Kuten huomata saattaa, matkustellaan paljon miehen kanssa kahdestaan. Usein multa kysytään, että miten siedetään toisiamme reissussa ja paljonko me riidellään. Matkan aikana huomaa toisista uusia piirteitä, vaikka yhteiseloa olisikin jo takana. Me harvoin riidellään kotonakaan, mutta joistain asioista tulee väkisinkin matkoilla erimielisyyksiä kun aikataulu on tiukka, sää onkin täysin odotusten vastainen tai suuret suunnitelmat muuten vain kusee.
Kolme sadepäivää viikon rantalomalla ei paljoa naurattanut.
Mä puhun kyllä suuni puhtaaksi, jos jokin asia ei miellytä. Samia lähinnä naurattaa, kun oon raivon partaalla heti jos vaikka tuulee väärään suuntaan tai jos aamukahvi maistuu pahalle (tiedän, first world problems..). Voin vain kuvitella millainen mittelö siitä puhkeais, jos Sami olis samanlainen hermoraunio kuin mä. Samin rauhallisuus tasapainottaa mun raivopäisyyttä ja me ehkä vähän täydennetään toisiamme. 
Sami haluaa koluta kaikki kohteen sotamuseot ja maastopyöräpolut, mä taas makaisin koko päivän aurinkotuolissa tai kiertelisin kaupungilla fiilistelen paikallista elämänmenoa kahvin äärellä. Ihmettelen kuitenkin ihan mielelläni Berliinin DDR-museossa Hitlerin viiksiä kun tiedän, että pian pyhitetään aikaa Hard Rock Cafélle tai KaDeWelle. Onneksi meillä on tosi paljon yhteisiäkin mieltymyksiä reissujen suhteen, joten kummankaan ei tarvitse toista väkisin raahata minnekkään. Tässäkin Sami ihan vapaasta tahdostaan solmii mun kengännauhoja Puolassa hehe.
Tärkeintä on tehdä kompromisseja ja ajatella asiaa vähän toisenkin näkövinkkelistä. Miehen kanssa matkustaminen on tuonut matkusteluun uudenlaista näkökulmaa, kun huomaa, että voi sitä muutakin tehdä kuin mihin on aina tottunut. Meillä on niin samanlainen maku ruoankin suhteen, ettei ruokapaikan takia tarvitse kummankaan mököttää. Tykkään kiinalaisesta kuin hullu puurosta, mutta Samia en saa syömään sushia. Joskus tosin ärsyttää, kun Sami ei suostu käyttämään taksia alle 5 kilometrin matkalla. Sitä sitten kävellään joka paikkaan niin kauan, että varmasti on rakot joka varpaan välissä. Mulla oli Budapestissa korkkarisaappaat ja voi jumaliste koita siinä lemputtaa ne jalassa viiden metrin päässä Samista pitkin vanhankaupungin mukulakivikatuja. Enpä ole sen jälkeen hienostellut kenkieni kans matkoilla, kuomat on ihan ok. 
Tähän asti ollaan vältytty ilman kriisejä, saa nähdä mitä se avioliitto sitten tuo tullessaan (apua, se koittaa jo 9 päivän päästä)! Saatan kiukutella kahta kauheammin kun tiedän, että kyllä tuo silti musta tykkää.
Pysy kärryillä blogin Facebook-sivujen kautta!(-:
by 
14 Comments
Meillä mies on jo oppinut, että mun täytyy saada tasaisin väliajoin ruokaa, muuten muutun äkäpussiksi 😀
Kummasti ne on ne naiset, jotka tuppaa kiukkuilemaan… 😀 Mulla on aivan sama homma, hermot repee heti, jos pitää vähänkin etsiskellä nälkäisenä ruokapaikkaa.
Onhan se harmi, että useat tuntuu riitelevän lomalla entistä enemmän, mutta meillä se menee enemmänkin toisinpäin (vaikka kotonakin nuo riitelyt ovat melko vähäisiä) :). Mutta kyllä, olen itsekin kokenut kerran tai toisenkin, kun parempi osapuoleni hermostuu jostain pienestä asiasta, kuten kovan tuulen takia pilaantuvasta kampauksesta tai kovasta nälästä ;). En tiedä onko sinullakin tuo, kuten aiemmassa kommentissa Hanna sanoi, mutta meilläkin on ihan sama juttu, että minulla on oltava jotain ruokaa mukana, millä voi sitten taltuttaa tuon toisen pinnalle nousevan pienimuotoisen kiukun, kun nälkä yllättää :P.
Hyvä kestävän parisuhteen mitta on lähteä viikoksi jonnekkin aavikon keskelle patikoimaan, siinä näkee toisen todellisen luonteen! Se tuuli on vaan yllätävän pirullinen asia välillä, ainakin naisten mielestä ilmeisesti. 😀 Kylläkyllä, hyvä ruoka ja parempi mieli!
Meillä on niin hyvä parisuhde, etten lähde testaamaan sitä tuollaisella koetuksella xD. Voi olla, että se olisin ensimmäisenä minä, joka raivostuisi, kun poistettaisiin kaikki mukavuudet :P.
Naiset osaavat aina nähdä asiat siinä sopivassa mittakaavassa x).
Haha ehkä parempi niin! 😀
Miks mäkin kuulen tuota miehen suusta, että pitäis vähän koittaa suhteuttaa asioita ennen kun puhkeaa raivoamaan jostain turhasta…
Ihana postaus! Näitä on aina huippuja lukea. Minusta on ihana että avataan myös sitä millaiset fiilikset on matkustaa sen tärkeimmän matkakumppanin kanssa. Teillä vaikuttaa kuitenki hyvin tasapainoiselta menolta yhdessä ja ootkin löytäny kunnon reissukengät käyttöön ettei tarvi taksilla ajella 😀 Olen jo aikaisemmin päättänyt ettei reissulla saa olla korkokenkiä kävelykenkinä. Ne on yleensä VIRHE. Tavallisissakin kengissä tulee jo jalat kipeäksi :p
Markun kanssa on ainakin helppo matkustaa kun meillä on melko samanlaiset mielenkiinnon kohteet enkä mie hirveitä shoppaile 🙂
Kiitän kiitän! Ihan kiva tuua välillä tällästä uutta näkökulmaa esille (: Se oliskin vaikeeta, jos molemmilla olis täysin erilaiset mielenkiinnon kohteet. Kiva kuulla, et tekin kykenette yhteistyöhön matkoilla 😀
Ja kyllä, vääränlaisilla kengillä saa kyllä helposti päivän pilalle!
Ihana postaus. Me ollaan miehen kanssa kyllä sen verran samanlaisia ettei riitoja kovin paljoa tule kun toiveet ja halut on samat matkalla. Jos ja kun riidellään, niin kyllä siihen liittyy tavalla tai toisella joko väsymys tai verensokeri 😉
Kiitän! Ü En kyllä tiiä mitä siitä tulisi, jos olis väsymyksen ja alhaisen verensokerin seurauksesta ite ärsyyntynyt ja sitten olis vielä pienet lapset siinä tinttailemassa… Mutta kiva kuulla, et teilläkin reissut sujuu yhteisymmärryksessä! 😀
On Samilla kyllä kestämistä :D…
Älä ny 😀
At the end, teillä näyttää olevan hyvä meininki ja niin kauan kun pystyy heittämään läppää niin itestään sekä parisuhteen kulmakivistä niin uskon, ettei oo mitään hätää! Reissun päällä stressitaso nousee monestikkin mutta veikkaan että se on vähän joka osoitteessa, tavalla taikka toisella. Monesti noi matkakärhämät on kumminkin tulevaisuutta kattoen hauskoja tarinoita kerrottavaksi. 🙂
Jep, eihän siitä mitään tulis jos ei pystyis nauraa itelleen tai ei tiedostaisi omia niitä vähän paskempiakin puolia.. vielä kun kommunikaatio pelaa, niin eiköhän siinä pitäisi pärjätä.(:
Kyllä sitä tulee vähän liiankin usein jälkeenpäin naurettua (varsinkin Samin mulle…), et miten siinä nyt niin piti kilahtaa turhasta. Noo ainahan nuo kiukutukset puhdistaa ilmaa, eikä jää mitään patoumia kun ilmaisee heti mitä päässä liikkuu 😀