Jokivarresta

Syyshäiden suunnittelu on alkanut!

En ole oikein millään muotoa ollut ikinä mikään hääihminen. En ole haaveillut mistään prinsessapäiväjutuista, sillä en ole oikein prinsessa, vaan pikemminkin prinsessaa häiritsevä herne. Olinkin ajatellut, että jos merimiehen kanssa menisimme naimisiin, tapahtuisi se todennäköisesti maistraatissa tai todella intiimisti vain pienellä porukalla.

Jokaisessa äkäpussin kesyttämistä kuvaavassa elokuvassa on kuitenkin käänne, joka muutta kyynisenkin kitisijän mielipiteen jostain yleisesti miellyttäväksi koetusta tapahtumasta tyystin. Niin vähän taisi käydä minullekin. Kun naimisiin menemisestä alkoi olla puhetta, jotain tapahtui jommankumman tai kummankin aivoissa, ja kävi mielessä, että ehkä olisikin aika kiva saada perhettä, sukulaisia ja ystäviä koolle iloisten juhlien merkeissä.

Siitä se sitten lähti, meidän hääsuunnitteluprojektimme. Vähän ehkä sivu-urien kautta, mutta tässä sitä ollaan.

Tarinan sulhanen ja morsian ovat molemmat erittäin suunnitelmallisia ihmisiä, joten itse suunnitteluvaihe on aika kivan kiehtovaa. Kun olimme päättäneet, että voisi kai sitä naimisiin karauttaa, pohdimme meille mieluisinta vuodenaikaa, sijaintia, kirkkoa ja juhlapaikkaa. Laadimme budjetin ja mietimme, mihin haluamme panostaa ja mistä voimme nipistää. Pohdimme, millaista fiilistä haluaisimme häihimme – en nyt tiedä, käyttäisinkö mitään niinkään ylevää ilmaisua kuin ”hääteema”, mutta meidän häissämme saavat näkyä asiat, joista me tykkäämme. Mielestäni häät saavat olla persoonalliset, eivätkä samasta mallista koostetut. Minusta häiden värikoodia, huomenlahjoja tai hääpukua tärkeämpiä asioita ovat lämminhenkinen tunnelma, ilo ja viihtyminen. Toivon kovasti, että vieraamme muistelevat jälkikäteen häitämme mukavana tapahtumana, ei kiusallisena, tylsänä tai turhan pompöösinä.

Meille sopivan vuodenajan miettimisessä ei tainnut mennä hirvittävän kauan aikaa: syyshäät saivat kyllä-äänet huushollissamme. Ajatus talvihäistä tuntui myös todella kiehtovalta, mutta kuinka kaunis maailma onkaan, kun vaahterapuut häikäisevät väriloistossaan ja aurinko hohtaa kaukaisuudessaan! Syksy on mielestäni romanttisin ja jotenkin runollisin vuodenaika, ehdottomasti.

Vietämme häät Turussa. Toisaalta olisi ollut kiva järjestää häät esimerkiksi Pyhän Laurin kappelissa tunturien juurella, mutta Turku oli järkivaihtoehto. Molemmat asumme ja työskentelemme Turussa, joten olisi paljon helpompi hoitaa käytännön asiat ihan paikkakunnalla. Sitä paitsi minulle oli alkanut muotoutua aika selkeästi juhlapaikkatoiveeksi Villa Bella Vista, jossa olimme viettäneet muinaistulien öitä ja historianörtteinä ihastelleet rakennuksen upeutta. Historia ja luonto ovat meidän juttumme, ja Villa Bella Vistassa yhdistyisivät molemmat elementit.

Kävimme merimiehen kanssa uudestaan katsomassa pitsihuvilaa tosihäätarkoituksella, ja vakuutuimme molemmat siitä, että paikka sopisi juuri meille loistavasti. Tykkäämme rakennuksen tunnelmasta, historiasta, väreistä, sijainnista ja tilojen monipuolisuudesta. Voisiko luontoa rakastaville historianörteille parempaa paikkaa löytyä kuin vanha pitsihuvila meren rannalla?

Onneksi meillä oli tuuri – ja olimme myös hyvissä ajoin liikkeellä – ja saimme Villa Bella Vistan haluamallemme päivämäärälle (joka valikoitui siksi, ettei se ole vanhempieni hääpäivä, mutta sijoittuu syksyyn ja on helppo muistaa). Saimme myös varattua kirkon, joka oli ensisijainen toiveemme.

Olemme mielestäni hyvällä mallilla häiden suunnittelun suhteen. Olemme siis varanneet kirkon ja juhlapaikan, kuvaaja on löytynyt, bändi on sovittu, kaasoparka on sanonut kyllä, minun pukuni on löytynyt. Meillä ei ole erikseen kihlasormuksia, vaan saan edesmenneen mummini sormuksen, jota alan käyttää vihkimisen jälkeen. Sormus on mielestäni todella nätti, eikä tarvitse muuta kuin pienentää sormus nakkisormeeni sopivaksi, mutta tässä on vielä hyvin aikaa.

Seuraavaksi on vuorossa vieraslistan laatiminen ja kutsujen lähettäminen. Olen ajatellut tehdä itse suunnitteluohjelman avulla kutsut, ja pohja on jo periaatteessa valmis, mutta käytännön toteutus vielä uupuu. Koristelun suhteen ajatuksemme on se, että vähemmän on enemmän – vältämme turhaa muovia ja roskaa, ja toisaalta syksyllä tarpeellisia koristeita saa luonnosta. Koristelua varten olemme myös ajatelleet tonkia Turun seudun kirppareita. Villa Bella Vista on itsessään jo niin kaunis ja näyttävä, ettei paikkaan tarvitsisi tunkea ylimääräistä härpäkettä, vaan kaunis tila saakoon loistaa.

Ehkä vähän koristeluajatuksiini vaikuttaa, se, etten todellakaan ole mikään askartelija tai kärsivällinen näpertäjä. En näe itseäni leikkaamassa ja liimaamassa kuukausikaupalla hörsyleitä. Lautasliinat saatan ommella, jos siitä innostun.

Olemme aika hyvällä mallilla, sanoisin, mutta luonnollisesti tässä kohtaa vuotta on vielä kysymysmerkkejä. Esimerkiksi kaason ja morsiamen kampausten ja meikkien tekijät eivät ole vielä ihan selvillä. Onko turkulaismorsiamilla suosituksia?