Suomen suurin matkablogiyhteisö

Elokuun parhaat

Koska elokuu on päättynyt, jouluun on enää yksi luikhaus. Miettikää, ihan kohta voi alkaa kuunnella Frank Sinatran tai Ella Fitzgeraldin joulutunnelmointia!

Heinäkuun hulinoiden jälkeen elokuu antoi arjen astua kuvioihin. Meikäläisen universumissa elokuu alkoi Monåssa aaltojen keinuntaa kuunnellen ja päättyi Turun poluille.

Olen vahvasti sitä mieltä, että yleisesti ottaen elokuussa parasta antia ovat illat. Aurinko loihtii kultaisen sävyn, joka saa metsät näyttämään haltioiden asumuksilta. Luontoäiti on jo alkanut heittää yön tunneiksi tummanpuhuvan uninutun ylleen, ja syksyä on ilmassa. Kesän päättyminen on aina haikeaa, sillä kesä on paras vuodenaika, mutta onneksi sitä seuraa syksy, joka on paras vuodenaika. Syksyn jälkeen puolestaan on parhaan vuodenajan eli talven vuoro, mutta ilahduttavaa on, että talven päätyttyä maan kamaralle saapuu kevät, paras vuodenaika.

Paras elokuun ilmiö oli se, että oli aikaa lukea. Erittäin kiinnostava tuttavuus on Jan Guilloun Häxornas försvarare, joka kuvaa noitavainojen järjetöntä aikakautta Ruotsissa. Saatana saapuu kaupunkiin oli oivallista luettavaa, kun Pohjanmaan lakeudet vaihtuivat Turun urbaaniin maisemaan junan kyydissä, mutta toisaalta Linnunradan käsikirja liftareille on yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen hyppysissäni käyttänyt. Olen nyt toisessa osassa menossa, sillä yritän malttaa mieleni ja lukea teoksen hitaasti. Sen sijaan Humiseva harju on jäänyt kesken – olen sen joskus teininä lukenut ja yrittänyt vuosien varrella tarttua siihen uudestaan, mutta teos ei vaan puhuttele minua. Katsotaan, muuttuuko mielipiteeni lähikuukausina, jos saan viimein luettua kirjan läpi.

Parhaan aterian titteli kuuluu merimiehen valmistamille thai-henkisille lohipurilaisille. Jestas, kuinka hyvää ruoka voi olla!

Paras vierailija oli taas villapöksyinen. Siinä sujahti viikonloppu järjettömän nopeasti kallioilla kiipeillessä, pusikoita tutkiessa, hiekkapoluilla tassutellessa ja sohvalla loikoillessa. Rauvolanlahden tuntumassa hengaillut lehmälauma ei herättänyt oikein mitään reaktioita villapöksyssä, mutta yhden oravan perässä villapöksy meinasi kiivetä puuhun. Voih, koirat ovat elämän britakakku.

Parhaan hämmennyksen aiheutti Sällskapsresa. ”En viktig del av svensk filmkultur”, totesi merimies, kun aloitimme elokuvaillan. Maailmani ei ole ollut entisensä tämän jälkeen.

Paras seku vain -reisu oli tällä kertaa päiväretki Nauvoon. Kävimme merenkulkutalossa perehtymässä Nauvon merenkulkuperinteisiin ja keskiaikaisen kirkon mailla, söimme Båthusetissa salaattia sekä fiilistelimme loppukesän tunnelmaa. Se oli kiva reisu se! Kivan päivän kruunasi muinaistulien yö, jota juhlistimme viimevuotiseen tapaan Ruissalossa.

Paras laulu elokuulta ja ehkäpä vähään aikaan on ruotsalais-pietarsaarilaiskokoonpano Tigerin ihana Vi ville inte samma saker. Albumiversio on kaunis ja akustinen versio tunnelmallinen, sillä skoonelaiset linnat ja niin edelleen:

Linnoista puheen ollen paras barokkituokio kului Louhisaaren kartanossa. Barokkilinna on jo itsessään siekailemattoman yltäkylläinen ja pompöösi paikka, mutta kartanossa järjestettävällä opastetulla kierroksella saimme kattavan koosteen linnan vaiheista.

Parhaat sunnuntait kuluivat Turun hautausmaalla. Turussa järjestettävät opastetut kierrokset ovat aina yhtä mielenkiintoisia – osallistumme kahteen hautausmaalla pidettävään kävelykierrokseen, ja kuulimme ensinnäkin tarinoita Turun yritteliäistä hahmoista ja liikemaailman menestyjistä ja toisekseen tieteen tekijöistä ja suosijoista. Edelleenkin suosittelen osallistumaan opastetuille kävelykierroksille, sillä mainioiden oppaiden kertomuksista oppii aina uutta hauskojen tarinoiden muodossa.

Sellainen oli elokuu valtakunnassani. Joko me odotamme syksyä innokkaasti? Ai jepulis? Niin ajattelinkin!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.