Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pomponrahka marraskuussa

Marraskuinen lauantaiaamu koitti aurinkoisena, kun kahdesta ihmisestä ja yhdestä pienestä sessestä koostuva seurueemme lähti retkelle kohti Pomponrahkaa. Aamutuimaan ilmanala tuntui ihanan kirpsakalta ja hengitys huurusi, kuten talvella on soveliasta, mutta päivän vanhetessa koleudesta ei ollut tietoakaan. Marraskuu on alkanut poikkeuksellisen lämpimissä merkeissä Turunmaalla.

Pomponrahkan ja Isosuon muodostama suovyyhti ei ole kuin kooltaan mahdottoman massiivinen, mutta alue on todellinen luonnon runsaudensarvi. Olen tarkemmin kirjoittanut Pomponrahkan monipuolisuudesta tammikuussa, mutta todettakoon vielä, että luonnonilmiöistä ilahtuvalle Pomponrahkalla on paljon kiinnostavaa tutkittavaa. Alueella kasvaa runsaasti erilaisia sammallajeja, ja tupasvillan ja suopursun ohella Pomponrahkan uumenissa on havaittu kasvavan harvinaisiakin kasveja, kuten punakämmekkä. Suotyypit vaihtelevat rämeestä nevaan ja korpeen. Suomaisemassa lymyilee monenlaisia hämähäkkejä ja luteita, ja alue tarjoaa myös asuinsijan tai levähdyspaikan erilaisille linnuille. Pomponrahkan monipuolisuus tulee eri vuodenaikoina mainiosti esiin.

Suoalueelle ennätettyämme kevyt usva levittäytyi pitkospuiden ylle kuin kevyt huntu konsanaan. Sinisellä taivaalla lepäsi valkoinen kuunsirppi, ja suomaiseman värit erottuivat kauniisti auringon valossa. Kaiken hyvän lisäksi suon tuoksut aamun viileydessä olivat huumaavat; Pomponrahka on miellyttävä retkikohde jo pelkästään tuoksumaailman ansiosta. Ken jänkälle on lapsena joutunut tonkimaan hilloja sisiliskojen kanssa, arvostaa vissiin sitten aikuisena kosteikkoaromia.

Pentumme pääsi ensimmäistä kertaa tallustelemaan pitkospuilla, eikä uusi pinta tuntunut aiheuttavan pahemmin hämmennystä. Ensimmäinen askel pitkospuiden suuntaan ehkä hitusen arvelutti, mutta rohkea luppakorva kulki pian uudessa paikassa polleana kuin mikäkin hegemoniapäällikkö. Pennusta puheen ollen tulipa taas todettua, että walesinspringerspanielin turkki on ihan täydellinen möyrimiseen ja luonnossa liikkumiseen. Vaikka Arwen Hundén tutki kaikki mättäät ja räpiköi into piukassa lammikoissa, sottatassut olivat likaiset vain hetken aikaa. Walluilla on ihan varmasti jokin gore-tex -kalvo rakennettuna jonnekin päällyskarvan alle.

Pomponrahkalle vievä luontopolku on merkattu hyvin, ja kaiken kaikkiaan reitti on helppokulkuinen. Sanoisin, että pitkospuita on viime aikoina entrattu ja reittiä rukattu. Ympäröivät metsäalueet houkuttelevat kulkemaan kinttupolkuja pitkin – suomiljöön lisäksi reitin varrella tulee vastaan niin kuusikkoa kuin koivikkoa.

Auringon säteiden pilkistäessä tummanpuhuvien, vehreiden havujen lomasta oli vähän taikaa ilmassa. Ei silti näkynyt tälläkään kertaa peikkoja missään.

Oli kiva reissu. Vaikkei rikkumatonta rauhaa Pomponrahkalla tavoita vilkasliikenteisen Ohitustien takana, on suomaisemassa jotain rauhoittavaa, ja ennen kaikkea suon tuoksut ovat parhautta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.