Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maaliskuun parhaat

Sinne meni talvi, mutta tervetuloa, kevät!

Maaliskuussa ei oikeastaan sen erityisempiä tai ihmeellisempiä asioita ehtinyt tapahtua, vaan ihan perusarkea ja hauskoja hetkiä ulkona oli tapahtumalistalla.

Paras retki sijoittui Maarian tekoaltaan liepeillä kulkevalle kivikautiselle polulle, joka maaliskuun alkumetreillä oli vielä hitusen jäinen ja lumikuorrutteinen. Muhkeiden kuusien juurella on leppoisa tunnelma, ja pidän reitin monipuolisuudesta. Maasto on mukavan vaihtelevaa, ja harvemmin reitillä on ihan mahdottomasti väkeä, joten omassa rauhassa saa olla. Yhtä lailla miellyttävää oli myös hiippailla aurinkoisena päivänä lähimettässä – aina ei tarvitse lähteä pitkän matkan päähän löytääkseen tutkittavaa.

Koska olen syntynyt maaliskuussa, oli aika taas juhlistaa ikääntymistä. Paras tapa viettää syntymäpäivää oli pötkötellä vatsan, joka on autonominen ja varsin ailahtelevainen osa elimistöäni, tähystyksessä. Syntymäpäiväkakun mussuttaminen on ihan out, kyllä tähystysletkun nieleminen ja kakominen on paljon jännittävämpi tapa viettää syntymäpäivää! Alla oleva kuva ei sinällään liity tähystykseen, mutta kömpelön aasinsillan kautta totean, että koiramme tykkää tähystää ihmisiään valveilla ollessaan koko ajan, joten tähystys ei sinällään päättynyt, vaan jatkui toisessa muodossa.

Paras yllätys oli merimieheltä synttärilahjaksi saamani Kukka Rannan ja Jaana Kannisen teos Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Kirja on paikoitellen ahdistavaa luettavaa, varsinkin siksi, että lukiessani ajatukseni menevät omiin juuriini. Vaikka kirja on vielä vähän kesken, väitän, että jokaisen suomalaisen olisi syytä lukea kirja ymmärtääkseen saamelaista kulttuuria ja saamelaisten tilannetta paremmin.

Kotikeittiössä merimiehen tekemät lindströminpihvit, palak paneer, uunissa paistetut tortillat ja kanapadat saakoon ylistyslauluja osakseen, ja omakehua harjoitan onnistuneen porkkanakakun ansiosta. Elämä on liian lyhyt kehnon ruoan puputtamiseen.

Yksi parhaimmista hetkistä oli ensimmäinen teehetki parvekkkeella eräänä lämpimänä ja aurinkoisena päivänä. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa tuunata parveketta vähän viihtyisämmäksi, sillä kevään edetessä parvekkeella olisi ihan kiva hengailla enemmänkin. Vuosihan tässä on tullut jo kodissamme yhdessä asuttua, joten varmaan voisi jo olla ihan aiheellista kääntää katseet parveketta kohti.

Paras sarjakoukutus oli ehdottomasti Parks and Recreation, johon tutustuin vasta nyt. Olen kaivannut leppoisaa, hyväntahtoista sarjaa, ja Leslie Knopen maailma on juuri sellainen. Suosittelen! Elokuvarintamalla sykähdyttivät Memento ja Taru sormusten herrasta -trilogian tapittaminen, sillä pitäähän Arwenin katsoa elämäkertansa.

Arwenista puheen ollen paras koirahetki oli kenties koirapuistossa pidetyt koiratreffit, jolloin Arwen näki pitkästä aikaa koiraäitinsä. Kuinka suloista oli katsoa walesimamman ja tyttären yhteisiä leikkispurtteja! Samalla tuli havaittua, että neiti Hundén on jo aika lailla äitinsä mitoissa, vaikka pentu vielä onkin. Mikä jättiläinen meillä oikein on?

Maaliskuu meni, mutta kevät jatkaa varovaisesti saapumista Turun suuntaan. Odotan jo kevään puhkeamista kukkamereen.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.