Suomen suurin matkablogiyhteisö

Syksyn parhaat

Ajattelin poiketa hitusen rutiineistani ja kuukausikoosteen sijaan mahduttaa kaksi kivaa kuukautta, syyskuun ja lokakuun, yhteen postaukseen. Uskaliasta!

Sekä syyskuussa että lokakuussa elin vaellushousuissa oikeastaan melkein kaikki vapaa-ajan hetket. Koiran kanssa ihailimme auringonlaskuja, seurasimme metsän värjäytymistä keltaiseksi, tutkimme sieniä ja lopulta fiilistelimme ensimmäisiä kuurahippuja heinänkorsissa. Syksy on ollut tänä vuonna Turussa aika nätti ja värikäs, eikä ihan mahdottoman paljon sateita ole ollut – toki Turun marraskuu on vasta alkamassa, joten aavemaista harmautta lienee vielä luvassa. Spanielineitikin tykkää selvästi viileämmistä vuodenajoista, enkä ole tästä lainkaan pahoillani.

Teimme paljon mukavia retkiä lähimetsässä ja vähän kauempana. Haunisten altaalla kävimme, kun syyskuun aurinko loisti kirkkaana. Tuorlan luontopolku oli tavattoman kaunis syyspuvussaan. Rehtsuolla tavoitimme kauniiden maisemien lisäksi myös ripauksen hiljaisuutta. Pitkästä aikaa kävimme myös Matiladanjärven kierroksella Teijossa, mutta ehdoton suosikkini oli Piikkiön linnavuoren reitti – Huttalan linnavuori, hautaröykkiöt ja Pohtionvuori sykähdyttivät.

Paras oikosulku oli se, että päätin viimeinkin katsoa vuonna 2005 tehdyn elokuvaversion Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Rakastan Jane Austenin maailmaa ja tietenkin kirjoja, mutta BBC:n legendaarinen tv-sarja vuodelta 1995 kiteyttää niin erinomaisesti teoksen vaiheet, että olen suhtautunut varsin ennakkoluuloisesti Keira Knightleyn tähdittämään elokuvaversioon. Ja voih, ei 2005 versio vaan toimi. Ovatko 2000-luvun ihmiset niin pölöjä, että elokuvassa esimerkiksi rikotaan 1800-luvun alkupuolen sosiaalisia käytänteitä vain sen vuoksi, ettei nykyihminen niitä ymmärtäisi? Näyttelijävalinnat eivät ole niin legendaariset kuin BBC:n sarjassa, Bennetin perheen taloudellinen tilanne on vähän turhan dramatisoitu, ja puvustus ei ihan täysin mene jakeluuni – sotkunutturat eivät oikein ole aikakaudelle tyypillisin vaihtoehto. Nokkeluus ja huumori, jotka niin olennaisesti kuuluvat Austenin maailmaan, jäävät valitettavasti elokuvasta uupumaan. Mutta tulipahan katsottua ja todettua, etten edelleenkään ole valmis 15 vuoden jälkeenkään elokuvan luomaan tarinaan.

Oman elämäni herra Darcy eli merimies teki taas tuttuun tapaansa erinomaisia aterioita, mutta paras pizza tuli jälleen kerran Gustavolta, herkkua!

Aika kivaa oli käydä Tukholmassa. Ihan seku vain emme lähteneet liikkeelle, vaan meidät oli kutsuttu vieraiksi kauniiseen hääjuhlaan. Matka meni hyvin ja ilman pandemian aiheuttamia ongelmia, ja Tukholma oli lokakuun alussa nätti. Häiden lisäksi talsimme pitkin Gamla Stanin katuja ja päämäärättömästi siellä täällä, mikä oli justiinsa kaivattua vastapainoa arjelle. Oli aika jännä tunne olla pitkästä aikaa muualla kuin kotosalla, ja vähän alkoi kutkuttaa ajatus tulevaisuuden reissuista.

Sinne hujahti pari kuukautta kamalan nopeasti, mutta kivoja kuukausia olivat molemmat. Syksy on ihanaa aikaa, enkä malta odottaa, että talvi astuu kuvioihin. Odota jo aavemaisen usvaisia päiviä ja tietenkin ensilumen saapumista.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.