Aika usein tulee käytyä Keskisen Vesan kyläkaupassa kun käydään porukoiden luona Pohjanmaalla – niin myös tänään.  Oli kyllä vuoden suurimman kulutusjuhlan tuntua, Joulumaat ja kaikki! Yleensä mua on ärsyttänyt joulun kaupallisuus ja kauhea hässäkkä sen ympärillä, mutta tällä kertaa tykkäsin kierrellä kaiken sen tilpehöörän keskellä metsästämässä nenätonttuja. Ei oo luntakaan, niin on se nyt kiva että edes jossakin näkyy joulu. Kuvat on puhelimella otettuja, koska en tosiaan kuvitellut etukäteen innostuvani kuvaamaan tuolla. Tuli kuitenkin niin mieletön joulufiilis, etten voinu vastustaa…Ei tarvinnut montaakaan vaatekappaletta ja nenätonttua laittaa ostoskoriin, niin kassalla yhteisumma hipoi jo satasta… Tän takia en liikoja shoppaile 😀 Tuuri on aina ollut paikka, jossa on kersana käyty kerran kuussa tuhlaamassa viikkorahat. Nyt kun on Tampereella asunut niin on kyllä huomannut, että tuolla tosiaan on halvempaa. Muutenkin osaa katsoa koko paikkaa uusin silmin… Onhan toi nyt eksoottista. Yllätyin kyllä silti aina uudestaan kun joku Tampereelta tai muualta isolta kirkolta sanoo menevänsä Tuuriin…
Jos nyt alkais pikkuhiljaa olemaan joulushoppailut shoppailtu. Kehitän itelleni aika kauheen ongelman joululahjojen metsästyksessä, tänä vuonna aattelin olla ajoissa asialla. Tuo suklaan määrä on kyllä jotain aivan järkyttävää 😀 Ihan niinkuin sitä sais vaan kerran vuodessa. Mutta mikäs minä oon sanomaan, yhtälailla itekkin raahasin tuolta muutaman suklaatirasian…  Kai ne riittää siihen asti kun tulee taas kuukauden päästä käytyä kyläkaupassa.

Tällästä trooppista matkantekoa tällä kertaa. Mitäs mieltä te muut ootte joulun kaupallisuudesta? 

Viime aikoina on ollut jonkin verran keskustelua blogien profiloitumisesta tiettyyn kategoriaan ja sen merkityksestä blogin kiinnostavuuteen. Myös blogin sisällön ulkonäkö ja bloggaajan kirjoitustyyli ovat avainsanoja blogin menestymiseen. Oon jo aiemmassa postauksessa mietiskellyt sitä, millainen on hyvä matkablogi. Kuitenkin london and beyond -blogin Leena-Marin mietteet oman bloginsa profiloitumisesta sekä TÄMÄ MATKA-blogin Annan postaus Sopiiko blogisi blogiyhteistyöhön? sai mut miettimään enemmän tätä juttua.

Miten määrittelen mun blogin? Millaisille lukijoille tätä suuntaan? En oo aiemmin ees miettinyt muuta, kuin että tää on matkablogi. Vasta kolme kuukautta bloganneena ei ole hirveästi tullut mietittyä mihin suuntaan haluan tätä blogia viedä. Enhän voi kuitenkaan pelkkiä reissupostauksia tehdä, siinä tapauksessa vuoden postaukset voisi luultavasti laskea yhden käden sormilla. Reissupostausten lisäksi oon kertonut ihan vaan kuulumisista ja hypettänyt tulevia matkoja. Itselle ajankohtaisista asioista olisi luontevaa kirjoittaa ja oonkin pariin kertaan miettinyt, miten paljon esim. tuleviin häihin liittyviä asioita voisi valottaa täällä bloginkin puolella. Oon päätynyt käsittelemään häitä pelkästään häämatkan osalta, koska täähän on matkablogi. Jos taas vaikka asuisin ulkomailla, voisin kuvitella kirjoittavani laajemmin ihan perusarjesta ja muustakin elämästä. Mutta koska asun Suomessa, tälläset postaukset luokittelisi mut johonkin lifestyle -lokeroon. Blogin aloittaminen oli helppoa, kun tiedostot pursusi reissukuvia odottamassa paikkaa jonne ne voisi tunkea. Ensimmäiset parikymmentä postausta onkin päiväkirjamaista reissuhöpötystä. Kun kuvat loppuivat, loppui myös postausaiheet; aloin kirjottaa muista matkustamisen ympärillä pyörivistä asioista, hieman itsestäni matkustelijana sekä bucketlistiä unelmakohteista. Problem solved. Pikkuhiljaa alkaa selkiytyä itsellekin tää blogin luonne – tällä hetkellä kuvailisin tätä opiskelijapariskunnan matkapäiväkirjaksi, jossa reissujen muistelemisen lisäksi odotetaan ja suunnitellaan innolla tulevia matkoja sekä haaveillaan tulevaisuudesta. En oikein enempää osaa kohdelukijakuntaa rajata, koska meillä ei ole mitään tiettyä tyyliä matkustaa. Välillä mennään niin vähällä rahalla kuin mahdollista  ja joihinkin reissuihin on säästetty sitä varten, että ei tarvitse liikoja pihistellä. Yleensä uudessa kohteessa kierrellään niinku päättömät kanat ymäriinsä, eikä matkoja yhdistä mikään tietty teema kuten esim. ruoka tai muu aktiviteetti.

Mä oon ainoastaan äänessä, mutta useat kuvat on Samin ottamia ja matkat pääasiassa yhdessä tehtyjä. Voisin kai kirjoittaa vähän enemmänkin meistä pariskuntana kuin vain sen missä ollaan käyty? En oo itsestäni tai meistä kertonut täällä oikeen mitään, tuli vaan mieleen….

Kaikki mielipiteet ja suositukset tässä blogissa on aitoja. En ikinä suosittelisi blogiyhteistyönä mitään tuotetta tms., jota en oikeasti mieltäisi hyväksi tai ostamisen arvoiseksi. Matkablogeissa mun mielenkiinnon herättää hyvälaatuiset, selkeät ja isot kuvat sekä persoonallinen kirjoitustyyli. Mielenkiinto säilyy, jos bloggaajaa oppii myös tuntemaan postausten myötä. On paljon helppoa luottaa ”tutun” bloggaajan sanomisiin.

Jaa a, enpä nyt tiedä löysinkö sitä just sopivaa lokeroa tälle blogille tän pohdinnankaan jälkeen… Osaan sanoa mitä tää blogi ei ole, mutta en sitä mitä tää on.  Eiköhän se tässä matkan varrella vielä selviä! 😀

Eipä tässä. Hyvää viikonlopun jatkoa ja joulun odotusta (<3) sinne ruudun toiselle puolelle! 

Joulu tulee päiväkotiinkin! Oon ollu tuolla marraskuun ajan harjottelussa, ens viikolla sitte taas kuluttamaan koulun penkkiä. Ei kuitenkaan pitkäks aikaa, koska sitten pian alkaakin se kauan odotettu joululoma! Jos sais vähän sitä joulutunnelmaa ees sisälle kun pihalta sitä on vaikea repiä tuosta vesisateesta. Ei joulu oo mitään ilman lunta! Kunhan tammikuussa ei tarvis ottaa talvihääpotrettia loskan keskellä.. Meillä tuo joululoma vähän venähtää, kun lähetään Dubaihin vielä viikoks siinä kun muut on jo palaillu normaaliin arkeen… Haittaakse?
On kyllä niin paljon kaikkea mahtavaa tiedossa seuraavien kuukausien aikana! Joulu, uusivuosi, häät, häämatka…. Mutta mitäs kaiken tän jälkeen? Tuntuu varmasti oudolta sitten kun kaikki mitä tässä on niin kauan oottanu niin onkin silmän räpäyksessä ohi.. Ei auta kun alkaa suunnittelemaan seuraavia juttuja, mitä oottaa!

Tossa mietiskeltiin, että ei olis yhtään pöllömpi idea vaihtaa maisemaa vähän pidemmäks aikaa. Se ei kuitenkaan nyt onnistu tän hetkisen elämäntilanteen takia, mutta vuoden tai parin päästä se vois olla ihan mahollista. Niin miks ei? Unelmat on tehty toteuttamista varten! Working Holiday -viisumihakemus vaan vetämään ja vihannesfarmille Australiaan tai Uusi-Seelantiin! Apua, ollaan tuolla varmaan nopeampaa kun arvataankaan….

Hypetyskuvat: we<3it.