On kulunut kohtuuttoman pitkä aika edellisestä kerrasta, kun kirjoitin pentukuplassa elämisestä. Tässä ajassa walesinspringerspanielimme Arwen on ehtinyt saavuttaa täysi-ikäisyyden!
Siinä missä ensimmäinen pentuvuosi oli välillä aika veristä naskalihampaiden pureutuessa tiukasti ihoon, kahden vuoden rajapyykin saavutettuaan Arwenista on tullut aika mainio tapaus – anteeksi ällöyteni, mutta oikeastaan vielä ihanampi kuin uskalsin edes toivoa. Haluan korostaa tässä kohtaa, että en ole lähtökohtaisesti oikein yhtään pentuihminen, vaan ensimmäisen puolentoista vuoden ajan keskityin odottamaan seesteistä vaihetta, josta saisimme nauttia, kun hurttamme täyttäisi ehkä kolme tai neljä vuotta. Nyt parin vuoden kohdalla jo näyttää siltä, että pentuhulinat ovat jääneet turvallisesti historiaan. Arwen oli pikkupentuna villi, energinen, aktiivinen, utelias, omapäinen ja oman arvonsa tuntoinen. Näitä piirteitä villapöksyltämme löytyy toki edelleen, mutta Arwenista on tullut ennen kaikkea hellyydenkipeä, kiltti, uutta innokkaasti oppiva sylikoira, joka lähtee ihan mihin tahansa innoissaan mukaan. Arwen oli välillä aikamoisen kuriton kakara pikkupentuna, mutta aivoissa tapahtui jokin niksahdus parin vuoden korvilla.
Olen koonnut tähän postaukseen ajatuksia siitä, millaista elämä on yhden walesinspringerspanielin kanssa. Painotan, etten ole todellakaan koira-asiantuntija, ja jos haaveissa siintää oma walesi, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä kasvattajiin ja kysellä rodusta. En voi muuta kuin suositella lämpimästi Benton-kenneliä, josta kävimme Arwenin hakemassa. Kasvattaja Marjo on pitkän linjan walesi-ihminen, joka tuntee ja ymmärtää rodun päälle ja on antanut meille kallisarvoisia vinkkejä.
Tämä blogipostaus perustuu siis täysin omiin rajallisiin havaintoihini, sillä meidän taloudessamme on vain yksi walesi, eikä merimiehellä tai minulla ole kokemusta waleseista ennen Arwenin saapumista. Tämä postaus ei ole siis absoluuttinen totuus walesinspringerspanielin ominaisuuksista.
Mutta mennään itse asiaaan. Ensinnäkin walesi haluaa osallistua kaikkeen. Ihan kaikkeen. Meidän tyllerö tulee kysymättä ja kutsumatta mukaan vessaan, auttaa kauppakassien tyhjentämisessä, antaa vinkkejä tiskikoneen esipesuun, pyrkii parhaansa mukaan osallistumaan kotitöihin, etenkin pölyjen pyyhkimiseen (muttei imurointiin, sillä imuri on Arwenin mielestä yksi helvetinkone), ja lähtee ihan into piukassa mihin tahansa retkelle. Pentuna Arwenille oli kunnia-asia siirrellä erityisesti sukkia ja villasukkia parempiin sijainteihin, nyt omat lelutkin kelpaavat.
Walesilla on voimakas vietti. Ainakin meidän koiramme voisi painella minkä tahansa linnun, jäniksen, ketun, hiiren, peuran, kauriin tai vesipuhvelin perään tuosta noin vaan. Kerran irti ollessaan Arwen lähti henkilökohtaiselle kesäreissulleen lintujen perään, mutta onneksi tuli aika nopeasti takaisin ihmistensä luo. Mutta vietti on vaan niin voimakas, että ihminen saattaa jäädä kakkoseksi mehevien jälkien viedessä tilaa spanielin aivoista.
Walesi saa karkumatkansa anteeksi ihan pelkästään vain olemalla. Walesi tuoksuu ihanalta, popkornimaiselta. Arwenin ei tarvitse muuta kuin pötkötellä ja antaa mamman haistella turkkia, ja kaikki mettäsekoilut unohtuvat ihmisen mielestä sen siliän tien. Ja spanielin silmät ovat maailman vaarallisimmat. Parhaimmillaan walesin silmistä huokuu lämpö ja rakkaus ihmisiään kohtaan, mutta on sellaisiakin hetkiä, että mielensä syvästi pahoittanut ja ihan hirmuisesti nälkää näkevä ja väärin ymmärretty spanieli läpäisee ihmisensä sielun mulkosilmillään.
Jos ette usko, katsokaa nyt tuota ilmettä. Länsimaisessa hyvinvointivaltiossa elävän koiran kärsimykset ovat pahimmillaan valtaisat.
Koska spanielit kiintyvät perheeseensä, jo pienen pennun kanssa tulee harjoitella yksinoloa. Meillä on ollut vähän eroahdistusta, joka on säännöllisellä treenaamisella helpottanut. Mutta esimerkiksi jos loma-aikoina ei ole tullut treenailtua yksinoloa, se kostautuu arjen koittaessa. Kannattaa siis ottaa yksinoloharjoitukset jo heti pennun saavuttua käyttöön ja pitää niistä kiinni.
Walesista saa mainion harrastuskaverin. Walesien kanssa treenataan paljon esimerkiksi agilityä, nose workia tai tokoilua, mutta meidän huushollissamme koira tuli ihan vaan perheenjäseneksi. Meidän huuhentaalimme jaksaa patikoida ja vaeltaa pitkiä reissuja (taukoja pidetään tietenkin aina koiran ehdoilla, eikä ihan kuumilla keleillä tai paukkupakkasilla ole maratonien aika). Arwen on ihan loistava seuralainen telttaretkillä ja tuntureilla, meren rannalla ja metsän uumenissa. En itse ole kiinnostunut agilitystä, mutta nose workia olemme jonkin verran harjoitelleet. Onnellisimmillamme olemme koko pesue, kun olemme porukalla mettässä.
Äskeiseen liittyen walesi tarvitsee oikeasti paljon aktiviteettia ja virikkeitä, joten rotu sopii aktiiviseen kotiin. Walesinspringerspanielia ei ole tarkoitettu sohvakoiraksi, ja toisaalta pelkästään pitkät lenkit eivät riitä, vaan walesin kanssa on hyvä keksiä aivoja rasittavaa puuhaa ja tarjota koiramaisia virikkeitä. Esimerkiksi kaivaminen, haistelu, elukoitten jälkien perässä nuuskuttelu ja vaikka namipalojen kätkeminen pitkin kotia ovat Arwenille mieluisia asioita. Arwen tykkää aivan hirveästi tonkia ja etsiä ruokaansa, joten piilotamme nameja tai ruokaa pahvilaatikoihin, mutkille käärityn pyyheliinan sisään, eri huoneisiin tai vaikkapa ulos. Arwen innostuu myös uuden temppujen oppimisesta, kunhan palkkiot ovat kohdillaan.
Toisaalta Arwen osaa myös ottaa lunkisti silloin, kun on uniaika. Pentuna Arwen ei harrastanut hirveästi nukkumista, mutta nyt neitiä saa välillä käydä arkiaamuisin herättämässä erikseen, kun koiranpediltä kuuluu syvää tuhinaa.
Walesit ovat ihan omituista porukkaa. Arwen on ihan ehdottomasti kaikkein omalaatuisin koira, ja olen kuitenkin elänyt urosmäyräkoiran kanssa. Spanielin ajatuksenjuoksu kulkee jotenkin ihan omia polkujaan. Toisaalta walesinspringerspanieli ei kulje muutenkaan yhdelläkään polulla suoraan, vaan mutkien ja omien reittiensä kautta. Arwen on yhtä aikaa nokkela mutta auttamattomasti ihan hellyttävän valopää. Osa outoudesta selittynee sillä, ettei Arwen yksinkertaisesti jaksa aina lähteä mukaan ihmisten tyhmiin pyyntöihin – varsinkin, jos palkkiot ovat hänen majesteettinsa näkökannan mukaan ala-arvoisia.
Arwen on sosiaalinen ja jää iloisesti kylään mihin tahansa kyläpaikkaan ja ottaa myös häntä heiluen ja kieli lipomista kaivaten uudet ihmiset vastaan. Jokainen lenkillä vastaan tuleva koirakaveri on mahdollisuus saada elinikäinen kaveri. Arwen on siis kertakaikkisen positiivinen tapaus! Samoin jokainen reissu on Arwenin mielestä mahdollisuus – neiti on helppo reissukoira. Pennusta pitäen olemme ottaneet Arwenin mukaan bussiin, autoon ja junaan. Junassa muut koirat välillä kiiinnostavat kovasti, mutta esimerkiksi makuuhytissä pohjoiseen mennessämme Arwen nukkuu vallan tyytyväisenä (ja odottaa pääsyä mummon käristysapulaiseksi).
Me halusimme koiran, joka on osallistuva, utelias ja valmis seikkailuihin, ja sellainen on walesinspringerspanieli. Olen iloinen, että saimme elämäämme walesinspringerspanielin ja ennen kaikkea Arwenin, josta on tullut meille rakas perheenjäsen. Arwenin arkea voi käydä kurkkaamassa Instagramin puolella (@ladyarwenthewelsh).