Savojärven kierros Kurjenrahkan kansallispuistossa on aina yhtä kiva reitti vuodenajasta riippumatta. Kuhankuonon reitistöistä Savojärven kierros lienee suosituin, mikä ei ole mikään ihme – reitti mukailee pitkälti kaunista Savojärveä, mutta suuri osa reitistä halkoo monimuotoisia suoalueita. Noin kuuden kilometrin mittainen rengasreitti on pääosin sen verran helppokulkuinen, että reitti sopii monentasoiselle liikkujalle ja kuntoilijalle, ja lisäksi pitkospuut helpottavat suoalueiden ylitystä. Kauniit suoalueet, vehreät metsät ja laavut houkuttelevatkin retkeilijöitä ympäri vuoden tutustumaan varsinaissuomalaiseen luontoon.
Olen käynyt Savojärven kierroksella eri vuodenaikoina ja useampaan otteeseen – blogissani olen kirjoittanut reitistä keväällä 2019 ja syksyllä 2020 – ja aina reitillä on ollut kuhinaa. Siksi olikin aikamoinen positiivinen yllätys, kun vappuviikonlopun lauantaina ei ollut kuin muutama seurue liikenteessä. Emme ole koskaan saaneet olla Savojärven kierroksella niin rauhassa kuin nyt! Oli nautinnollista, kun ei jatkuvasti tarvinnut poiketa pitkospuilta suohon, vaan saimme kulkea omaan tahtiin, ihan omassa rauhassa, hiljaisuudessa. On toki hyvä juttu, että Savojärven kierros houkuttelee ihmisiä luontoon, mutta välillä on vaan taivaallista saada ladattua akut keskellä suota ilman muuta ääntä kuin luontoäiti, joka kertoo tarinoitaan.
Se tunne, kun saa vain hetkeksi pysähtyä ihailemaan suota ja hiljaisuuden rikkoo vain ja ainoastaan kevyt tuulen humina. Soon kuulkaas juntin mielestä paras rentoutumiskeino se. Tai kotituntureilla on toki oma hohtonsa, mutta mie kelpuutan myös varsinaissuomalaisen suomaiseman!
Lähdimme liikkeelle Kurjenportilta, johon on rakennettu todella tilava parkkipaikka-alue (minusta siihen mahtuu ainakin viisi miljoonaa autoa). Tästä myös Fölin kyydissä tulevat retkeilijät pääsevät kohti Savojärveä; Fölin bussit kulkevat reitistölle koko kesäkauden, ja pitkään autottomana eläneenä kokemusasiantuntijana voin kertoa, että aivan helposti ja nopeasti bussinkin kyydissä pääsee Kurjenrahkan kansallispuistoon. Halutessaan Savojärven kierrokselle voi lähteä myös Kurjenpesältä tai järven toiselta puolelta Rantapihalta, jonka pihapiiristä löytyy kesäaikaan toimiva kioski. Juomavettä voi tankata niin Kurjenpesän kuin Rantapihan alueilla, ja lisäksi telttailu on molemmissa paikoissa sallittua.
Sääennusteet povasivat ailahtelevaa, kylmää ja sateista ilmaa, kun ehtaan vappuun toki kuuluu, mutta ulkoilun kannalta olosuhteet osoittautuivat lähes täydellisiksi tai ainakin meidän poppoomme mielestä justiinsa sopiviksi. Hetkittäin järven rannalla evästauon aikana tuuli niin voimakkaasti, että spanielin korvat lerpattivat villisti tuulen mukana, mutta kylmä ei päässyt hönkimään luihin ja ytimiin asti. Soiden läpi talsiessamme meinasi villapaita olla jopa liikaa. Tosin minulla on vähän henkilökohtaisia ongelmia lämmön sietämisen suhteen, mutta todennäköisesti ketään ei kiinnosta lukea miljoonatta kertaa, että tykkään kylmästä ja talvesta.
En ole tainnut koskaan nähdä Savojärven aaltoja niin tuimina; olimme tähän asti nähneet Savojärven lepäilevän peilityynenä tai laineiden vain kevyesti lipuvan rantoja kohti, mutta nyt oli aallokolla selvästi tekemisen meininki. Järven väri vaihteli kirkkaansinisestä harmaaseen, kaunista!
Spanielilla oli taas neliveto päällä. Neiti polskahteli välillä suossa niin että vain lätinä kuului, ja tietenkin tassuja piti uittaa mahdollisimman mutaisissa mutavelleissä. Kovasti olisi spanielin tehnyt mieli käydä pulahtamassa Savojärvessä, tosin tuulen rantaan heittämät aallot eivät innostaneet hurttaa.
Meillä ei ollut minkään valtakunnan kiire yhtään mihinkään, joten pysähdyimme hetkeksi nauttimaan termariteet. Fazerin pähkinäsuklaa, joka on ehkä suosikkisuklaani, on saanut vakavasti otettavan kilpailijan: saman valmistajan keksisuklaa osui ja upposi ainakin retkieväänä. Puuskittaisen tuulen huohottaessa niskaan kuin ärsyyntynyt spanieli konsanaan suklaa maistui erityisen hyvältä!
Jos joku ei ole vielä ehtinyt käydä Savojärven kierroksella, nyt on erinomainen aika piipahtaa polulla! Meillä meni tällä kertaa ehkä parisen tuntia kiertää Savojärvi, ja mukaan lasken termaritauon (ja hetkittäiset spanielisekoilut, kun piskiä sai maanitella mutavellistä eteenpäin). Reitti ei ole todellakaan vaativa, ja sen kulkee suhteellisen nopeasti niin halutessaan. Kannattaa silti varata aikaa maisemien ihailuun ja sesonkiaikana myös siihen, että ruuhkaa voi olla.
Lisää Savojärven kierroksesta: