Minusta tuntuu, että Ylläs on vähän kuin yksisarvinen, joka on naamioitunut tunturiksi. Tällainen syvällinen ajatus pompsahti väkisinkin mieleeni, kun katselin vaaleanpunaisina ja vihreinä hehkuvia kiviä Keskisen lain suunnalta yhtenä heinäkuisena päivänä.
Toisaalta olen jotenkin aina mieltänyt Ylläksen ylvääksi, arvokkaaksi leidiksi, joka kaitsee nuorempia tuntureita ympärillään. Tieteellistä pohjaa väittämälleni ei toki ole, mutta sallittakoon kevyt hörhöily tuntureista puhuttaessa.
Joka tapauksessa Yllästunturi on todella hieno tunturi, joka kohoaa 719 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolella. Ylläs sijaitsee Kolarin kunnassa kahden kylän välillä – tunturin eteläpuolella sijaitsee Ylläsjärven kylä siinä missä pohjoispulella Ylläs katsoo Äkäslompoloa kohti. Ylläksen huippua ja hiihtokeskusaluetta ei lasketa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon.
Ylläkselle ominaista on rakkapeitto, mekaanisen pakkasrapautumisen myötä syntynyt kivikko, joka kuorruttaa lakialuetta. Kallioperältään Ylläs, joka on jäännös muinaisesta poimuvuoristosta, on kvartsiittia.
Kesäisin huipulla ei voi olla törmäämättä poroihin, jotka kipuavat tunturin suuntaan sääskiä pakoon. Pari vaanta, yksi vassu ja muutama hirvas nauttivat tuulesta, joka karkotti sääsket niiden kimpusta. Selvennyksenä todettakoon, että vaami on murreversio vaatimesta eli naispuolisesta porosta, hirvas tarkoittaa ainakin muutaman vuoden ikäistä herraporoa ja vassu vasaa.
Ihmiskäsi on muokannut voimakkaasti rinteitä – hiihto- ja laskettelukeskuksen sydämessä ei aivan erämaan tunnelmaa tavoita, mutta siltikin tunturissa on aina tietty taianomaisuutensa. Avautuvat maisemat, jotka usein ovat kevyen autereen verhoamat, ovat vertaansa vailla.
Talvella Ylläksen rinteet täyttyvät rinteitä alas liitelevistä laskettelijoista, kesäisin alueella risteilee retkeilyreittejä. Aivan huipulle pääsee jalkaisin tai maastopyörällä sorattua tietä pitkin. Nousua toki tulee tunturille kivuttaessa, mutta tietä pitkin on todella helppo kulkea. Läntiseltä puolelta Ylläksen tavoittaa vähän luonnollisemman kivikon kautta. Ylläsjärven puolelta tunturin huipulle pääsee gondolihissillä.
Ylläs on vaikuttava paikka. Ylläksellä tai oikeastaan missä tahansa tunturimaastossa möyriessäni mieleni valtaavat ylevät ajatukset siitä, että suklaa maistuu hyvältä ja että ylämäkeen kulku on hauskaa. Lisäksi tuntureilla tulee sellainen tunne, ettei tunturia oikeastaan valloiteta saati huiputeta, vaikka tällaisia sanoja kuulee liitettävän tuntureilla kulkemiseen. Tunturit edustavat pysyvyyttä, ikiaikaisuutta, siinä missä me ihmiset olemme vain hetken. Ehkäpä onkin niin, ettei ihminen olekaan valloittaja tai huiputtaja, vaan tunturit valloittavat meidät.