Suomen suurin matkablogiyhteisö

Joulukuun parhaat

Vuoden 2020 viimeinen kuukausi tuli ja meni.

Parasta oli päästä käymään pitkästä aikaa kotona. Joulukuu meni jännittäessä ja stressatessa, toteutuisiko reissu pohjoiseen lainkaan, sillä Turun tilanne erään vallitsevan maailmantilanteen vuoksi oli haastava. Päätöksen reissusta teimme oikeastaan vasta lähtöä edeltävänä päivänä, ja niinpä aatonaattona lähdimme junan kyydissä Turusta veks. Saimme viettää rauhallisen joulun kotimaisemissani, ja vuosi vaihtui tunnelmallisessa Pietarsaaressa, jossa oli uskomattoman kaunista kevyen lumikerroksen laskeuduttua maahan.

Paras ylpeydenaihe oli ehdottomasti Arwen. En villeimmissäkään unissani olisi uskaltanut kuvitella, että Arwen osoittautuisi niin reippaaksi reissukoiraksi! Junamatkat menivät ilman hepulointia tai stressihytinää – Arwen oli yllättävän lunkisti sekä istumapaikalla että hytissä. Kylästellessään Arwen oli kohtelias ja säyseä, tosin kevyttä mielipuolisuutta oli havaittavissa, kun Arwen pääsi enonsa rapsutettavaksi. Arwen otti tilanteet, tilat ja ihmiset itsevarmasti haltuunsa.

Paras ostos oli ehdottomasti koiran päähän sopivat pehmosarvet. Arwen ei ollut itse ihan samaa mieltä.

Paras patikkareissu oli koiranpennun ensimmäinen tunturimöngerrys. Kuertunturilla oli perinteiseen tapaan sumuista, joten huipulla oli näkyvyyttä ehkä kolmen metrin verran, kuten joulukuussa ruukaa olla. Eipä se haitannut. Lumikuorrutteiset kuuset, vitivalkoinen lumi ja siniharmaa taivas kutsuivat luokseen. Oli satanut puuterilunta, ja Arwen Hundén oli aika villillä tuulella päästessään kilpailemaan lumihiutaleiden kanssa.

Paras laulu oli kenties System of a Downin uusi kappale nimeltään Protect the Land. Onkin ollut vähän ikävä legendaarisen bändin musiikkia!

Parasta ruokaelämystä on mahdoton eritellä, sillä merimiehen kokkaukset ovat aina ilahduttavia, ja äitini ja anoppini loihtivat kumpainenkin maittavia aterioita. Esimerkiksi äitini valmistama poronkäristys pottumuusin ja puolukkahillon kera osui ja upposi.

Paras herkku oli ehdottomasti lumisessa metsässä nautittu joulutorttu suoraan äitini kotileipomosta. Toisaalta kärkikahinoihin kiilaa myösi Annas pepparkaksglass -jäätelö. Onko olemassa parempaa konseptia kuin piparijäätelö?

Paras yksittäinen hetki oli joulupäivänä, kun ulkoilun ja saunan jälkeen oli aika istahtaa sohvalle ja hörppiä glögiä. Tärkeitä ihmisiä ympärillä ja yksi villi koira sylissä. Se oli ihana hetki se.

Sellainen oli joulukuu. Joulunaika ja vuodenvaihde toivat mukanaan kiireettömyyttä ja hengähdystauon. Ja olikin jo aika nähdä läheisiä.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.