Luonnossa liikkuminen on parasta. Koska olen syntynyt ja kasvanut oikeastaan ihan kirjaimellisesti keskellä korpea, luonto on itsestäänselvä osa elämääni – luonnonhelmassa tunnen olevani kotona. Onneksi asuinkaupunkini Turku on suonut asukkailleen kauniita paikkoja, joista seuraavaksi ajattelin esitellä suosikkini sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Maarian kivikautinen luontopolku
Maarian altaan ylittää silta, joka johdattaa kohti metsää, jossa puolestaan asuu ihan satavarmasti haltioita. Kinttupolut mutkittelevat sammalpeitteiseen havumetsään, siitä koivikon keskelle ja lopulta Rajakallion laelle Turun ja Liedon rajalle, ja taustalla solisevat metsäpurot, jotka piilottelevat syvänvihreiden mättäiden alla. Alueella on jo kivikaudella ollut arkeologisten tutkimusten perusteella asutusta, ja historiallisista vaiheista voi oppia lisää opaskylttejä lukaisemalla. Luontopolusta olen kirjoittanut toukokuussa.
Pomponrahka ja Kärsämäen pirunpesä
Niputan nämä kaksi mielenkiintoista kohdetta samaan kohtaan, sillä ne sijaitsevat linnuntietä pitkin mitattuina erittäin lähellä toisiaan ja myös vain muutaman kilometrin päässä Turun ydinkeskustasta. Jokaisena vuodenaikana Pomponrahkan suoalueella ja metsikössä on todella kaunista. Suon läpäisevillä pitkospuilla kulkiessaan voi tutkia erilaisia hämähäkkejä ja tuoksutella tupasvillan ihanaa tuoksua. Pomponrahka on myös paikka, jossa hyvällä tuurilla voi napata jopa hillan suuhunsa.
Pirunpesä, joka sijaitsee vain lyhyen matkan päässä Pomponrahkasta puolestaan on mahtipontinen ja maaginen kivilohkareiden näyttämö, jonka onkaloissa ja luolissa ihan takuuvarmasti lymyilee maahisia, peikkoja ja ties mitä muita olentoja. Jokaisella tarkistuskerralla valtavat kivilohkareet tuntuvat melkein erkaantuvan toisistaan ja pyllähtävän retkeilijän niskaan.
Pomponrahkasta kirjoittamani teksti löytyy täältä ja pirunpesästä tämän linkin kautta.
Katariinanlaakso
Katariinanlaakso vetää puoleensa historian ja luonnon kauneuden ansiosta. On kiehtovaa tarkkailla luonnon heräämistä talviunien jäljiltä keväällä ja kesän lähestyessä. Upeat jalopuut hehkuvat kultaisina syysillan kajossa, ja hyvänä talvena laaksoon laskeutuvat lumihippuset saavat metsämaiseman näyttämään satumaiselta. Samalla suunnalla sijaitsevalla Ruskiakalliolla pääsee astumaan kenties samaan kohtaan kuin mahdollisesti Kaarle-herttuan saapas osui renessanssin aikakaudella, kun hän kävi hyvin pikaisella visiitillä Turun suunnalla. Laukkavuori on puolestaan loistava kohde möngertämiseen, oksien takertumiseen hiuksiin ja kalliohakkausten etsintään.
Aurajokivarsi
Aurajoen varrella historia on vahvasti läsnä. Suomen sydän -reittiä mukaillessa Halistenkoskelta matka taittuu aina Liedon puolelle asti idyllisen kauniissa maisemissa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta miljööstä on löydetty kuppikiviä, ja Kaarinan puolella Ravattulan Ristimäen metsäsaarekkeen suojissa on toiminut maamme vanhin kirkko ammoisina aikoina. Joen virtausta on kiehtovaa seurata ihan milloin vaan, mutta ruskan väriloisto on vertaansa vailla, joten syyskävely on suotavaa näillä kulmilla. Kevättalven suht kolea sävymaailma pukee historiallista jokivartta. Ristimäestä kirjoittamani postaus on luettavissa täällä.
Kuuvannokka Ruissalossa (ja Ruissalo ylipäätään)
Ruissalo on upea saari. Marjaniemen luontopolku on nätti, ja Saaronniemessä tuuli tuo mukanaan taruja mereltä – kokonaisuudessaan Ruissalo on päästä päähän täynnä historiaa, kuohuvia aaltoja ja vehreitä jalopuita. Muinaistulien yönä liekit kipuavat auringonlaskun värjäämää taivasta vasten. Haaveilen, että Turun suuntaan saapuisi talvi ja pääsisi kävelemään jäätyneellä merellä. Se on meinaan aika huikea fiilis se.
Kuuvannokka ansaitsee erityismaininnan. Jylhät rantakalliot, vehreät metsät taustalla ja mielikuvitusta kutkuttavat kalliohakkaukset muodostavat maalauksellisen kokonaisuuden. Sitä vaan mietin, että kenellä on ihan oikeasti ollut aikaa ja kärsivällisyyttä hakata kallioon jatulintarhaa?
Luolavuori
Olipa kerran kuntorata, joka oli rakennettu vehreään metsään. Olipa kerran vehreä metsä, jossa rosvot aikoinaan piilottelivat siirtolohkareiden suojissa. Olipa kerran siirtolohkareiden suojaama luola, josta pääsee kylästelemään kääpiöiden luokse Khazad-dûmiin. Luolalla on pituutta noin 45 metriä, ja muodostelmassa on onkaloita ja salimaisia tiloja eli vähän kuin Khazad-dûmissa. Tiedoksenne, että olen joskus onnistunut kirjoittamaan Luolavuoresta kokonaisen postauksen ilman ainuttakaan viittausta elämän tarkoitukseen eli Taru sormusten herrasta -saagaan. Tai ainakaan muistaakseni en jauha Khazad-dûmista.
Kaasavuori Hirvensalon Maanpäässä
Hirvensalossa on kivoja kukkuloita, sinisin Paavo Nurmi -symbolein merkattuja polkuja ja Pirttivuoren metsikkö, mutta Kaasavuori on ehkä kaunein kohta pienellä saarella. Upeaa merimaisemaa reunustavat havupuut ja rantakallion röpelöiset reunat. Kaasavuori on helmi!
Lisäksi esimerkiksi Mälikkälän metsät, Kalmasvuori ja keväisin keto-orvokkikaapuun vuorautunut Muhkurin luonnonsuojelualue ovat kivoja paikkoja. Maininnan arvoisia kohteita, jotka sijaitsevat Turun rajojen ulkopuolella mukavan pyöräily- tai bussimatkan päässä, ovat Raision ja Ruskon välimaastossa sijaitseva Kullavuori sekä Paimion luontopolku. Kullavuoren laelle rakennetusta näköalatornista avautuvat maisemat kauas peltojen taa, ja Paimion luontopolulla voi hengittää sisuksiinsa raikasta suoilmaa, ihailla aaltojen silottamia kalliopintoja ja fiilistellä mettämaisemaa. Lisäksi tietenkin Kurjenrahkan kansallispuiston retkeilyreitistöt ovat helposti saavutettavissa – itse asiassa Kullavuori lasketaan reitistöryppäääseen. Suoalueista mainitsisin Maskun Karevansuon sekä Rehtsuon, jotka molemmat yhdistyvät niinikään Kurjenrahkan reitistöön. Ruskon, Nousiaisten ja Vahdon kuntarajoja lähentelevä Rehtsuo on kaikessa monipuolisuudessaan yksi kauneimmista luontokohteista lähialueilla.
Niin, ja sitten on sellainen ilmiö kuin Turun saaristo. Salaperäinen Trunsö, vihreä Nötö (josta olen selostanut useampaan otteeseen, tämän vuoden kesäkuussa ja viime vuoden heinäkuussa), Jurmon alpakat, historiallinen Seili sekä tunnelmallinen Utö ovat esimerkkejä saariston kauneudesta.
Kaarinan ja Liedon poluista ajattelin kirjoittaa erikseen, mutta nyt sanainen arkkuni on ehtynyt.
Millaisia luontosuosikkeja teillä on Turun suunnalta?