään kaupungille. Kävin museossa ja istuskelin puistonpenkeillä. Sen jälkeen jaksoi sitten taas katella muiden naamaa 🙂
Se on kyllä ihan ymmärrettävää jos on kauan ihmisten ympäröimänä ja pitää olla koko ajan hirveän sosiaalinen, että haluaa sitte omaa rauhaakin välillä. Tollasessa tilanteessa nauttisin varmasti mäkin yksin olosta aina välillä (: Yli kolmen päivän reissulle en kuitenkaan lähtis aivan yksin, ellei just ois viettänyt viikon jossain sukulaisten/puolituttujen keskellä tms 😀