Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tammikuun parhaat

Tammikuun viimeinen päivä on koittanut, ja Turussa on yhä talvi!

Vuoden ensimmäinen kuukausi käynnistyi Pietarsaaressa, jossa lähimetsät juhlistivat uuden vuoden aloitusta timanttisella lumikerroksella. Uusi vuosi sai nätin alun.

Paras ostos oli ehdottomasti kunnon rinkka. Minulla ei ole oikeastaan ylävartalossa yhtään mitään muuta kuin tyhjyyttä kumiseva kallo, luisut hartiat ja lyhyt selkä, joten tukevalta tuntuvan rinkan tai edes päivärepun löytäminen on aina vähän jännää puuhaa. Taisin kuitenkin viimein löytää oikeasti hyvin istuvan rinkan – Deuterin Aircontact PRO 65 + 15 SL vaikuttaa mukavan tasapainoiselta retkikaverilta. Syväluotaavaa analyysiä en osaa vielä tuottaa, vaan tulevien vaellusreissujen myötä pystyn kertomaan enemmän rinkan toimivuudesta. Odotan innolla, että uudenkarhea rinkka saa vähän varpusmättäistä väriä kylkeen.

Ennen kuin rinkka pääsee tositoimiin voi muistella menneitä retkiä. Tammikuun paras kävely sijoittui ehkäpä Pietarsaaren piparkakkukylämaisemiin tai Turussa lähimetsään, joka näytti upealta yks kaks saapuneen talven myötä. Aurinko hehkui vitivalkoista, koskematonta lumihankea vasten, ja meitsi oli ihan fiiliksissä.

Paras juhlahetki oli se, kun erään vandaalipennun viimeinenkin torahammas eli kulmahammas putosi. Voi, sitä ilon päivää! Kuinka olimmekaan odottaneet, että ihmiskunnan pahimmat viholliset eli naskalihampaat putoaisivat. Tosin naskalihampaiden pudottua olen tajunnut, että pieni pottumyttymme on yks kaks kasvanut melkein aikuiseksi neiti näpsäksi.

Paras leipomus oli ehdottomasti banaanikakku (tai banaanileipä, miten sen nyt ottaa). Olen omasta mielestäni aika hyvä leipomaan banaanikakkua, ja salainen tekijä onnistumisessani on summan mutikassa toimiminen. Ja inkivääri!

Paras koukuttuminen liittyy vahvasti Netflix-sarjaan nimeltä The Queen’s Gambit. Pitkästä aikaa löytyi sarja, joka imaisi mukanaan ja teki mieli hotkia kaikki jaksot kerralla. Sen sijaan ensimmäisten kolmen jakson perusteella yllättävän hyvältä vaikuttanut Ivalo lässähti kuin pannukakku ja oli lopulta omaan silmääni vähän kiusallisella tavalla kliseepankki, epäuskottava ja kömpelösti toteutettu. Toisaalta kätken sydämeeni toteamuksen ”mystinen Lapin naisen vaisto” ja tulen käyttämään sitä yhtä omituisissa tilanteissa kuin sarjassa. Ivalo on ehdottomasti tammikuun paras kliseiden kattaus.

Mystisyydestä puheen ollen parasta Turun tammikuussa on hetki ennen auringonlaskua. Juuri se hetki, kun taivaanranta värjäytyy persikkaiseksi tai purppuraiseksi.

Parhaan laskiaispullan – totta kai olen aloittanut jo hyvissä ajoin laskiaispullain laadunvalvonnan – titteli mennee tänä vuonna Leipomo Grynille. Mantelimassaversio suorastaan suli suussa ja lisäksi oli kaunis kuin mikä! Just oikea koostumus, herkulliset mausteyhdistelmät ja pähkinäinen vivahde tekivät pullasta erityisen hyvän.

Paras ruokaelämys koostui merimiehen valmistamista täytetyistä paprikoista, ja toisaalta itse tein aika hyvät pesto-lihapullat. Merimies teki myös hävyttömän hyvää palak paneeria, joka on kryptoniittini. Kelvollinen oli myös perinteinen pestopasta, jota pehmensi mozzarella.

Tammikuu alkoi reissun päällä ja myös päättyy matkantekoon, sillä paraikaa istun junassa kohti Kolaria, jonne ehkä saavumme vielä tämän päivän aikana, jos VR on meille suopea. Saattaa olla, että ensi viikolla on blogissa vähän hiljaista. Tällä kertaa matkan tarkoitus on saattaa perheenjäsen viimeiselle matkalleen. Tammikuu ei ihan voittajakuukaudeksi noussut, mutta helmikuu olkoon hyvä.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.