Hei hei, helmikuu!
Näin helmikuun viimeisen päivän koitettua on aika koota kuukauden tapahtumat yhdeksi postaukseksi. Kaiken kaikkiaan tästä kuusta jäi käteen sekalaiset fiilikset. Tuli yhdet hautajaiset hoidettua ja saatettua isä matkalleen kohti autuaampia luppomettiä. Tuli vietettyä mahdollisimman paljon aikaa ulkona, sillä lisääntyvän auringonvalon energia toi vähän lisää energiaa arkeen. Luontoäiti oli onneksi lempeä ja antoi kulkijan nauttia henkeäsalpaavan kauniista maisemista ja hienoista ilmoista.
Parasta kuukaudessa oli voida viettää aikaa läheisten kanssa kotimaisemissa, ja erityisesti hohdokasta oli käydä moikkaamassa sarvipäitä.
Talvi-ihmisenä paras tunne oli voida fiilistellä pakkaspäiviä Äkäslompolossa. Välillä pakkasasteet laskivat lähemmäs kolmeakymmentä. Aurinko paistoi loihtien timanttista loistoa hangille, ja taivaankansi täyttyi upeasta värikirjosta. Oli ihanaa vain istahtaa hetkeksi keskelle hankea ja vain ihmetellä luonnon ihmeellisyyttä. Nyt kun Turun suunnalla on alkanut loskan ja vesituhnun aikakausi, siirrän itseni mielelläni harmaasta todellisuudesta muistojen maailmaan ja hohtavien hankien valtakuntaan.
Paras jumiutuma Spotifyssa on ollut Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen albumi Tilinteon hetki. Myös Gojira on ollut ahkerasti soittolistalla, ja erityisesti bändin laulu Born in Winter on soinut tiuhaan.
Parasta katsottavaa oli På Spåret, legendaarinen tietokilpailu, joka huipentui hienoon finaaliin. Katsottavasta puheen ollen katsoin Matrixin ja lisäksi ensimmäiset kolme Star Wars -elokuvaa ihan alusta loppuun asti. En ole yhtään tieteiselokuvista kiinnostunut – jos vähänkin mennään ulkoavaruuden puolelle, en hihku välttämättä heti riemusta – mutta Tähtien sodan eeppinen valon ja pimeyden taisto 70-luvun estetiikalla kuorrutettuna oli ihan hauska kokonaisuus. Mieluummin tosin jatkossakin kuljen Keski-Maassa.
Paras runebergintorttu löytyi Leipomo Grynistä. Leipomuksen koostumus oli justiinsa sopivan pehmeä ja maku oli kohdillaan, eikä liian imelä. Ehdottomasti jatkoon!
Paras hetki juhlarintamalla oli Arwenin puolivuotispäivä. Pieni pörheä vandaalimme ei ole enää pentu, vaan teini-ikäinen. Arwen kehittyy päivä päivältä ja kasvaa melkoista kyytiä. Vasta pentua jaksoi kantaa yhden käden varassa, mutta nyt tyyppi on jo polvenkorkuinen.
Paljon mahtui asioita yhteen kuukauteen. Talvi alkaa hiljalleen taipua, ja kohta meillä onkin jo kevät. Maaliskuu tuo siitä jo aavistuksen mukanaan.