Matkabloggaajan kanssa reissaaminen on raivostuttavaa

…Ainakin jos mun siskolta kysytään. Se ei voi sietää sitä, että pysähtelen joka paikkaan kuvailemaan kaikkia roskakorien reunoja ja talojen seiniä ja ties mitä yhtä tähdellistä. Eihän matkasta voi millään nauttia, kun pitää koko ajan olla sormi kameralla laukaisuvalmiudessa ja olla päivittämässä instaa jokaisessa vastaan tulevassa wi-fi -kahvilassa. Puhumattakaan siitä, että väsyneenä hotellihuoneeseen tullessa ei suinkaan saa kaatua sänkyyn tai heittää vaatteita levälleen ympäri huonetta, vaan ensin pitää valokuvata koko huone läpi yksityiskohtineen kuin rikostutkija konsanaan.

Kuvituksena maisemia Egyptin Hurghadasta. 

WP_000417

En varmaan mitenkään pysty selittää tympääntyneelle siskolleni miksi toimin näin, eikai sitä tajuakaan kuin matkabloggaajat itse. Minkä tahansa harrastuksen eteen joutuu näkemään hieman vaivaa, jos haluaa jollain lailla olla tyytyväinen siihen omaan tekemiseen. Voisinhan mä kopsata kaikki kuvat we heart it -sivustolta tai vaan kertoa missä kävin ja miltä siellä näytti – näin voisin nauttia reissusta täysillä.

Kuvien kautta on kuitenkin niin helppo palata muistoihin. Vieläkin harmittaa, kun en vuosien takaisilla matkoillani räpsinyt yhtäkään kuvaa muistoksi. Ajan myötä muistikuvat väkisinkin heikkenee ja lopulta muistan matkasta vain ne tietyt mieleen painuneet kohokohdat. Tästä syystä haluan palata takaisin esimerkiksi Italiaan, koska muistan vaan että upeaa siellä oli, mutta maisemat ja katukuvat on ajan kuluessa pyyhkiytyneet täysin mielestä. Ennen oman blogin perustamista luin säännöllisesti muita matkablogeja ja sain niistä suunnattomasti inspiraatiota ja ideoita omiin matkoihin. Yhtäkkiä tajusin, että kai sitä voisi itsekin jakaa omat vinkit ja käydyt matkakohteet muiden iloksi ja toivottavasti myös avuksi. DSCN1603

Bloggaamisen kautta saa matkavinkkien lisäksi myös uusia tuttavia, kun bloggaajat kommentoivat toisten kirjoituksiin ja vähitellen käyvät toisilleen tutuimmiksi. Mikäs sen parempaa kuin saada tuntea lisää ihmisiä, joilla on samanlainen intohimo matkustamiseen kuin itsellä? Tää myös kehittää kirjoitus- ja valokuvaustaitoja, joissa mullakin olisi vielä paljon opittavaa. Kyllä sitä onneksi huomaa vähän kehittyneensä kun selailee noita aikaisempia postauksia aina blogin perustamisajoista asti…

Ja miksi nyt yleensäkkään päiväkirjoja kirjoitetaan? Tää on niin kuin oma henkilökohtainen päiväkirja, lisättynä vaan kaikilla bloggaamisen tuomilla hyvillä puolilla. Oon muutenkin digikamera-ajoilta asti kuvaillut paljon reissuilla (pitihän matkakuvia saada galtsuun ja viimein myös Facebookkiin), se vaan on mun juttu ja nautin siitä. Eipä enää tarvitse kyllästyttää Fb-kavereita loputtomilla matkakuvilla, kun ne voi jakaa täällä niiden ihmisten nähtäväksi, joita samat aiheet kiinnostaa. DSCN1667

En lähde kieltämään, etteikö matkalta saisi enemmän irti ilman bloggaamista, mutta mun mielestä se on kaikki sen arvoista. Kuvaileminen tulee niin luonnostaan, ettei se millään lailla häiritse – muita kuin matkaseuraa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Previous Post Next Post

22 Comments

  • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 29, 2015 at 19:27

    Buhahaa! 😀 Mun on ehkä näytettävä Markulle. Se saattaa vähän samaistua sun siskoon. Varsinkin tuossa kohdassa kun saavutaan väsyneenä hotelliin eikä saakaan heti levittää tavaroita ja kellahtaa sänkyyn. Kyllä, rikostutkijaksi siinä tuntee itsensä kun syynää onko paikat puhtaat ja pistorasioita oikeassa paikassa :p

    • Reply Journey Diary / Jenna torstai, tammikuu 29, 2015 at 19:44

      Hahah näinpä 😀 Kyllä sitä itekkin tulee kieltämättä välillä kyseenalaistettua tätä hommaa, jos oikeen alkaa asiaa katsomaan valittavan reissukaverin silmin!

  • Reply Katja torstai, tammikuu 29, 2015 at 19:54

    Mielenkiintoista pohdintaa!
    Mullekin blogi on yhdenlainen matkapäiväkirja. Ennen kirjoitin sitä kirjallisesti vihkoon, nykyään se on täällä kuvallisena versiona. Musta on myös ilo jakaa jälkeenpäin kaikkia vinkkejä, mitä sitä itse aina miettii ennen reissua.

    Myös juuri tämä kaikki vuorovaikutus on ollut ihan huikeaa, enkä olis koskaan aloittaessani uskonut kuinka sosiaalista hommaa blogin kirjoittaminen voikaan olla! Ja parastahan on tietenkin se, että on tutustunut ihmisiin, jotka jakaa saman intohimon, matkailun.
    Toivottavasti mekin jossain välissä tavataan ihan kasvotusten jossain päin maailmaa ! : )

    • Reply Journey Diary / Jenna torstai, tammikuu 29, 2015 at 20:07

      Mäkin oon joskus nuorempana kirjotellut juttuja matkoilta, että saa sitten myöhemmin muistella niitä. Ite kans yllätyin täysin tästä miten onkin saanut blogin kautta aikaan keskustelua samanhenkisten ihmisten kans, ihan huippua kyllä (: Olis kyllä ihan mahtavaa tavata ja nähdä millanen ihminen sitä tuttua blogia kirjotteleekaan! (:

  • Reply Jerry / Pako Arjesta torstai, tammikuu 29, 2015 at 19:56

    Hyvä kirjoitus :). Onnekseni parempi puoliskoni on sisustusbloggaaja, joten hänen kuvauskohteensa menevät vielä tarkempiin yksityiskohtiin kuin omani ;).

    • Reply Journey Diary / Jenna torstai, tammikuu 29, 2015 at 20:08

      Kiitos Jerry! (: Hahaha, no ei me matkabloggaajat niin pahoja ollakaan :DD

  • Reply Arja / Haavematkoja torstai, tammikuu 29, 2015 at 19:58

    Musta tuntuu, että kaikki mun viimeaikaiset ja tulevat matkakaverit ajattelee ihan samoin kun sun sisko 🙂 Avomieheni kanssa olin ennen itse aina hiilenä, kun hänen kuvaaminen kesti ja sitä piti tehdä jokaisessa kadunkulmassa. Aika nopeasti blogin pystytettyäni kuitenkin tajusin, että kun ei vielä ole kovin rutinoitunut valokuvaaja, kuvia joutuu ottamaan aika paljon että joukosta löytyy sitten muutama julkaisukelpoinen. Nykyisin pöydän toiselta puolelta kuuluu aina ravintolassa jossain vaiheessa, että olisko ne kuvat jo otettu ja saisko alkaa syömään tätä annosta.

    • Reply Journey Diary / Jenna torstai, tammikuu 29, 2015 at 20:18

      Aattelinkin, ettei mun sisko oo varmasti ainoa matkaseuralainen, joka näin tuntee! 😀 Mutta ymmärrän kyllä miks sellanen kameran kanssa nysväily ärsyttää, ärsyttäis muakin jos en ite olis se joka kuvailee.. Niin totta tuo ravintolassa kuvaaminen! 😀

  • Reply terhi perjantai, tammikuu 30, 2015 at 06:09

    Täyttä asiaa sanasta sanaan. Itsekin pidin pitkään vain omaksi huviksi matkapäiväkirjoja ja kyllästytin ihmiset ympärilläni jatkuvilla matka sitä matka tätä jutuillani. Eiku jälkimmäistä teen vieläkin 😀 Ehkä kuitenkin vähän helpottanut toi läheisten elämä, kun saan osan mun intoiluista purettua blogin kautta.

    • Reply Journey Diary / Jenna perjantai, tammikuu 30, 2015 at 08:05

      Ei munkaan tutut täysin mun matkahorinoilta välty vieläkään haha. Sama homma! 😀

  • Reply Jenna perjantai, tammikuu 30, 2015 at 07:41

    Hehe! Mua kyllä joskus itseänikin ärsyttää tuo wifin perässä roikkuminen. Heti, jos pääsee johonkin kahvilaan, joss on wifi, niin sitä uppoutuu someen eikä havainnoi mitään ympärillä olevaa. Onneks toinen puolisko on melko samanlainen niin ei hänellä kovin pahasti hermot mene 😉 Mä pidän reissuilla muistikirjaa mukana, johon kirjoittelen asioita muistiin. Läppäri jää aina kotiin. 🙂

    Vuorovaikutus tässä hommassa on ihan parasta!

    • Reply Journey Diary / Jenna perjantai, tammikuu 30, 2015 at 08:10

      Joo kyllähän siinä meinaa jäädä ympärillä tapahtuvat asiat huomaamatta, sitä wi-fin perässä juoksemista vois vähän opetella rajoittamaankin! Mullakaan ei ikinä oo ollut läppäriä mukana, mut kaikkeen blogin oheistoimintaan postausten naputtelun lisäksi menee paljon aikaa ja huomiota reissulla. Sehän siitä vielä puuttuiski, jos pitäis vielä illoiksi sulkeutua hotelliin kirjoittamaan postausta ja muokkaamaan kuvia.. 😀

  • Reply Maria perjantai, tammikuu 30, 2015 at 08:28

    Tuo on niin tuttu tilanne meilläkin. Itse räpsin kuvia minkä kerkeen: ”älä vielä laita kassia tohon, älä koske ruokaan vielä, älä nyt mene eteen…” lista on loputon 😉 Mutta luulenpa että mun perhe ja kaverit on jo tottuneet tähän eikä tarvii aina enää erikseen huomauttaa 😉

    • Reply Journey Diary / Jenna perjantai, tammikuu 30, 2015 at 09:29

      Jep! 😀 Onneks Sami on melkeenpä kovempikin pysähtelemään kuvaamaan ku mä, niin meillä ei tuu ongelmia keskenään.. Se on sit eri asia kun lähtee jonkun muun tutun kans reissuun!

  • Reply Annika | travelloverblogi lauantai, tammikuu 31, 2015 at 12:27

    Mun mies kysyy, otatko kuvan, joko sait kuvan, huomasitko tuon, tuosta ehkä voisit kirjoittaa. Hän on kulkenut rinnalla jo niin pitkään ja niin monella reissulla, että lienee tottunut kaikkeen. 🙂

    • Reply Journey Diary / Jenna lauantai, tammikuu 31, 2015 at 17:51

      Mulla sama homma miehen kanssa onneksi! Sami pysähtelee kuvailemaan enemmän kuin mä, joten se oon melkeenpä mä joka ärsyyntyy.. 😀

  • Reply Emmi sunnuntai, helmikuu 1, 2015 at 12:27

    Hehe 😀 Ku yhtä kyytiä pitää olla edustuskelposena ku on kamera naaman eessä heti ensimmäisenä ku herää..

    • Reply Journey Diary / Jenna sunnuntai, helmikuu 1, 2015 at 13:29

      :’D

  • Reply Lotta Watia | Unagidon keskiviikko, helmikuu 11, 2015 at 15:07

    Hyvä kirjoitus! Onneksi mun läheisimmät kannustaa mun bloggaamisharrastusta ja ne kuvat saa ihan rauhassa ottaa siitä hotellihuoneesta. Tarjoutuvat jopa kuvaamaan minua nähtävyyksillä ja vaikkapa lounaalla. 🙂

    • Reply Jenna / Journey Diary keskiviikko, helmikuu 11, 2015 at 17:39

      Kiitos Lotta (: No hyvä sulle, mun läheiset miestä lukuunottamatta onki sitte vähä vaikeampia 😀

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, helmikuu 11, 2015 at 17:37

    Jaoin tämän, vasta nyt, mutta ei kai sen ole väliä 🙂 Facebook-sivullamme http://www.facebook.com/meriharakka.net tuon jotenkin juuri taas kohta alkavan matkamme tunnelmissa, oli tuo otsikkosi niin hieno. Tiedoksesi vaan …

  • Reply Virpi/ Täynnä tie on tarinoita torstai, helmikuu 12, 2015 at 16:56

    Pakko kommentoida, samaistun niin täysin tähän. Kuinka monta kertaa sitä onkaan jopa vähän nolona huikannut matkaseurueelle, että ”hei, pysähdytään vähän, otan tästä kuvan!” 😀 Kuvannut olen aina, matkabloggaamisessa olen vasta untuvikko, mutta onneksi vihdoin tajusin että tälläinen supermukava juttu on olemassa! 😀 Nyt ei tarvitse tylsistyttää facekavereita loputtomilla matkakuvilla omalla seinällään, voi jakaa ne blogissa ja blogin facesivuilla niille joita asia oikeasti kiinnostaa! 🙂

  • Leave a Reply