Suomen suurin matkablogiyhteisö

Saaronniemi huhtikuussa

Viikonloppu on ollut Turussa lämmin ja aurinkoinen, joten meidän kahden ihmisen ja yhden koiran seurueemme päätti viettää kaunista lauantaita hyvin perinteikkääseen turkulaiseen tapaan: lähdimme kohti Ruissaloa. Tarkemmin sanottuna kävimme pitkästä aikaa Saaronniemessä – edellisestä käynnistä niemennokassa oli jo ehtinyt hujahtaa vuosi.

Meri heijasteli taivaan syviä sinisen sävyjä. Aurinko helli, mutta kevyet tuulenpuuskat toivat helpotusta, ettei kaltaiseni juntti aivan sulanut kevään ensimmäisillä metreillä. Oikeastaan kevätsää ei olisi voinut olla suosiollisempi, ja kaiken lisäksi meillä ei ollut minkäänlaisia aikataulupaineita, joten hiippailimme ilman kiirettä rannan tuntumassa ja polulla. Söimme evääksi vähän suklaata ja vain nautimme keväästä.

Arwen sai ensikosketuksensa mereen, ja lupaavalta vaikuttaa – pentu oli hyvin kiinnostunut aaltojen tanssista ja rantakivistä, joten kyllä neidistä vielä hyvä saaristolaiskoira saadaan. Arwen on harvoin epäluuloinen tai varautunut uusia asioita kohdatessaan, pikemminkin teinihurtta suhtautuu kaikkeen hyvin uteliaasti ja innokkaasti. Arwenin aivoissa maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Tosin hitusen tavanomaista enemmän neidillä oli varautuneisuutta, kun kyy sattui luikertelemaan likellä. Olimme kävelemässä niemennokkaan johdattelevan sillan kohdalla, kun kuulin polun reunalta äkkipikaista sihinää. Kyyhän se siinä luikerteli sihisten, aivan kuin paheksuen loputonta ihmisvirtaa. Olen vähän jännittyneenä seurannut, koska ensimmäinen kyykohtaaminen tapahtuu, ja kuinka yliutelias rohkelikkomme uuteen tuttavuuteen suhtautuisi, ja onneksi Arwen oli maltillisin mielin liikkeellä. Kyy kalppi tiehensä pikavauhtia, muttei Arwenilla tuntunut olevan hirveästi vetohaluja kyyn perään, vaan lähinnä vähän ihmetteli, mistä omituinen ääni lähtee ja mikä pusikossa liikkuu. Toisenlaista menoa oli, kun Arwen bongasi joutsenia. Niitä Arwen tuijotti mykistyneenä ja lumoutuneena.

Koiraihmisille siis muistutukseksi, että kyyt ovat aktivoituneet,joten on hyvä tarkkailla, mihin oma karvahanuri suunnistaa tarpeettomien onnettomuuksien välttämiseksi. Samaan syssyyn muistuttaisin, että tähän aikaan vuodesta koirat on pidettävä kiinni pesintärauhan takaamiseksi.

Emme olleet suinkaan ainoat Saaronniemeen lähteneet. Rauhaa ja hiljaisuutta emme siis tavoittaneet, mutta se oli tiedossa etukäteen – vajaat yhdeksän vuotta Turussa asuneena olen tullut siihen lopputulokseen, että auringon alkaessa lämmittää ja porottaa hakeutuvat turkulaiset kohti Ruissaloa.

En tosin ihmettele, että Ruissalon sopukat keräävät vierailijoita, sillä kokonaisuudessaan saari on todella monipuolinen ja ainutlaatuinen. Ruissalon luonnon ihmeistä ja poluista olen kirjoittanut aiemminkin, esimerkiksi Marjaniemen luontopolusta, Kuuvannokasta, saaresta kokonaisuudesssan ja elokuun yhdestä mukavimmista tapahtumista eli muinaistulien yöstä.

Oli mukava reissu. Arwen sai vähän harjoitusta tulevia saaristoseikkailuja varten, ja me ihmiset saimme kuunnella mereltä kantautuvia tarinoita. On aika mahtava juttu, että vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta löytyy näinkin upea paikka.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.