Suomen suurin matkablogiyhteisö

Nötön saari kesäkuussa

Nötön saari on mielestäni yksi kauneimmista paikoista Turun saaristossa. Saarella kohtaa niin karua kauneutta kuin vehreää yltäkylläisyyttä – Nötö on yhtä kuin jääkauden kuvioittamia kallioita, meren suolaista tuoksua, rehevää kasvistoa, suomaisemaa, käkkyrämäntyjä ja idyllistä niittymiljöötä. Saarella on upeita näköalapaikkoja, tuuheita havumetsikköjä, perinnemaisemasta huolehtivaa ylämaankarjaa ja ohikulkijoita mulkoilevia lampaita. Luontoäiti on jääkaudella leikitellyt Suomenmaassa estoitta, ja lopputulemana Saaristomeren yksi suurimmista saarista on yksinkertaisesti lumoava. Turun saariston saaret ovat kukin uniikki kokonaisuutensa, mutta Nötö on satumainen paikka.

Telttailimme Nötön saarella edellisen kerran viime vuoden heinäkuussa, ja tänä vuonna juhannuksen aikoihin saari kutsui meitä uudelleen puoleensa. Siinä missä viime vuoden reissulla oli sateista (kuinka rentouttavaa onkaan voida nukahtaa sadepisaroita kuunnellen meren rannalla), juhannuksena oli tavattoman helteiset olosuhteet. Kaltaiseni antarktisempiin olosuhteisiin tottunut lapinjuntti meinasi sulaa kuin suklaalevy auringonpaahteessa konsanaan – saaren telttailualue on onneksi itään päin, joten illan tullen uniajan koittaessa telttaa kohti puhalsi kevyt kesätuuli mereltä. Naapureitamme olivat meriharakat ja majesteetillinen joutsenperhe.

Saarelle pääsee vaivattomasti yhteysalus M/S Baldurilla (M/S Eivorin nimi on muutettu alkuperäiseen muotoonsa). Turusta Saaristobussin kyydissä matkustimmekin ensin rinkkoinemme Pärnäisiin, josta yhteysaluksella matka Nötön puolelle kesti alle parisen tuntia.

Saari on mainion sijaintinsa ansiosta ollut keskiössä yhteydenpidon ja kaupankäynnin kannalta jo ammoisista ajoista lähtien. Saaren pohjoisosasta on löydetty pronssikautisia hautoja, ja pysyvää asutusta on tiettävästi ollut jo 1000-luvun alkupuolelta lähtien. Rehevä maaperä on mahdollistanut maanviljelyn, karjanhoitoa on harjoitettu pitkään, ja tietenkin kalastus on ollut tärkeä elinkeino saaren asukkaille. Viikinkienkin sanotaan piipahtaneen tai vähän pitemmänkin aikaa hengailleen saarella.

Mielenkiintoinen nähtävyys on soiva kivi eli Klockarsten, jonne johdattaa reilun kolmen kilometrin pituinen, niin hiekkatiellä kuin kallioisessa maastossa kulkeva opastettu maisemareitti. Mahdollisesti sumu- tai uhrikivenä aikoinaan käytetyn kiven sijaintia ei tarvitse erikseen alkaa etsiä kissojen, koirien tai Gandalfin kanssa (vaikka olisi eittämättä aika mahtipontista, jos Gandalf yks kaks ilmestyisi Nötöhön), vaan se melkein pompsahtaa syliin polulla. Kiven pinnassa on erikoisia kuoppia, joihin pikkukiviä hakkaamalla saa tuotettua sointuja.

Osa Nötön saaresta kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon, ja kulttuurihistoriallisesti saari on varsin merkittävä. Sataman tuntumassa perinteikkään kylämaiseman muodostavat herttaiset puutalot, tuulimylly, vanha kyläkauppa ja lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevat kouluksi 1800-luvulla muokattu kotiseututupa sekä 1700-luvun puolivälissä rakennettu puinen kappeli. Punaisten ja punakeltaisten talonpoikaistilojen lomassa mutkittelee parin kilometrin mittainen kulttuuripolku, joka alkaa satamasta ja kuljettaa vanhan koulun kautta kappelin tietämille.

Saaren lounaisosassa ehkäpä yhdellä Nötön kauneimmista paikoista merta katselee valtava siirtolohkare, ja upealle näköalapaikalle kulkee opastettu, noin neljän kilometrin mittainen luontopolku kylältä päin. Osa matkasta taittuu hiekkatiellä, mutta loppuosasta pääsee pujahtamaan luontopolulle, joka kulkee myös hienon pirunpellon ohitse.

Nötön selälle avautuvat maisemat ovat äärimmäisen kauniit, etenkin auringonlaskun aikaan. Tosin mikä tahansa maisema on upea, kun aurinko alkaa laskeutua taivaanrantaa kohti, mutta Nötössä on jotain erityisen kaunista. Juhannusyö toi vielä oman ruhtinaallisen lisänsä taianomaisuudelle joten ilmassa oli lämpöä (sekä konkreettisesti että abstraktimmalla tasolla) ja tunnelmallisuutta.

Juhannus Nötön saarella oli elämyksellinen. Saaren juhannusperinteisiin kuuluu tietenkin juhannussalon pystyttäminen, ja lisäksi vanhan koulurakennuksen eli kotiseututalon tiloissa on vaihtuvia taidenäyttelyitä kesäaikaan. Tänä vuonna juhannuksena oli Inkeri Viljakaisen näyttelyn avajaiset, ja näyttelyn kantavana teemana oli ”kylän ihmiset”. Meidän juhannuksemme kruunasi puusauna, johon vuorot saa varattua Airiston Veneilijöiltä soittamalla saari-isännälle. Saunassa saa aina mahtavat löylyt, ja onko mitään parempaa kuin saunailun lomassa pulahtaa hetkeksi mereen?

Saaren telttailualue on mielestäni yksi parhaimmista ja monipuolisimmista, eikä hintatasokaan iha mahdoton ole. Alueella on grillikatos, vesipiste, käymälä ja äsken mainitsemani mainio sauna. Telttailualueen grillikatoksessa on ohjeistus ja puhelinnumero, josta saari-isännän tavoittaa teltta- ja saunamaksun maksamiseksi sekä saunavuoron varaamiseksi. Kesäkaudella 2020 ei Nötöboden eli saaren kauppa ole toiminnassa, ja majatalotoimintakin on päättynyt. Café Skolanista saa kuitenkin herkullista ruokaa, ja samassa tilassa on myös pieni kioski, josta saa hankittua tarvikkeita, kuten yksisarvisjätskiä. I’m a unicooooorn.

Yövyimme pari yötä saarella, ja aivan hyvin olisi pitempäänkin eli noin hamaan tappiin reissussa viihtynyt. Keskikesän aurinko, valo, lämpimät illat, saaristoilman raikkaus ja rento tunnelma muodostivat lähes täydellisen yhtälön. Nötö on mansikkapaikka!

Lisää tietoa Nötöstä saa Nötön kotiseutuyhdistyksen sivuilta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.