Suomen suurin matkablogiyhteisö

Elokuun parhaat

Elokuu on todella kaunis kuukausi. On vielä kesäinen tunnelma, mutta syksyä alkaa olla jo vähitellen ilmassa. Tuuli ei tunnu enää yhtä lämpimältä kuin spanielin hönkäys kasvoja vasten, vaan vilvoittavalta ja raikkaalta, vaikka aurinko vielä paistaisi. Elokuu tuntui tänä vuonna aika sateiselta, mutta helteisen kesän jälkeen oli ihana voida käydä lenkillä ja hikoilla liikkumisen takia, eikä tunkkaisen sään vuoksi. Rakastan syksyä, enkä malta odottaa, että lisää kultaisia lehtiä ja punaisia varpuja tulee näkyviin!

Elokuun paras aamuhetki oli heti kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka valkeni seesteisenä hurjan ukkosyön jälkeen. Olimme telttailemassa Nötön saarella. Yön pimeinä tunteina iski salamaa ja ukkonen uhitteli aivan teltta-alueen liepeillä, mutta teltassa oli tunnelmallista. Telttailu kauniilla saarella oli kovin odotettu ilmiö – olin jo ehtinyt kaivata telttailua, sillä tämän kesän telttailut jäivät vähän suunniteltua vähemmälle. Ensi kesänä toivon mukaan olisi enemmän telttaöitä tiedossa, ja olisi aika kiva vielä näin syksystä yöpyä ulkosalla. Teltassa saa parhaimmat unet, ja Nötö on yksi suosikkipaikoistani, joten elokuu alkoi erinomaisesti.

Paras viikonloppu oli ehdottomasti mökkeily Monåssa. Taisi aika monta hetkeä vain vierähtää tuijottamalla merta. Meri on meinaan aika mielenkiintoinen ilmiö sateisena päivänä; aaltojen tyrskyt, kiivasta tahtia lipuvat pilvet ja mereltä kantautuva tuuli muuttivat nopeasti maiseman. Mökillä hengailu ja metsäpoluilla tepastelu olivat justiinsa sopivaa toimintaa hektisen arjen keskellä, ja oli myös kiva käydä ensimmäinen pitempi autoreissu Iineksen, autokaunottaremme kanssa.

Paras yllätys oli Arwenin sertifikaatti neitokaisen ensimmäisessä koiranäyttelyssä. Harjoittelut olivat jääneet vähän olemattomiksi, mutta niin vaan juniori nappasi itselleen suureksi yllätyksekseni sinivalkoisen ruusukkeen. Koirani on teinimissi!

Arwenista puheen ollen hurja hurttamme täytti vuoden samana päivänä kuin Napolen Bonaparte aikoinaan ensimmäisen kerran näki päivänvalon. Niin se vaan aika menee hurjaa kyytiä – Arwen on kasvanut villistä ja uhmakkaasta pennusta villiksi ja uhmakkaaksi teiniksi, jonka korvat välillä jopa toimivat. Ehkäpä toisen vuoden kohdalla uskaltaisi ottaa sanavarastoon termin ’kuuliainen’, mutta vielä on hitusen teinimäistä touhua havaittavissa. Vaikka pentuaika on ollut hetkittäin aika intensiivistä, on silti mahtava juttu, että elämäämme on tassutellut energiapakkaus nimeltä Arwen Hundén. En sano, ettenkö vaihtaisi yhtäkään päivää, vaan kyllä vaihtaisin, mutta Arppa on äidin tyttö.

Paras päiväretki sijoittui Paimion Vakkavuoren poluille. Pronssikautinen hauta, hienot näkymät ja kiva metsäpolku olivat meitä vastassa, kun Vakkavuorelle köpöttelimme, joten paikka oli oivallinen sunnuntairetken kohde. Alueella oli rentouttavan hiljaista, joten mussutimme eväshedelmät rauhassa ja katselimme idyllistä maisemaa. Justiinsa sellainen retki, jollaisen kaipaa sunnuntain kulkuun.

Elokuussa yleisesti ottaen parasta on auringonlaskujen aika, eikös? Olen ehkä saattanut hitusen siirtää Arwenin iltalenkkiä myöhempään ajankohtaan ihan vaan sen vuoksi, että taivastaide on niin mykistävän kaunista. Tai siis heinäkuun helteiden vuoksi iltalenkit venyivät myöhempään, mutten elokuussa homma jatkui. Joka tapauksessa elokuun värit ovat niin kauniit, että voisin olla ulkona yöt ja päivät.

Semmoinen oli elokuu. Ja än-yy-tee-NYT on syksy, viimeinkin!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.