Suomen suurin matkablogiyhteisö

Nötö kutsui, me vastasimme

Meillä on merimiehen kanssa muodostunut perinteeksi käydä vähintään kerran kesässä telttailemassa Nötön saarella. Nötö on mainion sijaintinsa ansiosta ollut kautta vuosisatojen ajan merkittävä kaupankäynnin ja myös sosiaalisen kanssakäymisen tukikohta. Idyllisen kylämaiseman lisäksi Nötön maisemaan kuuluvat aaltojen uurtamat rantakalliot ja niityt, joilla maisemoinnista vastaa ylämaankarja. Nötöstä erityisen tekevät runsaat ja rehevät metsiköt. Sanoisinkin, että Nötö on kaikessa monipuolisuudessaan Saaristonmeren kansallispuiston helmi.

Olen kirjoittanut jo muutamaan otteeseen Nötöstä. Viime vuonna vietimme juhannusta Nötön maisemissa, ja toissa vuonna kirjoittamani postaus löytyy täältä. Tässä postauksessa on luvassa lähinnä fiilistelyä ja tajunnanvirtaa, mutta enemmän tietoa saaren historiasta ja luonnosta olen koonnut aiempiin postauksiini.

Tänä vuonna ehdimme Nötön suuntaan heinäkuun taittuessa elokuuksi. Saavuimme saarelle justiinsa sopivasti todistaaksemme upeaa auringonlaskua: heinäkuun viimeinen ilta oli Nötön saarella seesteinen ja hempeä. Auringonlasku saaristossa on aina yhtä mykistävä kokemus, mutta tästäkin reissusta tuli unohtumaton, sillä ensimmäistä kertaa saimme kokea auringonlaskun koira mukanamme.

Teltta-alueella oli hiljaista, mikä johtui mahdollisesti siitä, että sääennustuksissa oli povattu sadetta ja ukkosta. Ensimmäisenä iltana ei sateesta ollut tietoakaan, mutta toisena yönä sen sijaan ukkonen jyrisi aivan likellä ja salamat singahtelivat vihaisesti. Yön pimeinä tunteina satoi myös aivan kaatamalla. Arwen otti yllättävän lunkisti – se vain käpertyi tiukemmin merimiehen kainaloon ja syvemmälle makuupussin mutkiin.

Minusta on ihana nukahtaa sateen ropinaa kuunnellen, ja ukkonen on kiehtova ilmiö! Ukkosmyrskyn jälkeen on sitä paitsi takuuvarmasti taivaallisen raikas ilma.

Yksi reissun kohokohdista oli se, että Arwen oppi uimaan. Neiti on saanut omaan tahtiinsa tutustua veteen, mutta nyt hurtta viimein uskalsi vaihtaa kahlaamisesta pärskimisen kautta sulavaan uintiin. Muutenkin Arwen selvästi tykkäsi selvästi saaristokoirana olemisesta. Niin paljon oli tutkittavaa ja ihmeteltävää, ja merituulen mukana tuli kiinnostavia hajuja. Tietty lintukoira tykkäsi tiirailla paikallisen lintupopulaation edesottamuksia.

Välillä jostain ilmansuunnasta kuului ”mää”, ja Arwen löysi sisäisen mangustinsa nähdessään karjaa. Hevosista Arwen totesi, että ihan kivoja ne ovat – minä puolestani olisin voinut lähteä ilomielin hevosvoimin köpöttelemään ympäri saarta. Joutsenet aterioivat telttapaikan edustalla, ja yksi käärme luikahti piiloon, kun julkenin astua hänen kulmilleen. Sääsket olivat yllättävän vaisulla tuulella aiempiin kokemuksiin verraten.

Viikonloppu meni todella rauhallisissa merkeissä, mikä oli aivan ihanaa. Istuimme kallioilla ja katselimme merta ja kuljimme ristiin rastiin ilman minkäänlaista aikataulua saaren poluilla. Saunoimme ja mussutimme Café Skolanin herkkuja, koska niin kuuluu saarella tehdä. Aamutee ja merimaisema olivat aika ihastuttava yhdistelmä.

Olisin voinut jäädä ilomielin pitemmäksi aikaa hengailemaan upealla saarella. Nötö on sopivan suuri, jotta näkemistä piisaa, vaikka olisi jo muutamaan otteeseen käynyt saarella. Ja onko parempaa tapaa rentoutua ja nauttia luonnosta kuin telttailu?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.