Suomen suurin matkablogiyhteisö

Äkässaivo ja Saivonkierros

Äkässaivo sijaitsee Muonion kunnan puolella noin kymmenen kilometrin päästä Äkäslompolosta. Äkässaivo ei siis suinkaan löydy Äkäslompolosta, vaan Suomen onnellisimpien asukkaiden kunnasta eli Muoniosta.

Saivojärviä löytyy Lapinmaalta useampi – kaunein on mielestäni Pakasaivo – ja niiden sanotaan jakavan toisistaan elävien ja saivokansan maailmat. Jylhien kallioseinämien uumenissa lepäävä Äkässaivo on muodostunut jääkauden loppuvaiheissa, kun jäätiköiden sulaessa sulamisvedet kuluttivat syvän kanjonin kallioiseen maisemaan. Lopputuloksena on kirkasvetinen ja pieni mutta taianomainen järvi, jonka äärellä on hiljaista ja rauhallista.

Aivan järven rantamilla kohoaa jylhä Seitapahta, jonka korkein kohta on jopa 30 metriä, ja leveyttäkin on kymmenisen metriä. Komea kalliopaasi, jota kutsutaan myös kirkkopahtaksi, on ammoisina aikoina ollut saamelaisten pyhä uhri- ja palvontapaikka. Äkässaivon toisella puolella Seitapahtaa tuijottaa kansanperinteen kerääjän, Samuli Paulaharjun, Hammaspahtaksi nimeämä kallioseinä, joka kohoaa järven taustalla ylevästi.

Äkässaivon rantamille johdattelee Saivonkierros, joka on kolmen kilometrin mittainen. Reitti on todella selkeästi merkattu oranssein merkein, ja se johdattelee kulkijansa niin mustikkavarpujen kuorruttamien metsiköiden kuin Äkäsjoen rehevän reunustan kautta kohti saivojärveä. Saivonkierroksen parasta antia onkin mielestäni maailman kauneimman joen läheisyys, tosin taidan olla hivenen jäävi tulkinnassani. Äkäsjoki nimittäin virtaa aivan liki lapsuudenmaisemiani, joten jokivarsi on mansikkapaikkani.

Jos muutenkaan kuviin ei ikinä koskaan milloinkaan kuuna kullan valkeana saa tallennettua täydellisesti saivojärvien mystiikkaa tai luontopolkujen kauneutta, kuvamateriaalini taitaa olla poikkeuksellisen tärähtänyttä. Kiitos tästä kuuluu kuvausassitentti Arwen Hundénille, jonka mielestä oli kivaa testata taluttajan olkavarren kestävyys sinkoilemalla vähän sinne tänne. Ah, teini-ikäinen springerspanieli on rohki hyvää retkiseuraa!

(On spanieli oikeasti todella hyvää retkiseuraa, tosin tällä reissulla teinillä oli kunnon neliveto päällä. Teiniydestä huolimatta maailma on parempi paikka, kun on luppakorvainen mutatassu hihnan päässä mukana.)

Joka tapauksessa reitti on siinä mielessä kiva, että osan matkasta polku on jätetty nimenomaan polkumaiseen kuosiin, eikä kaikkia juurakoita tai kiviä ole siloteltu sorauksen alta pois. Lisäksi jonkin verran on ylämäkiä ja laskuja, ja juuri Äkässaivon kohdalla on suht jyrkkä nousu. Sanoisin, että reitti on kuitenkin kokonaisuutena aika helppo, ja pituudeltaan reitti sopii monentasoiselle liikkujalle. Äkässaivon liepeillä on kota ja kuivakäymälä. Huomattavaa on, ettei reitti ole esteetön.

Saivonkierrokselle ei pääse julkisilla, vaan alueen liepeillä aivan Äkäsjoen rantamilla Aakenuksentiellä on parkkipaikka-alue. Tien poskessa on opasteita, joten alueelle löytää helposti. Samoilta suunnilta voi vaikkapa jatkaa patikointia vaikkapa Äkäskeron suuntaan.

Saivonkierros kulkee valtakunnallisesti merkittävässä kulttuuriympäristössä, ja Metsähallitus on määritellyt alueen suojelumetsäksi. Näin ollen retkeilijän tulee muistaa pysyä merkatulla polulla, ja esimerkiksi kallioilla kiipeily on kielletty. Sekä Äkässaivo että Seitapahta ovat muinaismuistokohteita, joten kunnioitetaan luonnon kauneutta ja historiallisesti arvokasta tarinaa noudattamalla retkeilyetikettiä.

Äkässaivo on todella kaunis, ja Saivonkierros tarjoaa kulkijalle upeita maisemia. Tietoa Äkässaivosta löytyy esimerkiksi luontoon.fi -sivustolta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.