Särkitunturi on Muonion kunnassa sijaitseva tunturi, jolla on korkeutta 492 metriä ja jonka laella on henkeäsalpaavan kaunista. Tunturilta näkymät ulottuvat kauas siniseen taivaanrantaan, jota somistavat Tunturi-Lapin tunturit. Maisemakuva on lumoava.
Ei mikään ihme, että Pallaksen lakeja kohti kurkotteleva maisema on määritelty kansallismaisemaksi. Taisin ehkä muutamaan otteeseen ilmaista ihmetyksen tuntojani niinkin tieteellisillä ilmauksilla kuin ”vau” ja ”ai että”. Välillä pohdin, olinko astunut johonkin eri ulottuvuuteen, sillä voiko tällaisia maisemia olla oikeasti olemassa?
Vaikuttavien näkymien lisäksi Särkitunturi on melkoinen luonnon aarreaitta. Huipulla on varpusmättäitä, pehmeitä kangasmattoja, soroisia kiviä, katajapehkoja, pieniä soita sekä pieniä puroja ja lampia. Yhdessä vähän isommassa lammessa voisi olla mukava polskutella helteisenä päivänä.
Minusta tuntuu, että luontoäitikin on jättänyt pienen osan sydämestään Särkitunturille.
Mikäpäs ollessa, kun horisontissa edustavat Pallakset somasti sinisinä rivissä. Naapuritunturien lisäksi huipulta näkee pitkälle Jerisjärven kimaltelevan sinisiin vesiin sekä Särkijärveen.
Särkitunturin lakialue on suht laaja, ja siellä täällä kiemurtelee kinttupolkuja mustikkavarpujen suojissa. Itse asiassa Särkitunturin nimi juontuu saamenkieliseen mustikkaa tarkoittavaan sanaan ”sarrit”.
Tunturiin johdattavalla reitillä on mittaa noin kolme kilometriä, ja sen varrella on laavu ja tulistelupaikka. Siellä täällä rinnettä ylöspäin kuljettaessa on myös kaadettuja keloja, jotka toimivat levähdyspaikkoina. Tunturiin pääsee talvisin hiihtämällä tai moottorikelkalla.
Tunturiin on Kolarin kunnan puolella sijaitsevasta Äkäslompolosta vajaat neljäkymmentä kilometriä. Muonion suunnalta matkaa on viitisentoista kilometriä. Koska tulimme Äkäslompolon suunnalta, käännyimme Äkäslompolontieltä Rovaniementielle ja jätimme auton Särkijärven parkkipaikalle, josta alkaa opastettu, erittäin selkeä soratie kohti tunturia. Särkitunturille johdattava polku on sen verran helppokulkuinen, että se sopii monentasoisille kulkijoille. Nousu on loivaa, ja vasta aivan noin viimeisen puolen kilometrin kohdilla nousu muuttuu hitusen jyrkemmäksi. Sanoisin, että Särkijärven reitti on kaiken kaikkiaan erittäin helppo, ja meidän patikkamme aikana oli monta lapsiperhettäkin liikenteessä.
Parkkipaikka-alueella oli noin tuhat autoa parkissa, muttei lakialueella ollut onneksi tungokseksi väkeä. Särkitunturi on todella suosittu retkeilykohde, mutta huipulla sai tavoitettua omaa rauhaa. Ja toisaalta väkipaljous unohtuu, sillä Särkitunturi on lumoavan kaunis.
Lähteinä luotin Muonion sivuihin ja Pallas-Ylläs Outdoors –sivustoon sekä nielaus, Wikipediaan.