Jokivarresta

Hylynryöstäjien ja harhatulien saari Trunsö on mielenkiintoinen paikka niin historian kuin luonnon kannalta, mutta meille siitä erityisen mielenkiintoisen paikan tekee se, että merimiehen esiäidit ja -isät ovat kulkeneet jo satojen vuosien ajan Trunsön karunkauniissa maisemissa. Maailmassa on loputtomasti upeita, mielenkiintoisia sopukoita, mutta erityisen sykähdyttäviksi muodostuvat paikat, joiden uumenissa kiemurtelevat omat tai puolison sukujuuret, toteaa parantumaton historianörtti.

Vuoden 2020 blokikirjoitukesssani pureudun tarkemmin saaren vaiherikkaaseen historiaan, erikoiseen luontoon ja upeaan auringonlaskuun Gångbergin kirkoksi nimetyllä alueella, jossa ennen muinoin saaren naisväki kokoontui odottamaan puolisoitaan palaamana mereltä. Eräänä elokuisena iltana vuonna 2022 Gångbergin kirkon tietämissä ei ollut emäntiä käsitöitään tekemässä, vaan merimies, spanieli ja minä. Upea auringonlasku odotti meitä tänäkin vuonna – superkuu häämötti horisontissa, ja taivas värjäytyi pehmeän lilaksi. Auringonlaskut ja saaristo muodostavat yhdessä yleensä maagisen yhdistelmän, mutta rohkenen väittää, että auringonlaskut Trunsön saarella ovat vertaansa vailla.

Trunsö on osa jääkaudella muodostunutta, kolmatta Salpausselkää, joten upeiden auringonlaskujen lisäksi saaren profiili ja maisema ovat suurenmoiset. Vain muutama vuosikymmen sitten Trunsön maisema oli hyvin kallioista, mutta ajan saatossa kanervapuskat sekä puusto ovat vaatineet suuremman tilan itselleen. Enää saarella ei ole ympärivuotista, vakituista asutusta saati lehmiä maisemoijina, mutta lampaita näkee kesäasukkaina Trunsön suojissa.

Saarella asuu runsaasti käärmeitä – edellisellä reissullamme näimme kokonaista yhden kyyn, mutta tällä kertaa ei näkynyt yhtäkään pitkäläistä. Kerran kuulin jotain suhinaa pusikossa, tosin tömistelymme todennäköisesti karkotti kyyt ja rantakäärmeet tiehensä. Eläinhavainnoista merkittävin oli se, että näimme merikotkan liitelevän likellä! Kamerahan ei tietenkään ollut tällöin kädessäni, enkä olisi ehkä onnistunut edes ottamaan minkäänlaista kuvaa. Olen nähnyt muutaman kerran maakotkia, mutta merikotkan näin vasta nyt ensimmäistä kertaa, joten olin aika innoissani.

Lähes täydellisen pyöreä Trunsö on karun kaunis, ainutlaatuinen ja taianomainen saari, josta avautuvat mahtavat maisemat saaristoon. Trunsön äänimaailma muodostuu lähinnä aaltojen keinunnasta rantaviivaa vasten, lintujen laulannasta ja merituulen ujelluksesta. Hetkittäin saattaa myös veneiden ääniä kaikua jostain hitusen kauempaa, ja jos tuuri käy, saarella vapaasti kulkevien lampaiden määkimistäkin saattaa kuulla. Sen sijaan lampaat eivät hirveästi vaivaudu näyttäytymään, vaan ne pysyttelevät mieluummin omissa oloissaan.

On tärkeää, että lampaiden ja myös lintujen pesimärauhan takaamiseksi saarelle saapuvat turistikoirat pidetään tiukasti kiinni. Lisäksi on hyvä seurata Pidä Saaristo Siistinä ry:n opasteita ja polkuja, joita pitkin pääsee Gångbergin kallioille ja Kummelbergetin kukkulalle.

Trunsö on ennen kaikkea veneilykohde, joten otimme etukäteen yhteyttä saariemäntään ja varmistimme, että saimme telttailla saarella. Lisäksi Kirjaisista lähtevään Falkö-yhteysalukseen tulee olla yhteydessä sekä menomatkan että paluureissun varaamiseksi.

Pidä Saaristo Siistinä ry vastaa Trunsön saaren palveluista. Saarelta löytyy yhdistyksen jäsenille erinomainen grillikatos, tiskipiste, ulkokäymälä sekä erinomainen puusauna. Onko mitään parempaa yhdistelmää kuin nauttia puusaunan lämmöstä, käydä vilvoittelemassa meressä ja ihailla eeppistä auringonlaskua?

Taianomainen Trunsö on aina yhtä upea paikka. Viimeksi olimme Trunsön saarella pari vuotta sitten, juuri ennen kuin Arwen tuli retkiseurueemme kolmanneksi jäseneksi. Edellisellä kerralla sain nukkua teltassa ilman, että parikymmentä kiloa painava möykky tunki päätäni vasten, mutta toisaalta en silloin todistanut lintukoiran loppumatonta iloa, kun lintuja suhahteli sen kirsun edestä tai nähnyt lepakkokorvien lepattavan tuulen mukana.

Yksi juttu toistui molemmilla reissuillamme: ihastuin Trunsön saareen. Pidän saaren tunnelmasta, rosoisuudesta, kutkuttavasta historiasta ja hiljaisuudesta. Trunsön piskuiselle saarelle haluaa palata aina uudestaan.