Mitä tekee nörtihtävä, historiaan kallistuva pariskunta lauantaina? Noh, luonnollisesti kyykkäilee keskiaikaisen harmaakivikirkon hautausmaalla hautakiviä tutkien.
Malttakaa hetki, jotta voin selittää taustan – sukututkimus on avainsana, sillä etsimme merimiehen esivanhempia, jotka aikoinaan saivat viimeisen leposijansa Nauvon mailta. Muutoinkin historia oli houkuttimena, kun lähdimme aurinkoisena lauantaiaamuna päiväreissulle Nauvoon. Hautausmaan lisäksi ajattelimme käydä merenkulkutalossa ja kirkossa.
Paraisten kaupunkiin kuuluvasta Nauvosta on asiakirjoissa merkintää jo 1300-luvun lopulta. Nykyään Nauvon tärkeitä elinkeinoja ovat matkailu ja maatalous, mutta luonnollisesti kahdesta suuremmasta pääsaaresta sekä 3000 saaresta ja luodosta koostuvassa pitäjässä meri on ollut tuiki tärkeä osa asukkaiden elämää. Kautta aikain Nauvon suunnalta on lähdetty merille. Kalastus on ollut olennainen elinkeino, ja lisäksi purjehduspitäjänä Nauvo oli aikoinaan alusten lukumäärää ja kokoluokkaa tarkastellessa varsin merkittävä. 1800-luvun loppupuolelle mentäessä Nauvon vesillä alkoi säännöllinen höyrylaivaliikenne.
Nauvon merenkulkutalo heijastelee alueen merenkulkuun liittyviä perinteitä aina 1800-luvun alkupuolelta nykypäivään asti. Taloon sijoitetuissa näyttelyissä on esimerkiksi Åke Sandvallin valmistamia pienoismalleja esillä sekä tarinoita laivanrakennuksesta ja laivojen miehistöjen olosuhteista niin kuvien kuin mielenkiintoisen esineistön muodossa. Yläkerran tiloissa on tietoa merenkulkutalon historiasta ja myös Saaristotien vaiheista. Erityisen mielenkiintoista antia ovat kuvavertailut menneen ja nykyisyyden välillä – näyttelyssä on rinnakkain vanhoja ja uusia otoksia samoista alueista.
Merenkulkutalon vanhin osa on peräisin vuodelta 1900 – alun perin oli tarkoitus rakentaa vuokratalo, johon sijoitettaisiin postikonttori sekä postiesimiehen että kunnan kätilön kodit. Postitoiminnan siirryttyä muihin tiloihin vuonna 1965 taloon sijoitettiin kunnan virkamiehille tarkoitettuja asuntoja, ja merenkulkutaloksi puolestaan rakennus muutettiin, kun merenkulkuneuvos Kaj Engnblom oli ostanut rakennuksen ja lahjoittanut sen Paraisten kaupungille.
Merenkulkutalo oli mielenkiintoinen kokemus, mutta kotvan kuluttua alkoi hiukoa, joten kävimme syömässä lounassalaatit Båthuset-ravintolassa. Lounaan voimin haahuilimme tovin satamassa, jossa pienet putiikit eivät vielä olleet sulkeneet oviaan. Oli elokuun viimeinen lauantai, ja aurinkoisena päivänä satama-alueella oli vielä kuhinaa ja turisteja liikkeellä. Seiliin kulkeva yhteysalus M/S Östern oli avannut kitansa houkutellen matkustajia kyytiinsä.
Seuraavaksi kuljimme kohti Nauvon upeaa, goottista tyylisuuntaa edustavaa harmaakivikirkkoa, joka on vartioinut kotikuntaansa jo 1400-luvulta lähtien. Pyhälle Olaville omistetun kirkon rakennusvuodesta ei ole tarkkaa tietoa saatavilla. Samalla suunnalla on arveltu sijainneen 1200-luvulta lähtien puukirkko, joka purettiin vasta kivikirkon valmistuttua. On arveltu, että kivikirkon vanhin osa, sakaristo, on peräisin 1300-luvulta.
Kirkon katossa on upeita maalauksia, jotka ovat 1400-luvulta peräisin. Kiehtovia ovat esimerkiksi Nauvon peikko eli seireeni, joka huijaa merimiehet onnettomuuksiin, sekä kurjen, auringon ja tähden muodostama kokonaisuus. Osa rusettiornamenteista, jotka koristavat pilareita, ovat peräisin 1600-luvulta.
Kirkon esineistö on kattava. Esimerkiksi alttarin yläpuolelle sijoitettu krusifiksi on tehty 1400-luvulla siinä missä uusgoottinen saarnastuoli on valmistunut vuonna 1870. Urut ovat peräisin 1700-luvulta, ja ne ovat vanhimmat maassamme säilyneet. Nauvon kirkon kirkkolaiva on koristanut kattoa vuodesta 1971 ja on Rönnskärin edustalla karille ajaneen Aidin pienoismalli. Turun saariston kirkkolaivaperinne on tiettävästi ainakin 1600-luvulta peräisin. Kirkkolaivahistoria voi juontua esimerkiksi siihen, että kirkkolaivan lahjoittanut on selviytynyt jostain hengenvaarallisesta tilanteesta ja votiivilahjana antanut kiitokseksi aluksen kirkolle.
Ja sitten me kyykimme hautausmaalla, koska niinhän sitä ruukataan tietenkin tehdä. Kun olimme aikamme ihmetelleet historian kulkua auringon lämmittäessä, jätski alkoi houkuttella, joten Köpmans ja tarkennettuna Nuvolen jätskiannos oli kohtaloni. Kiva reissu sai kirjaimellisesti makean päätöksen.
Saaristopitäjässä on kiva tunnelma, ja kauniin satamamaiseman lisäksi historiasta kiinnostuneille puitteet ovat oivalliset vaikkapa päiväreissua ajatellen.
Kiitos kivasta matkasta Nauvon kirkkoon. Samaistun niin määritelmääsi ”nörtihtävä, historiaan kallistuva pariskunta” ja nautin juuri tällaisesta. Omalle kohdallemme lisäisin vielä ”luonnosta nauttiva”, joten ehkä tuon hautausmaalla kyykkimisen sijasta etsisin luontopolun. Tykkään tällaisista jutuista kuin tämä sinun, että mukana on hyviä kuvia ja myös taustoja, historiaa ja vuosilukujakin. En ole koskaan käynyt Nauvossa, senkin takia tämä juttu oli tervetullut. Kiitos!
Kiitokset kivasta kommentista – onpa mukava kuulla, että hengenheimolaisia löytyy. 😊 Luonto on aika olennainen juttu elämässäni, joten luontopoluista ja ylipäätään luonnosta löytyy aika paljon tajunnanvirtaa blogissani. Nauvo on todella kiva paikka!
Tuo kirkko on kyllä todella komea ulkoasultaan. Itsekin tykkään vierailla vanhoissa kirkoissa ja hautausmailla. Erityisesti hautakivien tutkailu on kiinnostavaa puuhaa.
Justiinsa näin! Vanhoissa kirkoissa on tunnelmaa, ja hautakiviä tutkailemalla pääsee lähemmäs historian eri aikakausiin.