Minun mielestäni Turku on aika lailla parhaimmillaan näin toukokuussa. Silloin, kun maisema alkaa täyttyä pehmeistä pastellisävyistä. Kun korvakäytäviin tulvii lukuisten lintulajien sirkutusta. Kun merituuli ei enää ole pelkästään synonyymi poskipäät lamauttavalle viimalle. Kun joen reunoille kannetaan terasseille pöytiä, jotka kutsuvat istahtamaan hetkeksi kahville.
Ajattelin ensi kirjoittaa ties kuinka monennetta kertaa oodin yleisellä tasolla toukokuulle, joka on yksi kauneimmista kuukausista, mutta kirsikkapuiden ihasteluun jaaritteluni taitaa kääntyä. On kulunut jo parisen viikkoa siitä, kun tuomiokirkon läheisyydessä valtaväriksi nousi hempeän vaaleanpunainen. Kolean kevään alun jälkeen Turkuun tuntui tulleen kesä suurin piirtein yhdessä yössä, kun lämpöaalto iski, ja tämän myötä vähän myöhässä kevääseen mukaan tulleet kirsikkapuut ryöpsähtivät kukoistamaan.
Helatorstain liepeillä Turussa oli ihan mahdottoman lämmintä. En ole oikeastaan yhtään lämöphalvauksen kannattaja, vaan viihdyn viileässä ja pakkasilmassa. Kirsikkapuiden kukoistusta silti odotan yhtä lapsekkaan innokkaasti joka vuosi, vaikka vaaleanpunaisen värimaailman hallinta jokivarressa tietää lämmön saapumista. Jokainen vuodenaika on ihana, mutta minua ei oikein ole ohjelmoitu paahtavaan helteeseen. Ei edes jätskin hamuaminen litrakaupalla pelasta paahteelta.
Joka tapauksessa mekin käväisimme mutkan jokirannassa kirsikkapuiden kukinnan aikaan. Emme olleet ainoat kirsikkapuuturistit, vaan koko Turku tuntui havahtuneen talviuniltaan ja siirtyneen auringonvalon lisäännyttyä jokivarteen. En ihmettele tätä lainkaan, sillä vaaleanpunainen ja pastellinen värimaailma pukee Turkua erittäin hyvin. Etenkin Vähätorin alue pastellisine rakennuksineen näyttää valloittavalta ja melkein satumaiselta, kun kirsikkapuut alkavat kukkia.
En voi olla kulkematta Aurajoen varrella hymisemättä mielessäni The Airin Cherry Blossom Girl -laulua.
Meillä ei ollut yhtään mihinkään kiire. Tassuttelimme rauhassa jokivarressa, istahdimme vähäksi aikaa vain katselemaan maailmaa (ja välttelemään väkijoukkoja). Oli varhainen aamupäivä, mutta lounasajan lähestyessä jokivarteen alkoi tulla lisää populaa. Tällöin oli meidän aikamme liueta vähän väljemmille vesille kotopuolelle.
Hurtan mielestä jokirannassa oli kivaa. Oli hajuja, lintuja, ääniä, erilaisia pintoja, lintuja ja myös lintuja. Meidän koiramme tuntuu kantavan vahvasti ylösajavan rodun perimää ja on kiinnostunut ihan kaikesta lintuihin liittyvästä.
Loppukaneetiksi voisin heittää jotain tosi syvällistä, joten todettakoon, että alkukesä on Turussa kaunista aikaa, kirsikkapuun kukat ovat hurmaavat ja jäätelö on todella hyvää lämpimänä päivänä.