Mikä kulttuurishokki?

Voisin avautua melkeen kolmen vuoden takaisesta Egyptin reissusta, joka oli muuten meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka! Nähtiin telkkarissa mainos MTV:n lomahakupalvelusta ja mulla oli siinä läppäri sylissä ja menin sitten huvikseen kyseiselle sivustolle. Hetki siinä ihmeteltiin erilaisia pakettimatkoja ja seuraavassa hetkessä oltiinkin jo tulostettu lentoliput ja hotellivarauslomakkeet. Me ei oltu ennen tätä edes koskaan ajateltu matkustelua. Ei olla ollenkaan mainonnan uhreja tai mitään 🙂 Meistä kumpikaan ei ollut käynyt Euroopan ulkopuolella ja mäkin ajattelin Egyptin olevan lähinnä Turkin kaltainen matkakohde…

 Matkalle lähdettiin siis marraskuussa 2012. Lento Finnairilla kesti noin 5 tuntia ja perillä Hurghadan lentokentällä oltiin myöhään illalla. Matkan hinta oli noin 500e/hlö sisältäen lennot ja viikon neljän tähden hotellissa. Naamat venähti, kun päästiin väsyneinä lentokentän aulaan jonottamaan maihinnousukorttien täyttämistä ja siitä edelleen pääsyä tarkastusten läpi pihalle tuskaisen kuumasta ja hikisestä aulasta neljännesmiljoonan muun turistin mukana. Jonoja varten ei ollut minkäänlaisia ”viitoitusteitä” tai aitoja, joten ihmiset rynni kyynärpäätekniikalla sen epämääräisen ihmismassan läpi hakemaan noita keltasia pieniä kortteja yhdeltä pieneltä pisteeltä, jossa virkailija niitä jakoi. Joka puolella näkyi miehiä heiluttamassa VIP -kylttejä, eli he päästivät ihmisiä tämän niinsanotun jonon ohi 10 euron korvausta vastaan. Oli kyllä houkutteleva tarjous, mutta turvauduttiin kuitenkin vaan kyynärpäihin 😀 Olis mielenkiinnosta kuulla onko muilla samanlaisia kokemuksia Hurghadan tai ylipäätään Egyptin lentokentistä, että oliko tää vaan joku poikkeustilanne? 😀 Päästiin kuitenkin jossain vaiheessa uloskin lentokentältä (joka oli muuten puoliksi teltta, oli siinäkin ihmeteltävää) ja loppu sujuikin helpommin kun vastassa oli Tjäreborgin oppaita ja bussikuljetus hotellille. Bussimatkalla vuoronperään ihailtiin ja kauhisteltiin maisemia ja valmistauduttiin jo kohtaamaan kuolemakin, kiitos paikallasten liikennesääntöjen tai itseasiassa niiden puuttumisen. Kävi sääliksi noita dromedaareja joita näkyi paljon kaatopaikkaa muistuttavilla aidatuilla alueilla 🙁Selvittiin kuitenkin bussimatkasta (rennosti vaan yksisuuntaisella väärään suuntaan vastaantulevia autoja väistellen torviea huudattaen..) ja päästiin vihdoin hotellille. Tuosta liikennekulttuurista vielä sen verran, että useat tiet oli yksisuuntaisia ja ylinopeussakkona oli aina sama summa – ajettiin sitten seitsämääkymppiä tai sataakahtakymppiä 60km/h alueella. Saatiin myös kuulla matkaoppaalta paikallisesta autokoulukäytännöistä: ”inssissä” ajokorttiluvan hyväksymiseen riitti ajotaidonnäyte, jossa ajettiin ensin kadun päähän ja sitten peruutettiin samaa tietä pitkin takaisin lähtöruutuun. Pappa betalar -tilanteissa ei ajonäytteitä edes tarvittu, rahat vaan tiskiin ja kruisailemaan 😀 Kuvan aasi ei liity tapaukseen.

 

Hotellin kirjautumisen jälkeen sulttaanin näköiseksi pukeutunut mies (josta en valitettavasti löydä kuvallisia todisteita) toivotti meidät iloisesti tervetulleiksi, nappasi molempien jättilaukut ja viittoi että this way this way my friend. Oli aika typerä olo kun hän hampaat irvessä raahasi molempien laukkuja portaita ylös, oltaisiinhan me voitu ne itsekin kantaa. Päästiin huoneeseen ja mies jäi oven suuhun oottamaan, hetken päästä vasta tajuttiin että tippiähän se oli vailla. Ei oltu ihan tuossa vaiheessa totuttu tuohon tippikulttuuriin ja tuollahan kaikki oli all about tippi 😀 Mennessä hotellin rannalle hello my friend -mies nappasi pyyhkeet meidän kainalosta kysymättä mitään ja lähti viilettämään niiden kanssa merelle päin ja asetteli pyyhkeet lopulta hänen mielestä sopiviin aurinkotuoleihin. Sitten tietenkin käsi ojossa tippiä varten. Sami jätti kerran hotellihuoneen pöydälle kasan kolikoita (egyptin puntia) ja takasin huoneeseen tullessa siivooja oli taiteillut pyyhkeistä kaikennäkösiä teoksia sängylle ja ympäri huonetta – vessanpöntön kannen päälläkin oli joku pyyhkeestä kyhätty kukkaishärpäke 😀 Myöhemmin saatiin tietää, että kyseinen summa noita kolikoita oli suurinpiirtein tän siivoojan kuukauden palkka. Hotellin alue ja ranta, periaatteessa kaikki turisteille tarkoitetut paikat, oli tosi kauniisti laitetut. Tuo rantakatu ja puisto vaan jatkui ja jatkui rantaa pitkin hotellilta hotellille ja koko ajan oli joku puutarhuri häärimässä jonkin kukkapuskan kimpussa. Hotellialue oli tosi vehreä ja täynnä kasveja, mitä ei sitten muualla paljoa näkynyt. Ensimmäisenä iltana väsyneenä edellisyön valvomisen jäljiltä päätettiin lähtee kuitenkin katsomaan vähän hotellin aluetta ja lähellä olevia bazaarikauppoja. Ihmeteltiin ensin, kun turisteja tai ylipäätään muita ihmisiä, kauppiaita lukuunottamatta, ei näkynyt missään. Astuttiin hotellin ulkopuolelta kadulle, niin joka ikinen kauppias kadun kauppojen varsilta yhtäkkiä pölähti meidän luokse ja alkoi huutelemaan näitä perinteisiä ”special price only for you” ja ”I have only the best copies, you come and see”. Ne kauppiaat oikeen vyöry sieltä tulemaan! Ei muuta kun heittää siinä  äkkiä ugandat ja takasin hotellille :’D Saatiin kuitenkin ostettua vesipullo, mutta koska egyptian pound ei ollu ihan vielä tuttu juttu niin tajuttiin hotellihuoneessa et maksettiin siitä vedestä ainakin kolmenkertainen hinta. Siinä sitten tuumattiin, että mehän ei lähdetä enää mihinkään tästä huoneesta. Kuvassa meidän hotelli kadulta päin katsottuna.

 

Että tällänen esivaikutelma Egyptistä meillä 😀 Onneksi noihin kulttuurieroihin tottui aika nopeaa. Nyrkkisääntönä meillä oli tuolla toreilla tinkiessä se, että 70% hinnasta pois on sopiva summa. Eka päivä oli kieltämättä järkyttävä, mutta loppuloma oli aivan huikee! Siitä voisinkin kertoilla lisää myöhemmin (: