Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pääsiäinen meidän tapaamme

Pääsiäinen on kiva ajanjakso ennen kaikkea sen vuoksi, että juhlapyhä sijoittuu juuri siihen aikaan, kun kevät alkaa syntyä. Yhtäkkiä metsät täyttyvät lintujen festareista, auringonvalo lämmittää, kasvisto alkaa kyynärpäätaktiikalla survoa tietään viimeisten lumikekojen läpi ja muurahaiset aloittavat siivous- ja remppatalkoonsa. Vaikka aika monta kevättä olen ehtinyt elämäni aikana jo kokea, uuden vuodenajan ensi askeleet herättävät uteliaisuutta ihan joka vuosi.

Tänäkin vuonna pääsiäinen sujui leppoisasti kotosalla. Keväthankien hohto olisi houkutellut kotivaaroille, ja saaristossakin olisi ollut kiva viettää aikaa, mutta Varsinais-Suomen koronalukemat ovat edelleenkin sen verran karseat, että mielestäni olisi ollut nyt vähän kyseenalaista lähteä reissaamaan pitkin Suomea – somen perusteella kotikonnuillani Kolarissa on ihan riittävästi ollut matkailijoita. Näin kotihiirenä nautin oikeastaan todella paljon siitä, että saimme olla kotona, eikä ollut kiire mihinkään. Oli aikaa tehdä hyvää ruokaa, kulkea lähimetsissä, nauttia auringosta ja katsoa yhdesssä leffoja (ja analysoida niitä puhki). Pomponrahkasta kirjoittaessani hoin jo ylistyslauluja suklaalle, mutta haluan vain vielä sanoa, että jeskamandeerus, kuinka suklaa maistui ihan järkyttävän hyvältä pitkästä aikaa!

Ilmanalat olivat todella suosiolliset ulkoiluun. Turussa paistoi aurinko useampana päivänä, ja hetkittäin tuntui siltä, että kalsareitakaan ei vaellushousujen alla enää tarvitsisi. Jos tämä ei itsessään riittänyt vahvistukseksi kevään saapumisesta, bongasin ensimmäisen leskenlehden Pomponrahkalla käynnin yhteydessä.

Lähimetsässä oli ihana kulkea lintujen kujerruksen keskellä. Myös neiti Arwen Hundén on todella kiinnostunut linnuista, tosin spanielin lintukiinnostus kattaa erityisesti pihapiirissä viihtyvien mustarastaiden jahtaamisen.

Muistin, että sävytetty huulirasva saa naamaan vähän eloa.

Kipusimme yhtenä iltana Luolavuorelle ihailemaan kaunista auringonlaskua. Uinumaan painuva aurinko veti tiukasti ylleen oranssia peitettä mennessään yöpuulle.

Ulkoilun vastapainoksi tuli syötyä hyvin. Tein liivatteetona panna cottaa ja tiramisua, ja merimies puolestaan valmisti maittavan lammassaterian.

Sellainen oli pääsiäinen kulmillamme. Rento, odotettu tapahtuma.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.