Jokivarresta

Me menimme naimisiin! Merimies sanoi ”ja”, mie sanoin ”tahdon”.

Häämme olivat aivan ihanat. Olin kuullut useammalta rouvautuneelta taholta, että oma hääpäivä tulee olemaan yksi koko elämän parhaimmista päivistä, joten hääparin tulisi nauttia päivästä ja ihanista hetkistä. En kuitenkaan osannut varautua, kuinka tunteikas päivä olisi. Meidän hääpäivämme oli onnellinen, tunnelmallinen, lämminhenkinen, kaunis ja upea!

Kirjasin muutama kuukausi sitten blogiini toiveita häistämme, ja täytyy sanoa, että häät onnistuivat paremmin kuin uskalsin toivoa. (Hääaiheiset blogitekstit löytyvät täältä.)

Muutama mutka matkaan tuli – häitä edeltävänä viikkona ja hääaamunakin vielä tuli peruutuksia, eivätkä läheskään kaikki vieraamme päässeet mukaan. Myös hääbändi muuttui sairastumisen vuoksi eri kokoonpanoksi – suuri kiitos alkuperäiselle kokoonpanolle, joka sai viime tingassa järkättyä meille hääbändin, että saimme elävää musiikkia juhliimme. Mutta nämä ovat loppujen lopuksi mitättömiä asioita, sillä tärkeintä on se, että saimme toisemme – ja rakkaat ihmiset koottua samaan tilaan.

Pyhän Katariinan kirkko

Vihkikirkkomme oli Pyhän Katariinan kirkko Nummen kaupunginosassa. Keskiaikainen kirkko on historianörttien mielestä kerrassaan upea, ja myös sopivan intiimi ja tunnelmallinen, sillä emme missään vaiheessa halunneet suurta kirkkoa, jossa vain kaikuisi ja penkkirivit olisivat tyhjinä. Vihkitilaisuus oli kaksikielinen, ja kaikki meni loistavasti – pappi piti koskettavan ja myös sopivan hauskan puheen, josta tunnistimme toisemme.

Villa Bella Vista hääpaikkana

Juhlapaikkamme oli Villa Bella Vista, jonka valitsimme ennen kaikkea siksi, että upea tila ei vaatisi koristeluja. Meillä oli häiden aattona kaksi tuntia aikaa koristella paikkoja, eikä meillä mennyt edes koko tuntimäärää – minusta olisi lähinnä höpsöä lähteä pilaamaan upea paikka turhalla krumeluurilla. Esimerkiksi kalusteita olisi voinut siirtää, mutta miksi vuokrata juhlatila, joka pitäisi muokata ihan uuteen uskoon?

Me satsasimme kynttilöihin. Sole niin nöpönnuukaa, minkä värisiä mattoja on, kunhan on tunnelmaa.

Villa Bella Vista järjesti meille kukat – sekä morsiuskimpun, sulhasen ja bestmanin vieheet että juhlatilan simppelin kukituksen – minulla ei ollut oikeastaan muita toiveita kuin luonnollisuus, tummat ja syksyiset sävyt, ei vaaleanpunaista, mutta neilikkaa saisi olla paljon. Pidimme lopputuloksesta ja siitä, että asetelmissa hyödynnettiin luonnon antimia. Kumpikaan meistä ei halunnut mitään suureellisia kukka-asetelmia ihan vaan siksi, että se ei olisi ympäristöystävällistä, budjetin kannalta järkevää tai meidän tyylistä hommaa – ja sitä paitsi miksi ihmeessä olisimme halunneet haudata kauniin tilan kukkien alle?

Myös ruoat tulivat Villa Bella Vistan kautta. Ehkä ainut ressinaihe minulle oli se, ettemme saaneet maistaa ruokia ennakkoon, joten pelkäsin koko ajan, että joutuisimme ostamaan sian säkissä. Ruoka oli kuitenkin todella herkullista ja saimme järjestettyä toimivan ja kivan kokonaisuuden. Emme halunneet perinteistä hääkakkumeininkiä koristeineen, vaan valitsemamme suklaakakku ja brita veivät kielen mennessään.

Morsiuspuku Turun Fiancéesta

Morsiuspukuni löytyi Turun Fiancéesta. Alun perin tarkoitukseni oli hankkia käytetty puku, jota voisin käyttää muissakin tilaisuuksissa, sillä ekologisuus. Vaikkei uuden puvun hankinta ole lähelläkään ekotekoa, olen iloinen, että löysin Fiancéen ihanan henkilökunnan avulla kauniin puvun, jossa tunsin oloni itsevarmaksi ja nätiksi. Puvun valinnassa avustanut myyjä ymmärsi, millainen puku sopisi historialliseen juhlapaikkaan – ja myös minulle. En olisi missään nimessä etukäteen edes harkinnut merenneitomallista mekkoa, kuten häämekkopostauksessa totesin, mutta hupsista, sellaiseen päädyin. Ihastuin puvun vähän erilaiseen pitsikuosiin, joka muistutti mummoni virkkausjälkeä. Osa kuvioista näytti ihan lumihiutaleilta, mikä sopi näin talvi-ihmiselle.

Sulhasen puku, Herrainpukimo

Merimies halusi teettää Herrainpukimossa puvun, jossa olisi sopivasti historiallista vivahdetta muttei näyttäisi kuitenkaan aivan naamiaisasulta. Sininen puku sopi aivan täydellisesti syksyn värimaailmaan, ja materiaaliksi valikoitunut pehmeä villa toi klassiseen linjaan sopivasti historiaa ja hobittihenkeä. Puku istui aivan täydellisesti herralle – tosin ehkä hitusen puolueellisesti sanottuna merimies olisi todennäköisesti ollut ylväs näky vaikka pässinpökkimissä villakalsareissa. Pääsin sulhasen mukaan puvun suunnitteluhetkeen, ja oli todella kiehtovaa oppia lisää miesten puvuista.

Hääkampaus, Hiushuone Lexi’s

Minulla ei ole ollut oikein vakkarikampaajaa Turussa, mutta Hiushuone Lexi’s -Sini jotenkin heti osasi lukea ajatukseni ja ymmärsi, millainen kampaustyyli olisi paras – halusin mieluusti hiukset auki sivujakauksella ja vähän vintage-henkisillä laineilla. Minulla on ihan naurettavan liukkaat hiukset, joissa kiharat eivät pysy millään, mutta Sinin tekemät lainekiharat pysyivät yllättävän hyvin kuosissa tuulesta ja kosteasta ilmanalasta huolimatta. Kiitos Sinille ja Kiialle, joka puolestaan loihti kaasolle kauniit kiharat!

Häämeikki, Annina Sankari

Häämeikki jännitti etukäteen, sillä en oikein tiennyt, millainen meikki minulle sopisi. En kuitenkaan oikein lämmennyt perushäämeikille, joka on ruusuisen pastellinen. Annina teki todella kauniin ja kestävän häämeikin – minulla ei ole koskaan ollut niin mahtavia rajauksia! Kaasokin oli erittäin tyytyväinen Anninan hänelle tekemään meikkiin.

Hääkuvaaja, Hannu Ikonen

Hääpotrettien ottaminen oli yksi asioista, joista sain melkein pienimuotoisen paniikin kehitettyä itselleni. Inhoan olla kuvattavana. Luonnon kuvaaminen on kivaa, mutta auta armias, kun joku ottaa kameran esiin ja ottaa minusta kuvia. En vaan osaa! Mutta onneksi ei tarvinnut muuta kuin vain keskittyä sulhaseen ja hetkeen, sillä hääkuvaajamme Hannu Ikonen osasi hommansa ja otti kauniit kuvat Villa Bella Vistan ympäristössä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Hannun käsialaa, enkä siis ota upeista ja tunnelmallisista kuvista krediittejä millään muotoa itselleni!

Hääkoristeet

En ole askartelija, eikä ole sen kummemmin siippanikaan, vaan kirpparit ja Etsy olivat ystävämme. Emme hankkineet mitään roinaa, jota emme voisi hyödyntää tulevaisuudessa – laitoimme pöytiin kirppareilta haalittuja vanhoja kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja, sinne tänne asettelimme lyhtyjä, ja lisäksi löysin muutaman Taru sormusten herrasta -jutun Etsystä, kuten vieraskirjan. Koristelussa ajatuksemme oli vähemmän on enemmän, jotta upea villa pääsisi oikeuksiinsa. Ja kuka jaksaa miettiä servettien taitoskohtia koko illan? Sivupöydälle asettelimme vanhempiemme ja isovanhempiemme potrettteja muistuttamaan tärkeistä ihmisistä.

Ison kiitokset häidemme tunnelmasta saavat kaaso, seremoniamestari ja bestman sekä upeat vieraamme. Ilman mahtavaa ja iloista juhlaporukkaa häämme olisivat todennäköisesti olleet aika tylsä koitos, joten kiitos, tyypit!

Häistämme tuli meidän näköiset, tunnelmalliset ja ihanat. Mutta parasta on se, että voin kutsua parasta ystävääni aviopuolisokseni.