Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Kurkkaus mun Instagramiin

insta[1] Vaasassa viettämässä naisteniltaa kera tikkumakosten [2] Sain houkuteltua siskon Tampereelle syömään Amarillosapuskaa [3] Meidän uus lemppari on Vohvelikahvila, nää on näitä elämän pieniä iloja. Chai kaakao <3 [4] Tallinnan Vanhankaupungin katua 
Hiljattain päivitetty[1] Samin antama 20v. synttärilahja mulle, tykkään!! [2] Näitä mun päähänpistoja… [3] Paras tapa tappaa aikaa on syöminen! Helsingin Vapiano. [4] Shoppailua Tallinnassa 
Hiljattain päivitetty1[1] Peiniteili [2] Sami heittäytyi kodinhengettäreksi ja pyöräytti lihakeiton, oli muuten hyvää ja ruokaa oli moneks päiväks! [3]  Varaan tälläsen meidän häihin, pitää olla kunnon hääsaippuakuplat kun astellaan kirkosta pihalle 😀 Do it big or don’t do it at all… [4] Laiva keikkui, vai olinko se minä? Joka tapauksessa kohti Tallinnaa mennään! 

Instasta mut löytää nimellä @jennammariiia

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Miks on pakko päästä reissuun?

Matkalta kotiin palaaminen on aina mahtavaa. Kuitenkin pari päivää reissun jälkeen iskee levoton olo ja herää kysymys siitä, mitä seuraavaksi. Oon vakuuttunut siitä, että mulla on jonkin sortin matkustusriippuvuus.IMG_2069Mietin vaan, että onkohan tää ihan normaalia? Koko ajan pitäisi olla lentoliput seuraavaan kohteeseen katsottuna – mielellään jo valmiiksi  sähköpostissa varattuna. Joku vois sanoa tän johtuvan siitä, että en vain ole tyytyväinen normaaliin arkeen. Eihän sitä muuten pitäisi koko ajan olla menossa jonnekkin arkea pakoon? Aloin sitten oikeen miettimällä miettimään tätä asiaa ja ajattelin jakaa nää ajatukset täälläkin. Mä ainakin koen olevani ihan tyytyväinen mun arkeen, joten ei tässä nyt siitäkään voi olla kyse. Tykkään kuitenkin arjen rutiineista ja opiskelusta. Pitäähän arjesta ottaa välillä etäisyyttäkin, kaikilla on siihenkin omat tapansa ja mieltymyksensä.

Miks sitten on koko ajan pakollinen tarve matkustaa? 

Arki ei ala tökkiä, kun välillä vaihtaa maisemaa. Joku palkitsee itsensä arjen uurastuksesta esim. ostamalla itselleen luksuslaukun, mutta mulle paras mahdollinen palkinto on uudet matkasuunnitelmat. Matkan suunnittelu on aina melkein yhtä kivaa kuin itse matkalle lähtö. Vähän niinkuin joulun odottaminen on puoli juhlaa. Matkan jälkeen arki tuntuu mukavemmalta ja matkaa odottaessa arjen stressi ei tunnu niin loputtomalta.

Reissumuistot. Matkoilta saa niin paljon muistoja, joita tulee varmasti muisteltua vielä vanhana kurppana keinutuolissa. Ennemmin mummelina eläkepäiviä viettäessäni muistelen tekemiäni reissuja ja paikkoja joissa kävin, kuin jotain luksusmerkkikokoelmaa, joka joskus oli khuul. 

Matkailu avartaa. Tän oon saattanut joskus jossain kuullakin..Kliseinen, mutta mun ajatuksen tiivistävä lause 😀 Reissun päällä oppii aina uusia asioita vieraasta kulttuurista, maasta ja joskus itsestäkin… Lisäksi tietysti paikallisten ruokien maistelu on ihan oma elämyksensä! Kauhee nälkä.. 

Reissun päällä tapaa ihmisiä ja kulee monenlaisia tarinoita. Monet reissut muistaa parhaiten siellä tapaamista ihmisistä ja heidän jakamista kokemuksista ja jutuista. Jos jossain paikassa on tavannut mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, jää koko paikasta hyvä yleisvaikutelma usein päällimmäisenä mieleen. Joskus tuntuu, että Suomessa ei osata samalla tavalla olla  onnellisia siitä mitä on, vaan valitetaan aina siitä, mitä ei ole tai mikä on väärin. 

Kielitaito & yleistieto kehittyy. Onhan se nyt selvä, että mitä enemmän vierasta kieltä käyttää ja kuulee, sitä enemmän kielitaito kehittyy. Matkustellessa oppii myös näkemään asioita eri näkökulmista. 

Oppii arvostamaan Suomea enemmän. Monesti matkoilla tulee mietittyä, että luojan kiitos olen syntynyt Suomeen. Täällä on hyvä asua, viranomaisiin voi luottaa, sosiaalihuolto pelaa, lapset saa laadukasta koulutusta jne… Lisäksi vuodenaikojen vaihtelua ja erilaisuutta on oppinut arvostamaan. Tietenkin jokaisessa maassa on epäkohtansa, mutta päällisin puolin oon tosi tyytyväinen asumiseen Suomessa. IMG_2234 Matkustelu nyt vaan on kaikin puolin mukavaa, tarviiko sitä toisaalta kenellekään asiaa ymmärtämättömälle todistella..? Mietin myös sitä, että turtuuko matkusteluun siinä vaiheessa, kun matkuskilometrejä on kertynyt järjetön määrä? Ite kuvittelisin, että vaikka oisin käynyt kaikissa maailman kolkissa, säilyisi mielenkiinto yhä. Voihan olla niin, että jossain vaiheessa tulee se piste, että perinteiset rantalomat ei tunnu enää millekkään ja on pakko lähteä jollekkin extremereissulle majoittumaan aboriginaaliperheeseen tai kiivetä Kilimanjarolle paljain jaloin, jotta matkasta saisi jotain irti.. Onneks 99% tästä pallosta on vielä tutkimatta, joten tälläsiä mun ei tarvi vielä murehtia (:

Onko muilla matkafriikeillä samanmoisia mietteitä?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tallinna kuudessa tunnissa

Herätyskello soi 4.30. Sitten vaan vaatteet niskaan ja auton nokka kohti Helsinkiä. Kerettiin just ja just kaikista viimesimäpinä matkustajina siskon kans laivaan, joka lähti 7.30… Jos oltais 2 minuuttia myöhemmin tultu juosten paikalle, oltais saatu vilkuttaa laivalle heipat.. Kyseessä oli siis päiväristeily ja maissaoloaikaa oli sen 6-7 tuntia. Aikasemmasta viisaampina oltiin jo tuntia ennen satamassa oottelemassa takasin lähtöä… Koska vihaan myöhästelyä.

Koska tultiin viimesinä laivaan, ei ollut toivoakaan istumapaikoista. Parin tunnin laivamatka meni kuitenkin aika nopeesti siinä kauppoja kierrellessä ja kannella keikkuessa. tallinnatallinna1IMG_2024Saavuttiin maihin puoli 10 ja suunnattiin samantien kaupoille. Shoppailu on aika olennainen osa Tallinnan reissuja… Ite ostin housut ja paidan ja tiettyjä elintarvikkeita. 😀tallinna3tallinnnanaanKauppojen kiertelyn jälkeen syömään, minnekkäs muualle kuin Vapianoon! Kyllä noilla Viron hinnoilla kelpaa syödä mahansa täyteen… Suomessa olis jäänyt jälkkäri ottamatta, mutta vähän päälle 3 euron hinnalla ei voinut jättää välistä. Vapianon sapuskat ei petä!tallinnnanaKun pakolliset shoppailut oli suoritettu, lähdettiin käppäilemään Vanhaankaunkiin. Tallinnassa ei hirveästi joulun tulo näkynyt, lukuunottamatta vasta rakenteilla ollutta joulutoria. Onkohan joulu sitten vaan niin paljon kaupallisempi juhla Suomessa, kun tänne on jouluvalot ja kuuset rantautuneet jo lokakuun puolella? tallinnanatallinnana1tallinna2IMG_2219tallinnana2tallinnana3tallinnana4tallinnana5BlogimatskuuSiinäpä se aika vierähti shoppaillessa, Vanhaakaupunkia kierrellessä ja syödessä. Oli kiva reissu, vaikka oltiinkin ihan kuolleita väsymyksestä! Muutaman tunnin yöunilla tuntu päivä aikas raskaalta.. Puoli 7 illalla oltiin takas Helsingissä, siitä sitten vielä ajaminen Tampereelle. Yllätettiin kuitenkin ittemme ja lähettiin vielä baariin kotiin päästyä. Siinä vierähtikin koko vuorokausi hereillä, voin kertoa et nyt ainakin väsyttää… 

Tää ei jostain syystä joitakin huolinut kuvia yksittäisinä, joten laitoin sitten kaikki kollaasiksi… 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Millanen matkustelija oon?

Mun pitäisi tällä hetkellä tehdä kaikkea muuta paitsi hölöttää täällä blogissa. Oon kuitenkin perusluonteeltani laiska, joten tenttiin lukemisen, hääjärjestelyistä stressaamisen ja tiskivuoren kanssa tappelemisen sijaan aion keskittyä pohtimaan mun matkustamista ja asioita siihen liittyen. Tajusin etten oo vielä näitä asioita blogissa kertonutkaan! Saatte ainakin vähän käsitystä siitä, minkälainen vastuunpakoilija täällä kirjottelee. WP_006000

Matkustin ekan kerran ulkomaille  varmaan 10-vuotiaana porukoiden kanssa, se oli vaan nopea laivakäynti Tukholmassa. Perheen kanssa en oo muualla Suomen rajojen ulkopuolella käynyt ollenkaan ja matkustaminen etelään tuntui tuolloin pienenä ihan utopistiselta ja ajattelin sen maksavankin miljoonia. Yhtenä päivänä äiti ilmoitti, et nyt minä ja mun pikkusisko lähdetään sukulaisten kanssa Turkin Alanyaan lomalle, taisin olla tuolloin 11-vuotias. Monet mun sukulaisista ja kavereista on ollut kovia reissaajia, niin oon aina jotenkin soluttautunut niiden matkalaukkuun mukaan 😀 Tuttujen kanssa on kierretty Italiaa ristiin rastiin kahden viikon ajan,  kaverin porukoiden kanssa on käyty Itävallassa kuokkimassa tuttavan tuttavien häissä ja siinä sivussa tuli käytyä myös Sveitsissä. Äiti on hyvin onnistunut delegoimaan nää hommat muille – lapsille vaan matkalaukku olalle ja heihei nähään viikon päästä! Harmi, kun noista reissuista ei oo ainuttakaan kuvaa, olikohan digikameroitakaan edes keksitty vielä….

15-vuotiaana sain mahdollisuuden lähteä ekaa kertaa yksin reissuun, kolmeksi viikoksi kielikurssille Brightoniin. Kielikurssin aikana saatiin mennä ja tulla vapaasti ja reissun aikana opin matkustamaankin itsenäisemmin. Tätä aiemmin Lontoossa eksyminen olis varmaan ollut kovempi paikka… Taidettiin olla 16-vuotiaita, kun lähdettiin parin kaverin kanssa Rhodokselle äkkilähdöllä ja siinä viimeistään tajusin, miten helppoa matkustaminen on. 18-vuotta täytettyä ei tarvinnut enää lähetellä vanhempien lupalappuja hotelleille, mikä teki siitä vieläkin helpompaa. Matkaseuran löytäminen oli ainainen ongelma, eipä jää reissulle lähtö enää siitäkään kiinni! Vielä kun raha kasvaisi vaikka tuossa meidän gutipuussa niin oltaisi kierretty jo maailma monta kertaa ympäri.  DSCN1642

Näin nopeasti lyhyen matikan välttävällä arvosanalla suorittaneena sormilla laskin, että oon käynyt 12 eri maassa. Joissakin maissa useamman kerran. Oon aina halunnut asua ulkomaille edes hetken aikaa, toivottavasti tääkin toive joskus toteutuu! Myös joku parin kuukauden tai useamman viikon reissu on käynyt monta kertaa mielessä, pistäis vaan kämpän pois ja lähtis! Maailmanympärysmatka+vuokranmaksu on vaan tosi sujuva yhtälö meille opintotuen varassa selviytyjille…

Mua ärsyttää kun kysytään, että mitä ilman et lähtisi matkalle. En osaa vastata siihen kysymykseen 😀 No miten olis passi, puhelin, laturi, hammasharja, rahat, kamera, kaappikello, positiivinen elämänasenne ja mikroaaltouuni. Ei mulla kai sitten oo mitään normaalista poikkeavaa, mitä ilman en lähtis minnekkään… WP_20131110_014

WP_20131110_006

Jos vaikka jatkan vastaamalla näihin perus kliseisiin kysymyksiin mitä yleensä kysellään!

Parasta ruokaa oon saanut Italiasta, mitään outoa ruokaa en oo suostunut ikinä maistamaan. Miks kiusata itteään syömällä jotain kakkaa. 😀 Ikinä en oo tullut reissuilla ryöstetyksi tai muuta vakavampaa, kaikki on menny oikeastaan aina niinkuin on pitänytkin. Se voi auttaa asiaa, et oon aika vainoharhanen, esim. pidän vilkkaalla kadulla laukustani kynsin ja hampain kiinni ja en jää juttelemaan mukavia jokaselle vastaantulijalle. Oon joskus kattonut dokumentin ammattitaskuvarkaista, ihme taikureita!

Pahin läheltäpiti-tilanne tapahtui Egyptissä; kuviteltiin pääsevämme pimeällä taksilla nopeiten iltamyöhällä hotellille, mutta päästinkin vaan puoleen matkaan. Hypättiin risteyksessä autosta pihalle, koska tää ystävällinen kaapin kokoinen taksikuski alko vaatia rahaa vähän enemmän kuin sen 15 egyptin puntaa. Jos oisin yksin ollut ilman Samia, niin olisin varmaan vaan antanu kiltisti kaikki rahat ja arvoesineet 😀 Tässäkään ei mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan, kuski vaan jäi ilman mitään korvausta. Oonkohan päässyt liian helpolla.. Kuulisin mielelläni, että minkälaisia ongelmatilanteita muilla on tullut vastaan ja että onko joku muukin tällänen vainoharhanen (:526760_3791649078249_127443893_n

Siinä nyt joitakin juttuja mitä mieleen juolahti!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather