”Vanhojen tarinoiden mukaan kansallispuistoseudun muinaiset asukkaat ryöstivät haaksirikkoutuneita laivoja. Usein surmattiin koko miehistö viimeiseen mieheen, ettei ryöväyksestä jäisi mitään todisteita. Joskus lienee otettu myös orjia. Hylynryöstöä harjoittivat ilmeisesti alueen eteläisimmät kyläkunnat eli Utön, Jurmon, Trunsön, Lökholmim, Borstön ja Vänön asukkaat.” (Saaristomereen kansallispuisto;Leif Lindberg ja Torsten Stjernberg, 1986)
Tarinat ovat tarinoita, legendat legendoja, mutta Trunsön pieni saari tyrskyjen ja salakavalien karien ympäröimänä on täynnä salaperäisyyttä. Ihan päivittäisellä tasolla ei kuitenkaan vuosisatoja sitten Suomen vesistöillä liikkunut yltäkylläisiä aarrelaivoja ryövättäviksi. Vaikka perimätiedon mukana kulkeutuneet legendat vaarallisista harhatulista, hylynryöstäjistä ja murhamiehistä ovat mahdollisesti saaneet roimastikin värikynällä maalattuja lisäsävyjä, saaren liepeille on historian saatossa uponnut ja unohtunut aluksia, joista yksi merkittävimmistä lienee Vrouw Maria.
Meriryöväreistä tuli mieleeni merimies, ja merimiehestä puheen ollen tyypin sukujuuret juontuvat juurikin Trunsön maaperään, joten kesäloman ohjelmaan kuului olennaisena osana tutkimusretki pikkuruiselle saarelle. Heinäkuun auringon porottaessa Trunsö oli ihastuttava; ympäröivä meri hehkui kirkkaansinisenä, ja saari oli täynnä vehreyttä. Auringonlaskun aikoihin Trunsö sai pastellisen peitteen ylleen näyttäen satumaiselta.
Ulkosaaristossa eteläisellä Saaristomerellä sijaitsevan saaren geologinen historia ulottuu satojen miljoonien vuosien taakse, ja se on ollut osa muinaista svekofennialaista vuorijonoa. Jurmon tavoin Trunsö kuuluu viime jääkaudella muodostuneen kolmannen Salpausselän piiriin, ja pikaisella silmäyksellä voisi Trunsön sanoa muistuttavan Jurmoa – molemmilla saarilla maasto on pitkälti tasaista ja matalaa, joskin matalia kallioita pilkottaa katajapuskien keskellä.
Tarkemmin katsottuna Trunsö (kuten oikeastaan muutkin Saaristomeren saaret) on ainutlaatuinen luontokokonaisuus: Trunsö on mahtava sekoitus ulko-ja sisäsaariston maisemaa. Saarta hallitsevat ennen kaikkea kataja- ja kanervanummet sekä jäkäläkuorrutteinen kalliomaasto, mutta saaren pohjoisosassa on pieni metsikkö ja suo. Koska Trunsö on muodoltaan lähes pyöreä, saarelta avautuvat todella upeat näkymät ympäröivälle merelle.
Muinaiset tulivuoret, maanjäristykset ja myöhemmin jääkauden vaiheet ovat synnyttäneet kalliopinnan upeat kuvioinnit – luontoäiti on paras taidemaalari.
Saarella kasvaa jonkin verran mäntyjä, koivuja ja tervaleppiä. Kasvistoltaan saaristo ei kitsastele, vaan esimerkiksi maitohorsmia, ruoholaukkoja, pölkkyruohoja, nuokkukohokkeja ja mäkimeirameja löytää saarelta. Muhkeat kanervanummet hehkuvat kesällä violetteina, ja siellä täällä on mustikan- ja variksenmarjavarpuja. Kallioilla puolestaan maksaruohot ja erilaiset jäkälät, esimerkiksi poronjäkälä, täplittävät maisemaa. Saaren lintukanta on yhdistelmä sisä- ja ulkosaariston lintuja, kuten kerttuja, tyllejä, ristisorsia ja jopa lapintiiroja. Tulimme havainneeksi, että meriharakat pitävät Trunsöstä, ja vietimmekin unohtumattoman yön harakoiden juoruillessa mahdollisesti naapurisaarten lintujen salaisuuksia vähemmän tahdikkaalla tavalla telttamme liepeillä. En tosin oikein handlaa meriharakoiden kieltä, joten saattoivat ne naureskella meidänkin kustannuksellamme.
Trunsö on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja siten kansainvälistä Saaristomeren biosfäärialuetta. Arvokkaan kasviston säilymiseksi ja saarella pesivien lintujen pesimärauhan takaamiseksi olisi suositeltavaa kulkea Pidä Saaristo Siistinä ry:n rakentamalla luontopolulla. Samalla on rikkomatta saarella asuvien ranta- ja kyykäärmeiden kotirauhaa, tosin helteisestä ja aurinkoisesta ajankohdasta huolimatta me tapasimme retkemme aikana vain yhden, pikkuruisen kyyn, jonka muutoin niin selkeän rauhallisesti edennyttä iltapäivälepoa erehdyimme häiritsemään. Poloinen luikerteli kiireen vilkkaa polulta pakoon huomattuaan meidät – väittäisin kuulleeni, kuinka se mutisi jotain typeristä vieraista, jotka änkeävät kutsumatta kylään.
Ympärivuotista asutusta ei nykyään ole enää Trunsön saarella, mutta aikoinaan saarella on ollut neljä taloa. Saaren ensimmäisten pysyvien asukkaiden arvellaan asettuneen saarelle 1400-luvulla, ja aikojen saatossa elinkeinoksi on kalastettu sekä harjoitettu hylkeen- ja vesilintujen pyyntiä. Lisäksi karjaa on hoidettu peruselintarvikkeiden saamiseksi. Nykyään saarella laiduntavat kesäisin vapaasti lampaat, joskin vain kerran jostain pusikoiden suojista kuulimme jonkun sanovan ”mää” ja tähän hetken päästä vastaukseksi ”bää”. Mielenkiintoiselta vaikuttaneen keskustelun osapuolia ei valitettavasti näkynyt mailla eikä halmeilla, ties missä ne lymysivät.
Saaren korkeimmassa kohdassa Kummelbergin alueen tietämillä on puinen kolmiopiste. Maisemat merelle ovat upeat, ja aivan laen liepeillä on pieni pirunpelto, muinaisranta. Kummelbergetin nyppylän liepeillä sijaitseva niityn tilalla on ollut aikoinaan satama, joskin maankohoamisen myötä lahti on kasvanut umpeen.
Samoilla kulmilla sijaitsee myös konekivääripesäke talvisodan ajoilta. Sota-aika vaikutti saaren väestön arkeen oleellisesti; armeija otti saaren haltuunsa talvisodan tiimellyksessä, ja tällöin asukkaat evakuoitiin.
Saaren eteläosassa on kalliohalkeama, jota kutsutaan Gångbergin kirkoksi. Tänne kokoontuivat aikoinaan saaren naiset tekemään käsitöitään ja askareitaan miesväen lähdettyä merelle. Me sen sijaan odotimme alueella auringonlaskua, joka oli henkeäsalpaavan kaunis; ensin koko taivas värjääntyi laventelinsiniseksi ja hetken kuluttua pehmeän lilaksi. Meren pinta sai sekin heijastuksena vaaleanpunaisen vivahteen. Meren äärellä auringonlaskut ovat käsittämättömän upeat, mutta Trunsön saarella aurinko siirtyi unten maille erityisen näyttävällä tavalla.
Saarella on grillikatos, huussi, puusauna sekä vuokrattava mökki majoitusta varten. Meillä oli teltta mukanamme, ja paikan päälle saavuttuamme varmistimme saariemännältä, mihin teltan voisi sijoittaa. Trunsön saarelle pääsee yhteysalus M/S Nordepilla, joka lähtee Kirjaisten satamasta Nauvosta. M/S Nordepilla reissua suunnittelevan tulee tilata kyyti – kohteesta riippuen joko lähtöaamuna kello yhdeksään mennessä tai edeltävänä päivänä klo 16 mennessä on ilmoitettava, mistä on nousemassa aluksen kyytiin ja mihin puolestaan kuljetuksen tarvitsee.
Saunasta vielä sen verran, että puusaunassa on erinomaiset löylyt, eikä saaren saunatupa tehnyt poikkeusta. Maisemissakaan ei moitittavaa ollut.
Yhteenvetona toteaisin, että Trunsö on hurmaava, luonnoltaan rikas, ihana ja kertakaikkisen ainutlaatuinen pieni saari.
Lisää tietoa saa Pidä Saaristo Siistinä ry:n sivuilta ja pdf-oppaasta. Hylkyryöstöistä ja harhatulista kiinnostuneita suosittelen tutustumaan merihistorioitsija ja Euroopan historian emeritusprofessori Yrjö Kaukaisen teokseen ”Aarrelaivat ja harhatulet: Turunmaan ulkosaaristo 1700-luvulla”.